Tuntuukohan se välittäjä enää niin sydänystävältä, se sama joka vuosi pari sitten lupasi etsiä ostajan jos et ole tyytyväinen, nyt kun se tarjoaa lähtöhinnaksi kolmisenkymppiä vähemmän kuin itse maksoit ja vaatii vielä viiden prosentin palkkiota?
Onko pankinjohtaja vielä mukava mies kun laittaa postissa ikäviä kutsuja neuvotteluun, tai henklökohtainen pankineuvojasi, onko sen hymy kiristynyt viimeaikoina vai kuvitteletko vain?
Tekikö miehesi viisaasti kun sanoi että pidetään nyt nämä lyhennysvapaat ensin kun tässä on kaikenlaista, autonvaihtoa, matkustelua ja muuta?
Osasiko vaimosi sittenkään sisustaa, oliko se kodin ykkösen tai terran tilin avaus sittenkin liikaa, olisiko kannattanut odottaa hieman?
Onko pankinjohtaja vielä mukava mies kun laittaa postissa ikäviä kutsuja neuvotteluun, tai henklökohtainen pankineuvojasi, onko sen hymy kiristynyt viimeaikoina vai kuvitteletko vain?
Tekikö miehesi viisaasti kun sanoi että pidetään nyt nämä lyhennysvapaat ensin kun tässä on kaikenlaista, autonvaihtoa, matkustelua ja muuta?
Osasiko vaimosi sittenkään sisustaa, oliko se kodin ykkösen tai terran tilin avaus sittenkin liikaa, olisiko kannattanut odottaa hieman?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kanssasi täysin samoilla linjoilla, hyppy tuntemattomaan on aina riski jota minä en ole koko elämäni aikana ottanut, enkä hevillä ota. Samassa yksiössä olen koko elämäni asunut opiskeluajoista lähtien, samassa lähisiwassa käyn aina samaan aikaan, samat reitit aina, ensiksi tänne kirjaston koneelle, sitten siwaan ja kotiin katsomaan televisiota. Rutiinit pitävät mielen virkeänä, ei täällä kuitenkaan niin kauan olla että jotain vaihtelua tarvitsisin.
olen samoilla linjoilla.
Aina sama kirjasto, aina sama kone. Minua pelottaa muutos.
Ainoa muutos mitä elämässäni on tapahtunut on se että vuokrani on noussut.