Törmäsin jokin aika sitten siihen, että kirjoittajia moitittiin olla-verbin ylikäytöstä. Pitäisi kuulemma viitsiä miettiä kuvaavampia ilmauksia. Kyse oli silloin tiedottamisluonteisista teksteistä, ei kaunokirjallisista.
Mitä mieltä olette, onko olla huono verbi, jos kieli ja tyyli on muuten omaäänistä? Itse pyrin välttämään toistoa, oli mikä ilmaus tahansa, mutta en kuulu olla-verbin vihaajiin. Pitäisikö kuulua? Pinnistellä keksimään muita verbejä tyyliin kouluaikojen tekopirteät äidinkielen aineet.
Mitä mieltä olette, onko olla huono verbi, jos kieli ja tyyli on muuten omaäänistä? Itse pyrin välttämään toistoa, oli mikä ilmaus tahansa, mutta en kuulu olla-verbin vihaajiin. Pitäisikö kuulua? Pinnistellä keksimään muita verbejä tyyliin kouluaikojen tekopirteät äidinkielen aineet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oletan että tällä viitataan tilanteeseen, jossa olla-verbiä käytetään kun kerrotaan millainen henkilöhamo on, ja tällainen selittäminen on perinteisesti tylsempää luettavaa kuin se että hahmon luonne näytetään hänen tekemisillään ja reploillaan. (olla-verbiä käytetään myös menneen aikamuodon apuverbinä, mutta silloin ei tietenkään ole kysymys kirjoittajan omasta valinnasta).
Kyseisessä tilanteessa puhuttiin tiedottamisesta, ei liittynyt mitenkään esimerkiksi henkilökuvaukseen. Siksi voi olla, ettei kysymykseni tai koko "ongelma" sovi ollenkaan kirjoittamispalstalle. Kyse ei ole kaikkien harrastajakirjoittajienkin tiedossa olevasta "näytä, älä selitä" -asiasta.
Itse huomaan olla-verbejä tulevan tekstiin esimerkiksi takaumissa, jotka tulevet vaikkapa muisteloissa keskelle muuta tekstiä. Sitten kun niitä on tekstissä vielä muutenkin, alan jahdata niitä lähes hysteerisesti.
ymmärsin kysymyksesi olevan pitäisikö sinun kiinnittää huomiota olla-verbin käyttöön ja siihen vastasin.