Paras-hanke kaikkea muuta kuin paras?
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on toimia kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Kuitenkin ydinongelma on ollut koko ajan se, että uudistus on tehty valtion ja ylikunnallisen hallinnon näkökulmista. Kyse on ollut vain kunnan taloudesta, asukasluvusta ja hallinnollisista rajoista kuntien välillä.
Perussuomalaisten mielestä uudistuksessa on unohtunut se tärkein, eli pieni ihminen. Ei ole kysytty ja selvitetty sitä, miten Paras-hanke vaikuttaa tavallisen suomalaisen elämään. Mistä hän saa tarvitsemansa palvelut ennen uudistusta ja sen jälkeen; paraniko palveluiden saatavuus vai ei? Entäpä millainen kustannusvaikutus uudistuksella on kunnalle ja veronmaksajille? Kuka asioista jatkossa päättää ja kuka on vastuussa tehdyistä päätöksistä, niin hyvässä kuin pahassa?
Valitettavasti tätä uudistusta on lähdetty tekemään ylhäältä alas eikä alhaalta ylös. Tämän seurauksena kaikissa Paras-hankkeen toiminnoissa näkyy valtiovallan suoranainen sanelupolitiikka ja kuntalaiset on jätetty sivustakatsojan rooliin.
Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisten kuntaliitosten myötä kuntalaisten mahdollisuudet saada esimerkiksi tarvitsemiaan terveyspalveluja ovat heikentyneet palveluverkon karsinnan ja etäisyyksien kasvun takia. Tästä kehityksestä ovat kärsineet enen kaikkea huono-osaiset, joiden mahdollisuudet hakeutua pitkän matkan takaa terveyspalveluiden pariin ovat erityisesti taloudellisista syistä heikentyneet. Myös valtiovalta on tunnustanut Paras-hankkeen epäonnistumisen tässä suhteessa.
Muuten huomasitko mitä Matti Ahde, hänkin muuten entisiä Kellon poikia, tänään Kalevassa? Tässäpä sitaatti: "on palattava peruskunta-malliin. Vain siten kuntalainen voi säilyttää vaikutusmahdollisuutensa."
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on toimia kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Kuitenkin ydinongelma on ollut koko ajan se, että uudistus on tehty valtion ja ylikunnallisen hallinnon näkökulmista. Kyse on ollut vain kunnan taloudesta, asukasluvusta ja hallinnollisista rajoista kuntien välillä.
Perussuomalaisten mielestä uudistuksessa on unohtunut se tärkein, eli pieni ihminen. Ei ole kysytty ja selvitetty sitä, miten Paras-hanke vaikuttaa tavallisen suomalaisen elämään. Mistä hän saa tarvitsemansa palvelut ennen uudistusta ja sen jälkeen; paraniko palveluiden saatavuus vai ei? Entäpä millainen kustannusvaikutus uudistuksella on kunnalle ja veronmaksajille? Kuka asioista jatkossa päättää ja kuka on vastuussa tehdyistä päätöksistä, niin hyvässä kuin pahassa?
Valitettavasti tätä uudistusta on lähdetty tekemään ylhäältä alas eikä alhaalta ylös. Tämän seurauksena kaikissa Paras-hankkeen toiminnoissa näkyy valtiovallan suoranainen sanelupolitiikka ja kuntalaiset on jätetty sivustakatsojan rooliin.
Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisten kuntaliitosten myötä kuntalaisten mahdollisuudet saada esimerkiksi tarvitsemiaan terveyspalveluja ovat heikentyneet palveluverkon karsinnan ja etäisyyksien kasvun takia. Tästä kehityksestä ovat kärsineet enen kaikkea huono-osaiset, joiden mahdollisuudet hakeutua pitkän matkan takaa terveyspalveluiden pariin ovat erityisesti taloudellisista syistä heikentyneet. Myös valtiovalta on tunnustanut Paras-hankkeen epäonnistumisen tässä suhteessa.
Muuten huomasitko mitä Matti Ahde, hänkin muuten entisiä Kellon poikia, tänään Kalevassa? Tässäpä sitaatti: "on palattava peruskunta-malliin. Vain siten kuntalainen voi säilyttää vaikutusmahdollisuutensa."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä ote erikoissairaanhoitolaista:
" 31 a § (17.9.2004/856)
Jos sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei voi järjestää Suomessa 31 §:ssä tarkoitettua hoitoa säädetyissä enimmäisajoissa, sen on potilaan pyynnöstä annettava ennakkolupa hakeutua sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kustannuksella hoitoon Euroopan talousalueen jäsenvaltioon tai Sveitsiin. "
Paras-hankkeessa tämä lakipykälä muuttuu sellaiseksi että potilaan ei tarvitse kysyä lupaa, vaan voi itse päättää.
ja tässä ote Potilasturvalaista, joka määrittää velvollisuudet:
" 3 §
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun
Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. "
"terveydenhuolto" tässä yhteydessä tarkoittaa esim. erikoissairaanhoidon yhteydessää Erikoissairaanhoitolaissa määritetyt Sairaanhoitopiirit.
Kyllä se vaan on niin että laissa on määritetty sen "pienen ihmisen" oikeudet.
Mutta, kysymys on tämä; Toteutuuko nyt pienen ihmisen edut kaikkialla Suomessa?
Se kun valitettavasti on niin että ns. "kuntalaisen vaikutusmahdollisuus" ei välttämättä takaa kaikille Suomessa asuville tasavertaista palvelua. Ei edes kunnan sisällä.
Kannattaa tustua: http://www.stm.fi/vireilla/lainsaadantohankkeet/sosiaali_ja_terveydenhuolto/terveydenhuoltolaki/10
Ahde Matti on oikein todennut että peruskuntamalli on paras. Kaikenlaiset yhteistyöhimmelit esim perusterveydenhuollonkuntayhtymät ovat syvältä. Peruskuntien pitää olla niin suuria että palvelut kyetään itse järjestämään. Muuten käy niin kuin Haukiputaalla, homma on levinnyt käsistä, tietävätkö kaikki valtuutetut mihin kaikkiin yhtymiin peruspalvelumme on hajautettu? Olisiko niitä kymmenkunta?
Näiden yhteistyöhimmeliviritysten toimivuudesta on oiva esimerkki nyttemmin riitoihin lakkautettu kansanterveystyönkuntayhtymämme, yhteistyö ei vain toimi!