Mietin vain että sitten kun koiran otan ja asetan sille rajoja yms. Niin haittaako se paljoa jos vieraat/sukulaiset/kaverit eivät noudata asettamiani rajoja? Esim. antavat sen hyppiä vierelleen sohvalle vaikka minä en sitä itse sohvalle päästä. Pitääkö minun vai vieraan itse "ajaa" koira pois sohvalta? En sitten ole mikään siisteysintoilija, enkä vielä ole varma annanko koiran sohvalle tulla mutta tuo nyt oli esimerkki, älkääpäs kukaan täkertuko siihen :) Kaikki omalla tavallaan.. muutenkin tuleva rotu on melko suurikokoinen niin haluan että ihmiset pääsevät sohvalle eikä koira itse vie kaikkea tilaa. ;)
Ja olen varmaan tyhmä mutta pakko kysyä/varmistaa että kun on kerran koiralle opettanut ettei nyt vaikka sinne sohvalle hypitä niin ainako se pätee? Ei siis_kertaakaan_sohvalle saa tulla? Vai riippuuko se koirasta itsestään millainen se on luonteeltaan? Dominoivan koiran suhteen tietenkin ollaan tiukkoja ja määrätietoisia mutta niin..
Asiallisia viestejä sitten kiitos :)
Ja olen varmaan tyhmä mutta pakko kysyä/varmistaa että kun on kerran koiralle opettanut ettei nyt vaikka sinne sohvalle hypitä niin ainako se pätee? Ei siis_kertaakaan_sohvalle saa tulla? Vai riippuuko se koirasta itsestään millainen se on luonteeltaan? Dominoivan koiran suhteen tietenkin ollaan tiukkoja ja määrätietoisia mutta niin..
Asiallisia viestejä sitten kiitos :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
tilanteesta riippumatta. Koira ei pysty ajattelemaan kuten ihminen, että nyt on vieraita niin onkin niin ja näin.
Sinä olet se joka komentaa koiraasi, vain sinä. Muut eivät saa sitä tehdä. Koirasi täytyy uskoa ja luottaa sinuun. Jos joku muu komentaa koiraasi, hän voi käyttää esim eri äänenppainoja ja erilaista elekieltä, koirasi menee vain ymmäleen sellaisesta, se voi jopa unohtaa jo oppimansa, koska muiden ihmisten epämääräiset komentelut ovat niin ihmeellisiä.
Kerro koirais rotu ja ikä, ne vaikuttavat paljon siihen miten sinun pitää kouluttaa koiraasi. Eri luonteisia rotuja koulutetaan eri tavoin ja aina on muistettava,e ttä koirat ovat yksilöitä kuten me ihmisetkin. Vaikka rotu keskimäärin olisi esim kovaluonteisempi, niin joku yksilö voikin olla pehmeämpi, silloin sen kouluttaminen liian ankarasti, saa vain huonoa aikaan.
Eli koirasi luonteen tuntien, etenet ja koulutat sen mukaan.
Säännöt on oltava ja selvät, samaa mieltä olen ollut aina. Sillä tavoin elämä on helpompaa koirien kanssa. Vaan nyt 'oikeasti aikuisena' olen huomannut, että sääntöjen ei tarvitsekaan olla samat aina ja koko ajan. Eivät koiratkaan niin yksinkertaisia ole:-))
Esimerkki: vaikka koirat ovat meillä aina olleet tervetulleita sohvalle seuraksi tai sänkyyn nukkumakaveriksi, niin jonakin iltana voin ollakin asiasta ihan eri mieltä. Olen havainnut itsessäni diktatorisia piirteitä: nykyään haluan joskus makoilla vaikkapa teeveetuolissani ilman, että on pari koiraa sylissä. Silloin minä vain kiellän niitä tulemasta, eivätkä ne toisen yrittämisen eli luvan kysymisen jälkeen enää sinä iltana yritäkään. Kummallista kyllä, ne hyväksyvät tyynen rauhallisesti minun 'oikkuni', ja silloin kun seura ei kelpaa, ne hakeutuvat nukkumaan muille vapaana oleville ja sallituille paikoille. Eikä minun ole hetkeäkään tarvinnut epäillä, että joku koirista jotenkin kärsisi tästä mielivallasta. Ne käyttäytyvät täysin tasapainoisesti, ja tekevät valintansa sen mukaan, mikä sattuu olemaan diktaattorin päätös tänään. Eikä tästä tarvitse mitään vääntöä käydä: kuten sanoin, maksimissaan toinen 'ei' riittää.
Vaan takaisin aloittajan kysymykseen. Halusin tällä kertomallani kuvata, että sitten kun sinun auktoriteettisi koiraasi nähden on täysin selvä, eli koira taatusti tietää, että sinä olet johtaja, sinun ei tarvitse olla kovin huolissasi siitä, mitä muut tekevät ja lupaavat. Jos sinä et noiden muiden lupaamisia hyväksy, niin sitten sinä kiellät koiraa, et suinkaan niitä muita ihmisiä, ja koira tottelee sinua.
Toki silloin kun koira on pentu ja kovin nuori, niin kannattaa toimia siten, että säännöt ovat aina samat. Sillä tavoin luodaan vahva side lauman johtajan ja koiran välille, ja rakennetaan laumaan hyvä hierarkia. Vuoden ikäisenä ja siitä eteenpäin koira alkaa jo ymmärtää ja kuunnella sinua oikeasti (vertauksena koira tässä iässä = koulunsa aloittavan lapsen henkinen kypsyystaso), ja voit vähitellen alkaa vaatia siltä ymmärrystä ylläkuvaamaani 'epäjohdonmukaiseenkin' käytökseen.
Olen hieman eri mieltä tiinamuorin kanssa. Esimerkkisi kuvasi tilannetta, että haluat itsekin sallia koiralle joskus sohvalla olon. Mutta jos on tarkoitus, että koira oppii, ettei sohvalle mennä koskaan, niin siitä ei voi lipsua koskaan. Tai olipa se kiellon/määräyksen aihe sitten mikä tahansa. Tottakai koira oppii sen, että joskus voi joutua pois sohvalta, vaikka toisinaan siellä saa olla, eikä se siitä mitään traumoja saa. Ihan yhtä hyvin joskus kerjäämisellä saa ylimääräistä sapuskapalaa ja joskus ei... Mutta silloin, kun tarkoitus on, että jotain tapaa noudatetaan ehdottomasti, niin se on sitten niin.
Aloittajalle suosittelen, että vieraat opastetaan toimimaan talon tavoilla. Otetaan edelleen se sohvaesimerkki ja oletetaan, että tarkoituksesi on, ettei koira saa olla siellä koskaan. Silloin vieraiden ei pidä sallia koiran hyppäämistä sinne yhtään enempää kuin sinäkään sitä sallit, yhtään kertaa. Ja jos koira sinne kerkiää hypätä, niin joko sinä tai vieras komennatte sen sieltä pois. Kyllä meillä ainakin on toiminut (sohvaesimerkkiin sovellettuna), että huomautan heti vieraalle, että "sano ALAS" tai "sano POIS". Tai sitten komennan koiran itse sieltä pois. Meillä on ollut useampi samanrotuinen koira ja niissä on luonteissa eroja, mutta yksikään ei ole mennyt sekaisin, vaikka vieras on toteuttanut isäntäväen rutiineja. Eikä siitä, että koira tiettyyn mittaan tottelee muitakin, varmaan ole haittaa silloinkaan, jos se joudutaan viemään muualle hoitoon isäntäväen loman ajaksi. Varsinkin, jos koira tuntee hoitopaikan ihmiset eli on tuttavien luona, niin on selvää, että sen pitää jo mennessään tietää, että myös nuo voivat häntä komentaa.