Tultuani jätetyksi olen tuntenut yksinäisyyden ahdistavampana kuin koskaan. Se mitä pitkässä suhteessa ei enää loppuvuosina juuri ollutkaan, eli toisen lähellä oleminen ja lihan ilot on melkein kokoajan mielessä. Keho huutaa ja mieli kiusaa, ja olen kumminkin aina pelännyt tuikituntemattomiin ihmisiin tutustumista, siinä on melkoinen kynnys...
Laittelin aikani deitti-ilmoituksia nettiin kumppanin haku mielessä. Tulos oli aika laihaa. Ja yksikin ikäiseni mies jonka kanssa kirjoittelen ihan muuta kautta (tavattiin chatissa) toteaa tylysti että hän ei kaipaa mitenkään seuraa. Noh, hänellähän on kavereita ja työ... Minulla ei kumpaakaan... Jos ikäiseni eli 40 ovat sitä mieltä että on ihan hailea että onko kenenkään kanssa missään tekemisissä, niin taitaa olla parempi vaihtaa kohderyhmää.
Olenkin mietiskellyt ryhtyisikö hakemaan raakasti "pelkkä seksiseuraa" ja ikäistäni nuoremmista miehistä. Laitoinkin yhteen räväkämpään nettideittiin ilmoituksen ja vastauksia satelee pilvin pimein. Ja kas kummaa: nämä miehet kuulostavat ihan fiksulta ja asialliselta, jopa älykkäiltäkin. Vastaukset eivät ole sellaisia muutaman sanan "kuis olis" tai "tavattaisko" kuten parinhakudeitti-ilmoitusten kautta saa. Mitään erikoisempia perversioitakaan ei ole päin naamaani tuupattu (johtuen ehkä siitä millainen oma ilmoitukseni oli, eli rajasin sekopäät aika tarkkaan pois).
Mutta noinkohan seksi, vaikka löytyisi siihenkin vakituinen kaveri, sitten voi täyttää tyhjyyden tuntemuksia? Auttavatko muistot nautinnoista niinä hetkinä kun on kumminkin yksin, pitkin viikkoa, arkisin? Suhtautuuko mies kuitenkin jotenkin ylimielisesti naiseen josta tietää että tämä vaatimattomana tyytyy fyysiseen kanssakäymiseen aina silloin tällöin (vaikka kyseinen nainen olisikin varsin voimakkaasti seksuaalinen eli todellakin himot ne on hiirelläkin...)?
Kannattaako lähteä nautiskelemaan sinne tänne, jos kumminkin alitajunnassa väikkyy sellainen pakkomielle että kumppanuus olisi sittenkin se juttu mitä haen? Entä jos ihastuu pahasti johonkin "partneriinsa" ja hän ei koe samoin? Miten välttää liiallinen kiintyminen?
Laittelin aikani deitti-ilmoituksia nettiin kumppanin haku mielessä. Tulos oli aika laihaa. Ja yksikin ikäiseni mies jonka kanssa kirjoittelen ihan muuta kautta (tavattiin chatissa) toteaa tylysti että hän ei kaipaa mitenkään seuraa. Noh, hänellähän on kavereita ja työ... Minulla ei kumpaakaan... Jos ikäiseni eli 40 ovat sitä mieltä että on ihan hailea että onko kenenkään kanssa missään tekemisissä, niin taitaa olla parempi vaihtaa kohderyhmää.
Olenkin mietiskellyt ryhtyisikö hakemaan raakasti "pelkkä seksiseuraa" ja ikäistäni nuoremmista miehistä. Laitoinkin yhteen räväkämpään nettideittiin ilmoituksen ja vastauksia satelee pilvin pimein. Ja kas kummaa: nämä miehet kuulostavat ihan fiksulta ja asialliselta, jopa älykkäiltäkin. Vastaukset eivät ole sellaisia muutaman sanan "kuis olis" tai "tavattaisko" kuten parinhakudeitti-ilmoitusten kautta saa. Mitään erikoisempia perversioitakaan ei ole päin naamaani tuupattu (johtuen ehkä siitä millainen oma ilmoitukseni oli, eli rajasin sekopäät aika tarkkaan pois).
Mutta noinkohan seksi, vaikka löytyisi siihenkin vakituinen kaveri, sitten voi täyttää tyhjyyden tuntemuksia? Auttavatko muistot nautinnoista niinä hetkinä kun on kumminkin yksin, pitkin viikkoa, arkisin? Suhtautuuko mies kuitenkin jotenkin ylimielisesti naiseen josta tietää että tämä vaatimattomana tyytyy fyysiseen kanssakäymiseen aina silloin tällöin (vaikka kyseinen nainen olisikin varsin voimakkaasti seksuaalinen eli todellakin himot ne on hiirelläkin...)?
Kannattaako lähteä nautiskelemaan sinne tänne, jos kumminkin alitajunnassa väikkyy sellainen pakkomielle että kumppanuus olisi sittenkin se juttu mitä haen? Entä jos ihastuu pahasti johonkin "partneriinsa" ja hän ei koe samoin? Miten välttää liiallinen kiintyminen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. Kyllä seksi voi täyttää tyhjyyden tunnetta mutten suosittele seikkailemaan sinne tänne vaan joku vakituinen partneri jonka kanssa ainakin ystävyyssuhde. Vaikka se nuorempi jos niitä on kiinnostuneita. Ja siinä ohessa katella jotain vakavampaa jos siltä alkaa tuntuu. Aika selkee homma mielestäni.
2. Sitä voi ihastuu ja saa vastarakkautta tai sitten ei. Elämä on riskii.Ei voi välttää liiallista kiintymistä jos niin sattuu käymään niin käy.
En mä ainakaan pistäisi pahaksi ystävyyssuhdetta vanhempaan naiseen ja siihen kuuluu seksi. Parisuhteeseen en kyllä alkaisi ei millään pahalla. Luulen että suhtkoht samanikäinen pitää olla. Mutta onhan noita tapauksia ja kuka sitä kieltämään?
Kai sun vaan pitää kokeilla eikä pähkäillä. Niinhän sen kai parhaiten tietää..luulen ma.
Lähinnä jos ikäeroa on niin parisuhde kaatunee siihen että toinen haluaakin perheen, eikä toinen enää halua/voi haluta. Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut lapsia laittaa. Mutta perheen perustaminen on luonnollista. Itseasiassa minut jätettiinkin tavallaan perheen vuoksi, tai ainakin puoli vuotta selkäni takana toisen naisen kanssa pelehtinyt "mieheni" julisti minulle päin naamaa kuinka ihanaa hänellä nyt on kun on nainen, tämän lapset, koko suku, kaveripiiri... Eli ei riittänyt että minut vaihdettiin 1:1 tyyliin toiseen naiseen, vaan minut vaihdettiin kokonaiseen klaaniin.
Itse en halua mitään ihmisläjää elämääni, en jaksa olla kauhean monen kanssa jatkuvalla syötöllä tekemisissä. Parisuhteen väsyttävien piirteiden takia mietin jaksaako olla edes yhden ihmisen kanssa jatkuvasti. Tai hänen "tarpeitaan" tyydyttelemässä, tai tekemässä hänen elämästään inhaa jos ei jaksa tyydyttää. Siksi satunnainen nautiskelu jonkun ihmisen kanssa silloin tällöin, sitoumuksitta, tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta.
Naukumaija, kuinka sinuun saisi yhteyden esimerkiksi sähköpostitse? En ole tarjoamassa fyysistä läheisyyttä tai suhdetta, tai kuka sen tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta se ei ole lähtökohtainen tarkoitukseni.
Voisin antaa vaikka tällaisen todella anonyymin osoitteen jos tykkäät heittää muutamia ajatuksia:
yleisosoite ät hotmail piste com
Näyttäisi vielä toimivankin, vaikka hyvin harvoin tuota käyttelen. Tämän ainoana uskaltaa laittaa nettiin esille (aika yhdentekevä osoite). Laita joku tunnistettava osoite että hoksaan (ja saa nähdä muistanko vilkaista sinne, olen vähän hajamielinen aina välillä postien kanssa).
On olemassa ihmisiä jotka voivat kohdata sinut, ottaa osaa elämääsi, tukea sinua, rakastella kanssasi ja he tekevät tämän ilman korvausta, velvoitetta tai mitään muutakaan sellaista - siksi että haluavat olla ne hetket kanssasi ihmisenä.
Tuollainen ihminen valaa sinuun varmuuden ja ymmärryksen että sinun ei tarvi sitoa häntä ja voit luottaa häneen eikä hän käytä ja hylkää sinua, vaan elää ja nauttii kanssasi vaikkei teillä ole sitoomusta. Ihastut varmasti hänenlaiseensa hyvinkin syvästi mutta tuollaisilla ihmisillä on taito pysyä vapaana loukkaamatta ketään. Sellaisen kanssa menetät myös epätoivosi ja tajuat kuinka turhaa se on koska kaikki hyvä on tässä ja nyt, kahden kesken - eikä tulevaa tarvi murhetia koska tuleva hoitaa itsensä.
Hän ei väheksy eikä pilkkaa ihastustasi tai tunnustuksiasi rakkaudesta, vaan kertoo oman vastineensa niin että se on järkeenkäypä ja tasoittaa tien jälleen kahden ihmisen väkiselle ymmärrykselle. Heitä kutsutaan rakastajiksi :)
Se miten saat rakastajan lähellesi... heihin vetoaa aitous ja rehellisyys. Se että esittelet itsesi nimenomaan sellaisena kuin olet, vaikka sitten heikkona, rikkinäisenä ja tarvitsevana niille ominaisuuksille mitä rakastaja tarjoaa. Riittää että otat vastaan kun sitä tarjotaan. Toivon että arvostat itseäsi niin paljon ettet antaudu seksuaaliselle hyväksikäytölle tai jollekin roolileikille jossa sinut kohdataan vain muiden ihmisten seksuaalisten tarpeiden takia, silloin et saa tyydytystä itsellesi vaan roolillesi ja olet ja pysyt aina itse tyhjänä. Tosin tämä on toive, ei kehoitus. Kehoitan kuitenkin elämään ja yrittämään, mutta omilla ehdoilla. Joillekin se on yhden yön hurvittelu, mutta sellaiset ihmiset ovat ehkä hiukan erilaisia luonteeltaan eivätkä harkitse tai hanki apua mihinkään ongelmaan vaan he tähtäävät vain tyydytykseen. Heiltä usein puuttuu kyky käsitellä syvempiä inhimillisiä tarpeita empaattisesti, kun taas rakastaja on nimenomaan sillä saralla lahjakas.
Saat pelätä, mutta älä anna sen estää elämistä.
Sehän kuulosti kauniilta. :) Ei kai sitten muuta kuin RAKASTAJAA valitsemaan...
ei ole mitään tekemistä keskenään. :P
Olet oikeassa. Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Rakastella ja nauttia voi ilman rakastumista.
Tietenkin se ei sitä tarkoita etteikö kahden toisiinsa rakastuneen ihmisen rakastelu olisi jotain aivan mahtavaa, mutta rakkaus ja seksi on kaksi eri asiaa.
Rakkaus on tunne, seksi on vain toimintaa, aivan kuten esimerkiksi masturbointikin. Eikä tuo tarkoita sitä että oltaisiin tunteettomia, tai kylmiä, niinkuin useimmat luulevat. Olethan sinäkin ystävällinen ihmisille olematta ystävä. Ja olet ystävä, olematta rakastettu!
Seksi voi olla mahtavaa ainoastaan uuden ystävänkin kanssa, vaikka halua yhteiseen elämään ei olisikaan, niinkuin rakkauden kohteen kanssa.
Itselleni seksillä ei ole välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa. Olen kokeillut seksiä ihmisen kanssa jota rakastan, ihmisen kanssa johon olen ihastunut, ihmisen kanssa jonka kanssa oli tarkoituskin vain kokeilla seksiä. Olisi oikeastaan mielenkiintoista jos seksikokeilusta poikisi ystävyyssuhde. Kerran kävi niin että mahdollinen ystävyys meni pieleen kun sekaannuttiin seksiin.
Se on taitolaji yrittää päättä mihin kunkin ihmisen sijoittaisi siinä lokerikossa että kenenkä kanssa ja kenen ei. Jotkut miehet tietenkin loukkaantuvat kun heille selviää että kuuluvat lokeroon nevö evö. Mutta on lukemattomia pikku seikkoja jotka tekevät sellaista luotaantyöntävyyttä että juttu ei vaan toimisi. Enkä minä usko että kaikki miehetkään olisivat joka naista valmiita työstämään... :P
Tilaisin tänne 2 kpl rakastajia. Toinen yötä, toinen päivää varten. Mistä löytyy?
Olikohan tämä kommenttisi ennustus... Olen nyt löytänyt tällaisen ihmisen joka haluaa olla vapaa ja hänellä on varmasti aika liuta kontakteja siellä sun täällä, mutta ainakin ensitapaamisen perusteella hän pystyy kyllä antamaan (varmasti kullekin) naiselle kaiken mahdollisen lämmön ja läheisyyden mitä suinkin annettavissa on, vaikka kyseessä onkin ns. vapaa rakkaus. Eli jos tavataankin seksin merkeissä, niin ei tarvitse suinkaan jättää touhua siihen että ensin vähän löpistään niitä näitä muodon vuoksi, sitten paritellaan ja sitten tyyppi häipyy. Näitä kokemuksia minulla oli muutama kesän mittaan, ja eiväthän en oikein olleet yhtään mitään. Eniten ärsytti että jokainen aina lupasi jotain jatkoa, mutta hänestä ei sitten sen koommin kuulunut mitään. En edellytä että minua on pakko tavata jatkossakin, mutta valeita en halua kuulla.
Rakastaja kai lienee sopiva nimitys ihmiselle kun ollaan parisuhdemaisissa oloissa silloin tällöin toisen kanssa ilman että aiotaan parisuhteeseen tai olla yhdessä muut tahot poissulkien. Tai miksei vaikkapa ystävä jolta saa myös seksiä. :P
Hyvältä näyttää ainakin tällä hetkellä. Vaikka surenkin sitä että tunnen itseni tällä hetkellä hemmetin rumaksi lehmäksi... Että mitä ihmettä toinen ihminen voi minussa nähdä enää tässä iässä. Mutta itsepähän päättää... ;)
Se että voi tehdä asioita mitä rakastaa ja tutustua ihmisiin joilla on intohimo samoihin asioihin, mutta joilta voit oppia ja joita voit omilla tiedoillasi tai taidoillasi täydentää. Ei siihen tarvita intiimiä yhdessäoloa kenekään kanssa, vaan se yhteinen jaettu intohimo.
Seksi tuo vaan hetkellistä läheisyyden tunnetta, syyllisyyttä ja masennusta. Sama juttu alkoholin kanssa.