olen reilu 20-kymppinen tyttöpoika..aloitin ensimmäisen vakavan suhteeni 15-vuotiaana..tuo kuvan kaunis tyttö oli elämäni rakkaus ja tiesin sen jo sillon. Suhde kuitenkin rakoili sillä tuo neito kamppaili oman identiteettinsä kanssa mitä vanhemmaksi tultiin. suhde kesti 6 vuotta ja oli ylä sekä alamäkiä. En kuitenkaan koskaan ole lakannut rakastamasta häntä. Olisin halunnut vieläkin olla hänen ystävä tunteistani huolimatta,mutta hän ei halua nähdä minua enään..tiedän,että jossain sydämensä lokerossa hänkin rakastaa vielä minua ja on niin sanonutkin,mutta jokin estää häntä tuntemasta enää minua kohtaan tuota nuoruuden himoa ja rakkautta..en vain saa häntä mielestäni.hän on vienyt sydämeni iäksi enkä kestä ajatusta siitä,että joskus lupasin olla hänen rinnallaan kuolemaan asti ja rakastaa häntä vielä lopun jälkeen..en tiedä mitä tehdä. Olisin valmis myymään sieluni jos vielä saisin nähdä hänet ja vaihtaa edes yhden suudelman..kaikki olisi täydellistä ja minun elämäni täällä olisi ollut elämisen arvoinen..olen aivan loppu koska päässäni pyörii vain kaikki mitä ollaan yhdessä koettu ja miten rakastuneita joskus oltiin..hän väitti minulle ettei tulee enään koskaan rakastamaan ketään niinkuin minua,mutta silti hän on vain varjo ja kaipuu sydämessäni,tästä ikuisuuteen..tule takaisin vielä joskus ja korjataan kaikki virheet ja lupaan olla rinnallasi ikuisesti
naiseen ihastumisen tuska..
pikku prinssisi..
1714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se, että tyttösi rakastaa sinua, ei tarkoita että hän voi olla kanssasi, jos hän pitääkin enemmän tytöistä.
Olin itse vuoden verran ihanan miehen kanssa, jota rakastin syvästi, mutta kun pois puskemani ajatukset naisista alkoivat uudelleen sen vuoden jälkeen olo oli ihan kamala. Toisaalta olin ajoittain onnellinen hänen kanssaan ja hän oli minulle todella ihana ja ymmärtäväinen, mutta pikkuhiljaa alkoi enemmän ja enemmän ahdistaa se läheisyys ja tunteet, joita minulta vaadittiin enkä pystynyt antamaan. Rakastuminen muuttui ystävyydeksi enkä pystynyt enää koskettamaan poikaystävääni ilman huonoa omaatuntoa itseni ja hänen pettämisestään. Oli pakko erota ja sen tuskan loppumisen jälkeen en ole sitä katunut.
Jos tyttösi tuntee kuten minä tunsin, haluatko silti pitää hänet itselläsi? Vaikka hän rakastaisi sinua kuinka paljon, sielä takana saattaisi aina olla se tunne, että tämä ei ole mitä hän haluaa. Kaiken lisäksi seksuaalinen identiteetti voi hyvin muuttua ajan kanssa ja varsinkin aikuiseksi kasvettaessa, joten se, että hän pystyi olemaan kanssasi nuorempana ei tee sitä mahdolliseksi nyt. Uskon vielä itsekin huijanneeni itseäni alunperin poikaystäväni kanssa, koska hän oli myös suht naisellinen ja sanot itse olevasi tyttöpoika...