Hei!
Olen 27-vuotias, avioliitossa elävä nainen. Viiden aviovuoden jälkeen olemme rakkaani kanssa vihdoin pohtineet lastenhankintaa - olenhan jo oikein "kypsässä" iässä siihen puuhaan. :)
Ajatus elämän jatkuvuudesta ja oman lapsen kanssa elämisestä tuntuu sydämessä tosi ihanalta ja rakkaalta asialta. Mieltäni on kuitenkin alkanut kalvamaan lisääntymisen mahdolliset henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset. Listaan tähän minua huolettavia seikkoja, ja toivon, että voisitte auttaa näiden asioiden käsittelyssä:
LAPSEN KASVATTAMINEN LÄNSIMAISESSA YHTEISKUNNASSA
En koe yhteiskuntaamme hyväksi paikaksi kasvavalle lapselle ja varsinkin kouluun rakkaan pienokaisen laittaminen tuntuu kidutukselta. Omat kouluaikani sujuivat suhteellisen hyvin "vain" muutamien kiusaajien keskuudessa. Olen seurannut lähietäisyydeltä useiden sukulaisten ja tuttujeni lasten koitoksia etenkin peruskoulussa, mikä on antanut vahvan kuvan siitä, että karumpaa kasvuympäristöä saa hakea ja kaukaa.
Valtavat luokkakoot täynnä täysin tuntemattomia ihmisiä ja epähenkilökohtaista muottiinsullontaa naurettavine käytöstapojen opetuksineen. Miksi kukaan haluaisi rääkätä rakasta lastaan näin?
YLIKANSOITUKSEN PAHENTAMINEN
On aivan selvää, että meitä ihmisiä on jo aivan liikaa. Niilä varoilla, joilla kasvattaisin lapseni, voisin tehdä paljon hyvää jo olemassaoleville ihmisille. Jotkut väittävät, että jokainen syntymä aiheuttaa vähintään tuplan verran kuolemaa.
Mitä ajattelette?
Nämä asiat tuntuvat tosi vaikeilta, koska viettini vauvan hankkimiseen on valtava! Pelkään, että menetän paljon, jos en hanki lapsia!
Onko lapsen hankkiminen tällaisessa maailmassa kuitenkaan enää järkevää?
Olen 27-vuotias, avioliitossa elävä nainen. Viiden aviovuoden jälkeen olemme rakkaani kanssa vihdoin pohtineet lastenhankintaa - olenhan jo oikein "kypsässä" iässä siihen puuhaan. :)
Ajatus elämän jatkuvuudesta ja oman lapsen kanssa elämisestä tuntuu sydämessä tosi ihanalta ja rakkaalta asialta. Mieltäni on kuitenkin alkanut kalvamaan lisääntymisen mahdolliset henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset. Listaan tähän minua huolettavia seikkoja, ja toivon, että voisitte auttaa näiden asioiden käsittelyssä:
LAPSEN KASVATTAMINEN LÄNSIMAISESSA YHTEISKUNNASSA
En koe yhteiskuntaamme hyväksi paikaksi kasvavalle lapselle ja varsinkin kouluun rakkaan pienokaisen laittaminen tuntuu kidutukselta. Omat kouluaikani sujuivat suhteellisen hyvin "vain" muutamien kiusaajien keskuudessa. Olen seurannut lähietäisyydeltä useiden sukulaisten ja tuttujeni lasten koitoksia etenkin peruskoulussa, mikä on antanut vahvan kuvan siitä, että karumpaa kasvuympäristöä saa hakea ja kaukaa.
Valtavat luokkakoot täynnä täysin tuntemattomia ihmisiä ja epähenkilökohtaista muottiinsullontaa naurettavine käytöstapojen opetuksineen. Miksi kukaan haluaisi rääkätä rakasta lastaan näin?
YLIKANSOITUKSEN PAHENTAMINEN
On aivan selvää, että meitä ihmisiä on jo aivan liikaa. Niilä varoilla, joilla kasvattaisin lapseni, voisin tehdä paljon hyvää jo olemassaoleville ihmisille. Jotkut väittävät, että jokainen syntymä aiheuttaa vähintään tuplan verran kuolemaa.
Mitä ajattelette?
Nämä asiat tuntuvat tosi vaikeilta, koska viettini vauvan hankkimiseen on valtava! Pelkään, että menetän paljon, jos en hanki lapsia!
Onko lapsen hankkiminen tällaisessa maailmassa kuitenkaan enää järkevää?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mutta harvalla on siinä kohtaa järki päässä vaan vietti voimakkaampi, viis siitä mikä tuleivaisuus jälkeläistä odottaa kunhan omat vietit tulevat tyydytetyksi.
Itsellä ei kyllä käynyt tuollaiset asiat mielessäkään silloin kun lapsien hankkimista alettiin miettimään eikä sen jälkeenkään. Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa; joko hankit lapsia tai olet hankkimatta. Ja jos päätät hankkia lapsia niin sinulla on jälleen kaksi vaihtoehtoa; joko viet hänet normaaliin kouluun tai et vie kouluun ollenkaan vaan opetat kotona.
Toivon kuitenkin, että päädyt hankkimaan lapsia, sillä luultavasti et enää sen jälkeen mieti näin järjettömiä asioita koska sinulla ei ole aikaa ja olet jo saanut sen verran maalaisjärkeä, että tajuat miten hölmöjä kysymyksiä nämä ovat. Jos päätät olla hankkimatta lapsia, tulet luultavasti katumaan sitä aina, jos viettisi kerran on niin vahva. Tosin ei tietenkään ole takeita että niitä tulet koskaan saamaan.
"Itsellä ei kyllä käynyt tuollaiset asiat mielessäkään silloin kun lapsien hankkimista alettiin miettimään eikä sen jälkeenkään."
Saanko kysyä: miksi ei?
"Toivon kuitenkin, että päädyt hankkimaan lapsia, sillä luultavasti et enää sen jälkeen mieti näin järjettömiä asioita koska sinulla ei ole aikaa ja olet jo saanut sen verran maalaisjärkeä, että tajuat miten hölmöjä kysymyksiä nämä ovat."
Miksi nämä asiat ovat "järjettömiä" ja "hölmöjä"? Enemmänkö järkeä on siinä, että viettinsä varassa menee sokeasti heittäytymään päätöksiin, joissa ei välttämättä ole kuitenkaan järkevää hyötä?
"Jos päätät olla hankkimatta lapsia, tulet luultavasti katumaan sitä aina, jos viettisi kerran on niin vahva."
Vietin vahvuudenko vuoksi järki tulisi nakata sivuun?
"Jos päätät olla hankkimatta lapsia, tulet luultavasti katumaan sitä aina, jos viettisi kerran on niin vahva."
Et taida tiedostaa, että biologisista syistä johtuen lisääntymisvietti ei pysy yhtä vahvana vanhenemisen myötä?
Aloittaja ei kyllä vaikuta mitenkään hölmöltä. Pikemminkin sinä, jos et ole koskaan pohtinut omien elämänratkaisujesi seurauksia muihin ihmisiin. Jotkut sitä vaan elää kuin peikot ja lisääntyy holtittomasti ja mistään piittaamatta. Totta kirjoituksessasi on se, että kun lapsi on maailmassa, ei tosiaan ole enää aikaa (myöskään tehdä vuosiin mitään muutakaan omaa) eikä mahdollisuuksia pohtia näitä asioita, ratkaisuhan tuli jo tehtyä. Sen jälkeen vaan pitää keskittyä huolehtimaan jälkikasvustaan oloissa kuin oloissa. Ns. normaalin koulun lisäksi on yksityiskoulujakin, enkä itse kyllä pidä lapsen sosiaaliselle kehitykselle hyvänä ratkaisuna eristää häntä muista. Lapset vaan kaipaa seuraa ja kavereita.
Jos globaalisti ajatellaan, ihmiset juuri piittaamattomuuttaan toteuttavat näitä seksiviettejään seurauksista ja lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan piittaamatta. Sikäli meillä Suomessa on hyvä olla, että lapsista pidetään huolta - jos ei vanhempien - niin viimekädessä ainakin valtiovallan toimesta.
Jos nyt jotain käytännön neuvoja aloittajalle voisi heittää lähinnä omasta kokemusmaailmasta käsin, niin ainakin turvaverkkojen on hyvä olla vahvat ennen kuin lapsia alkaa väsäämään. Pitää olla ystäviä, sukulaisia ja vapaaehtoisia hoitotätejä. Ihminen on kaikkein haavoittuvin ja heikoin juuri lapsen saatuaan ja apujoukot ovat tällöin enemmän kuin tarpeen.
Tarkoitin vain, että jos noin syvällisiä miettii niin ei kai sitä voi ikinä hankkia lapsi. Totta kai itsekin monenlaista miettii, mutta maailmassa tulee aina olemaan pahuutta kuten koulukiusaaminen, liikakansoitus, ilmaston lämpeneminen, tappavat taudit jne. Ja niille tuskin mitään voi tehdä pieni ihminen. Itse mietin vähän pienemmällä mittakaavalla tuota lapsen hankkimista, kuten esim. taloudellinen tilanne, omat taidot hoitaa lasta, oma parisuhde, kasvuympäristö.
Olen siis 37-vuotias ja yhden lapsen äiti emmekä luultavasti tule hankkimaankaan lisää. Jos minä olisin jättänyt hankkimatta lapsen niin ihan varmasti sitä katuisin vaikkakin aloin olemaan kiinnostunut perheen perustamisesta vasta yli kolmekymmpisenä. Lapsen saaminen on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua eikä sitä kannata sivuuttaa miettimällä noin suuria kysymyksiä.
Miksi ei käy kenenkään mielessä mikä tulevaisuus odottaa jälkeläisiään. Ja mikä jalanjälki ja saasteongelmat me juuri aiheutamme tulevaisuudentoivoille vähät välittäessään saastuttamisen määrässä.
Auto pitää olla ja kaksikin kuskatessa jälkeläisiään minne lie. Vanhempien pitää saada levähdystaukoja ulkomaanmatkoilla jotta jaksaa arjen pyöritystä. Köyhemmät menee kotimaanmatkalle.
On suurin osa ihmisistä sellaisia jotka eivät ajattele aivoillaan yhtään mitään vaan alapäällään suurimmaksi osaksi. Syy lapsien tehtailuun on epävarman naisen joka haluaa sitoa miehen kun miehen hankkiutumalla paksuksi epäonnistuen siinä ja yrittää taas uudelleen jonkun toisen uhrin kanssa kunnen ikä tulee vastaan ettei onnistu saamaan paksuksi itseään kenenkään kanssa. Tämmöinen naikkonen elää sitten yksin lopun elämänsä nauttien vain nainnin tuloksistaan. Jotkut onnistuvat saamaan jonkun yksinkertaisen äijän vieläkin haaviin.
Tyhmä ihminen ei koskaan mieti mitään syntyja ja syviä vaan toimii ihan sen perässä kuin kaikki muutkin tekevät niin ... niin mikäkin samoin vaikka kuinka metsään menisi.
Älä usko koskaan sitä mitä muut sinulle sanovat sillä se ei ole totta. Kaikki lapsen saaneet tietenkin koittavat samaa "uskontoa" tyrkyttää kuten kuinka ihanaa ona saada lapsi kun heillä ei ole muutakaan sanottavaa etteivät he vaan näyttäytyisi huonossa valossa. PASKAN KOKENEINA MONET HALUAVAT MONIEN MUIDENKIEN KOVAN SAMAN PASKAN.
"Lapsen saaminen on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua"
Jopas on jäänyt huomaamatta näinkin kova väite! Ettet vain yleistäisi oman kokemuksesi pohjalta?
tuosta kouluasiasta sen verran, että mua huolettaa se myös, mutta meillä on sen verran parempi tilanne, että asutaan pienemmällä paikkakunnalla, jossa on 30 oppilaan koulu, siinä ei luokkakoko millään pääse liian suureksi :)
Eikä edes asuta kaukana helsingistä, vaan ihan nurmijärvellä.
Olen itse oppinut pitämään kaupungeista ja oikeastaan juurtunut tämänhetkiseen asuinpaikkaani niin, etten tohtisi muuttaa pelkän lapsen tähden syrjäisemmille seuduille. Toki kotiopetuskin olisi mahdollista, joten koulutuskysymys ei ole pääasiallisesti haittaamassa lastenhankintaa.
Enemmän huolettaakin, että pilaan elämäni sillä, että sitoudun etukäteislupauksella elävään ihmisolentoon vuosikausiksi. Lemmikistä sentään pääsisi eroon - voisiko siitä saada samaa hyötyä, kuin lapsesta?
Ajattele asiaa tästä näkökulmasta. Olet 75-vuotias ja mietit, miltä tuntuisi jos tuosta ovesta nyt astuisi lapsenlapsia sisään ja katuisit edelleen, että et hankkinut lapsia.
Olisin onnellinen kun ei minun tarvitse elättää ketään. Jos tuosta ovesta astuisi liuta elätettäviä niin olisin kauhussani ennemmin kuin tyytyväinen.
Ei kaikilla ole pakkomiellettä lisääntymiseen ja itsensä korostamiseen. Vahva itsetuntoinen ihminen osaa hakea ihan muita miuelenkiinnon aiheita kuin pakonomainen lisääntyminen.
Mikäli todellakin tunnet noin, niin silloin on oikeasti paras unohtaa lasten hankkiminen. Eihän niitä todellakaan siksi tarvitse hankkia, että muut niin tekee, mutta suotta sitä niin monen mutkan kautta ajattelee kuin aloituksessa kirjoitettiin. Mutta lapsien hankkiminen ei mitenkään ole itsensä korostamista, ei ole moinen koskaan edes käynyt mielessä. Se on jo vähän lapsia hankkineiden halveksimista. Vanhemmat joutuvat kantamaan sellasita vastuuta, johon tarvitaan myös vahvaa itsetuntemusta pystyykö siihen vai. Ehkäpä lapsettomilla ei sitä olekkaan loppujen lopuksi, mutta tunnetta ei voi verrata ennen kuin ne molemmat on kokenut. Muutenkaan mielenkiinnon kohteita on elämässä paljon, mutta niitä ei voi verrata lapsiin.
No mä asuin koko elämäni helsingissä, ennen esikoisen syntymää. Sen jälkeen tajusin haluavani lapsilleni jotakin muuta kuin lähiöelämää. Meiltä ajaa helsingin keskustaan 30min, joten kauaksi ei mekään menty, mutta kuitenkin ihan eri maailmaan!
Jätä nuo asia tulevien sukupolvien päätettäviksi ja yritä itse tehdä tällä hetkellä oikein tulevaan maailmaa kohtaa.
Se sun "vauvasi" kasvaa yhdessä hujauksessa ja tekee sitten omat omat päätelmänsa ja omat dilemansa.
Luultavasti saat lapsen joka päättää toimia juuri sinun arvojasi vastaan.
Vaikka näytät mitätöivän eriävät mielipiteet, vaikka niitä juuri pyysit, totean sinulle, että lapsellasi on jo nyt liian suuri yhteiskunnallinen vastuu kannettavanaan. Ei kenenkään lapsen tule elää äitinsä angstien syyllistämänä.
Minulla on kolme lasta ja kaikki ovat tasapainoisia ja elämänmyönteisiä aikuisia jo. Kouluaika meni hyvin ja huolettomastikin, kiitos tasapainoisten vanhempien ja heidän kannustuksensa ja tukensa. Koulu voi olla hyvin monenlainen jne. mutta itsevarmuus ja minäidentiteetti luodaan kotona. Koulua toki voi syyttää monesta asiasta.
Länsimaiden syntyvyys ei mitenkään vaikuta ylikansoittumiseen.
Siinä olet oikeassa, että menetät paljon, ellet hanki lapsia. Mutta mieti asiaa ensisijaisesti lapsen kannalta; onko sinusta äidiksi ja turvaamaan lapselle hyvä sekä tasapainoinen lapsuus.
"näytät mitätöivän eriävät mielipiteet, vaikka niitä juuri pyysit"
En ole kokenut mitätöiväni. En vain ole vakuuttunut älyvapaista, tunnehaihattelua huokuvista väitteistä, joita lastenhankintaa kannattavien viestit ovat pääasiassa sisältäneet.
Ylikansoitus asia ei tunnu enää oleelliselta asialta lastenhankintaamme miettiessäni. Ennemminkin pelkään haaskaavani aikaa uuden ihmisen kasvattamisessa, kun voisin keskittyä saman aikaa enemmän itseeni ja hohdokkaampien unelmieni toteuttamiseen.
Tunnut enemmän jo sohivan muurahaispesää kepillä, kuin keskustelevan lapsen hankkimisen hyvistä ja huonoista puolista. Kyllä ne ajatukset on parempi unohtaa jos haluaa elää tyyliin "Ennemminkin pelkään haaskaavani aikaa uuden ihmisen kasvattamisessa, kun voisin keskittyä saman aikaa enemmän itseeni ja hohdokkaampien unelmieni toteuttamiseen." Silloin on parempia keskittyä vain itseensä.
Koen oikein hyväksi sen, että tämä viestiketju saanee edes muutaman vanhemman miettimään, mitä he ovat elämässään menettäneet hankkiessaan lapsia. Myös mahdollisesti lastenhankintaa harkitsevat saavat järkeistettyä ajatuksiaan näiden viestien avulla.
Kiitos vielä keskusteluun osallistuneille, varsinkin äideille - teitte minulle harvinaisen selväksi sen, etten todellakaan tahdo heittää vapauttani hukkaan sokeutumalla vaistoilleni.
"Ylikansoitus asia ei tunnu enää oleelliselta asialta lastenhankintaamme miettiessäni. Ennemminkin pelkään haaskaavani aikaa uuden ihmisen kasvattamisessa, kun voisin keskittyä saman aikaa enemmän itseeni ja hohdokkaampien unelmieni toteuttamiseen".
Älä hanki lapsia, jos koet että HAASKAAT aikaasi uuden ihmisen kasvattamisessa. Keskity itseesi. Jos lapsi on sinulle yhtäkuin hukattu aika, jonka olisi voinut elää itselleen, en ymmärrä miksi edes mietit lastenhankintaa.
Minulla on 2 lasta enkä todellakaan koe haaskanneeni aikaani vaikka ensimmäinen oli yllätysvauva. Koulumaailma sen sijaan hirvittää mielettömästi, mutta onneksi se ei ole vielä ajankohtaista. Kasvattaminen on haasteellista ja siihen hommaan ei pidä lähteä jos kokee lapset jo alunalkaenkin hukkaan heitettynä aikana.
En ole väittänyt että lasten kasvattaminen olisi minulle ajanhaaskausta - sanoin pelkääväni, että siitä voisi tulla sellaista. Vanhempien tähän ketjuun kirjoittamat viestit ovat vahvistaneet pelkoani.
Joka tapauksessa jos edes pelkäät haaskaavaasi aikaasi niin älä hanki. Jos tuollaisia pelkoja on, niin voisin kuvitella että muut asiat ovat sinulle vielä paljon tärkeämpiä kuin lapsi. Minulle lapseni ovat kaikkein tärkeintä enkä keksi mitään miten voisin viettää aikaani hohdokkaammin. Tunnen että elämäni menee eteenpäin ja olen saavuttanut jotain. Samalta ei tuntunut valmistuttuani lukiosta ja mentyäni töihin. Tuntui että elämä polki kertakaikkisesti paikallaan.
Lapset vievät paljon aikaa ja kiristävät pinnaa. Lykätkää lasten hankintaa ja miettikää asiaa myöhemmin uudestaan:) 17-vuotias pikkusiskoni on haaveilevinaan vauvasta, mutta hänestä huomaa että ajattelumaailma on vielä teinin kengissä ja hän haluaisi vauvan vaan koska vauvat on niin ihania ja olis kiva ku ois oma vauva. Hän ei osaa ajatella yhtään pidemmälle asioita. Hän ryyppää aika usein ja kulkee jatkuvasti kavereidensa kanssa, sanoo vaan että ku ois vauva niin ei hän sitten. Joopajoo. Kun on kerta vielä tarvis niin paljon kulkea niin suotta alkaa lapsia tekemään, kun on sitä vielä itsekkin. Mutta tämä nyt meni asian vierestä.
Suomalaisten väkiluku laskee. Muistan muutamia vuosia sitten lukeneeni laskelmia, joiden mukaan suomalaiset kuolevat sukupuuttoon kolmessasadassa vuodessa. Ylikansoitus on muiden kansojen keskeisimpiä ongelmia ja yleensä näitä kansoja on kehitysmaissa, joissa hygienia on parantanut ja syntyvyys jatkunut räjähdysmäisenä. Jos olet syntyperäinen suomalainen, edustat koko maailman näkökulmasta hyvin pientä vähemmistöä, joka tekee kuolemaa.
Ymmärrän huolesi tästä asiasta ja mietin itsekin samaa ennen kuin lapseni sain. Lisäksi mielestäni vaakakupissa painaa muutkin asiat kuten omat geenit. Luin netistä aikoinani nuoren tytön kertomuksen siitä, miksei hän koskaan halua lapsia. Hänellä oli tauti, jonka periytymiseen oli 50 % mahdollisuus. Tarina oli surullinen, mutta järkevä ja realistinen. Adoptio voisi olla parempi ratkaisu, jos ei itse syystä tai toisesta kelpaa vanhemmaksi.
En nyt tarkoita, että vanhemmilla pitäisi olla huippugeenit :) Ihan tavalliset ja terveet riittävät, hyvät elämäntavat, maalaisjärki ja jonkin sortin ymmärrys ympäröivästä maailmasta.
Ja kun ajattelet asiaa vielä pidemmälle, ymmärrät, että älykkäät ihmiset miettivät näitä asioita ja hyvin älykkäät yleensä jättävät lapsien teon muille. Ketkä sitten lisääntyvät? No, eniten juuri ne alhaisemman älykkyyden omaavat ja heidän lapsistaan ei ruudinkeksijöiksi ole vaan yleensä jatkavat vanhempiensa polkuja. Toki liiaksi yleistämättä, suurperheet, jotka minä tunnen (pääkaupunkiseudun alueella) ovat näitä hiukan jätättäviä, joissa vanhemmat ovat molemmat rikollisia, sosiaalitapauksia ja lapset moniongelmaisia. Kun taas vastaavasti hyvin koulutetuilla ja menestyvillä perheillä tuttavapiirissäni on 1-2 lasta tai ei yhtään, eikä ikinä ollut tarkoituskaan hankkia. Pitäisikö tämä maailma jättää näiden moniongelmaisten ratkottavaksi?
Itse mietin lapsen synnyttyä, että haluan opettaa ja kasvattaa hänestä järkevän ja hyvän ihmisen, joka näkee tämän maailman kauneuden mutta myös sen hirveyden, jota muut siihen kylvävät. Haluan kasvattaa hänestä sellaisen, joka nostaa löytämänsä roskan maasta ja vie sen roskikseen. Haluan, että hän näkee luonnon ja arvostaa saamiaan esineitä, en tarjoa yltäkylläisyyttä, en krääsää, en roskaruokaa, vaatteetkin teen osaksi itse. Lapsi on nyt uhmaiässä ja omalla esimerkillä olen saanut aikaan mielettömiä tuloksia. Samanlaista esimerkkiä näytetään monissa tuttavaperheissänikin ja heidänkin lapsissaan näkyy ymmärrystä ja hyvyyttä, jotka ovat jo harvinaisia tässä maassa, jossa asuvat vain harmaat haamut.
Ja mitä kouluun tulee: itse en ole kuin puoliksi suomalainen ja olen käynyt kaksikielisen koulun. Aion laittaa lapseni tähän samaan kouluun ja olen jo nyt asian tarkkaan miettinyt. Periaatteessa voisin pitää mahdollisena myös yksityiskoulua, jos rahatilanne antaisi sen verran periksi siihen aikaan, mutta niissä ei tarjota haluamaani kieltä a1-aineena. Olen myös vakavasti miettinyt Suomesta pois muuttamista koulun ajaksi. Äidinkielen (eli suomen) opettamista en pidä ongelmana, koska itse harrastan kieltä ja olen kirjailija. Lapsi oppi aakkoset 1,5-vuotiaana, joten eiköhän sieltä essiivit ja adessiivitkin äkkiä äidin kanssa kerrata :)
"Tämä on nyt vähän vaikeaa," toteaa 2-vuotias poikani satunnaisista asioista ja oikeassa onkin. Eihän siitä mitään tulisi, jos se olisi helppoa!
"Toki liiaksi yleistämättä, suurperheet, jotka minä tunnen (pääkaupunkiseudun alueella) ovat näitä hiukan jätättäviä, joissa vanhemmat ovat molemmat rikollisia, sosiaalitapauksia ja lapset moniongelmaisia. Kun taas vastaavasti hyvin koulutetuilla ja menestyvillä perheillä tuttavapiirissäni on 1-2 lasta tai ei yhtään, eikä ikinä ollut tarkoituskaan hankkia. Pitäisikö tämä maailma jättää näiden moniongelmaisten ratkottavaksi?"
Väitätkö, että yksittäisen henkilön lapsenhankintavalinta vaikuttaa kyseisen ihmisen maailman ratkomiseen suurissakin määrin? Minulle on aivan sama, mihin jamaan ihmiskunta jää, kun jätän sen taakseni kuolemalla pois. Miksi minun siitä pitäisi huolehtia? :/
nyt kun olen enemmänkin lukenut näitä sinun juttujasi ja tutustunut ajatusmaailmaasi niin en voi kuin todeta, että älä missään nimessä hanki lapsia. olisi kamalaa jos kaltaisesi ihminen kasvattaisi lapsia.
Niin, ajattelevien ihmistenkö ei tulisi lisääntyä? Siitähän saattaisi syntyä vaikka, luoja paratkoon: ÄLYKKÄITÄ LAPSIA.
Etkö ole kuullut ehkäisyvälineistä. Voit toki harrastaa seksiä niin paljon kuin haluat ilman pelkoa raskaaksitulemisesta.
Kyse on lisääntymisvietistä, eikä pelkästä seksuaalisesta himosta.