Eli kysymys provoten ”hullu ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa”.
Mutta asiallisesti, mitä hintapyynnöt ovat olleet ja mitä olette lopulta maksaneet?
Mutta asiallisesti, mitä hintapyynnöt ovat olleet ja mitä olette lopulta maksaneet?
Mikä oli lopulta veneesi oikea hinta?
Värre
10503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vastausten lukumäärästä päätellen em. sanonta pitää paikkansa.
Onko keskustelun aloittaja sattunut ostamaan mitään?
Maksoin mitä pyydettiin, normaalia parempi yksilö mutta normaali hintapyyntö. Tinkasin ainoastaan "avaimet käteen" palvelun eli kevätkunnostus ja vesillelasku myyjän piikkiin. Ei ole kaduttanut ja myyjäkin taisi arvostaa sitä että arvostin hänen hinta-arviotaan eikä pihtaillut tai piilotellut varusteissa.
Pari kertaa tullut ostetuksi ja myydyksi – sen verran on aikaa, etten muista hinnoittelua, tinkausta kuitenkin jonkin verran jokaisessa tapauksessa. Tarkoitus aloitella taas.
Kun nykyisen veneeni ostin 3 v sitten, oli pyyntö 85 000 ja maksoin 83 000. Nykyinen markkina-arvo olisi ilmeisesti n. 70 000. Käytetystä skandipurkkarista oli kyse. Silloinen pyyntö ja maksamani hintakin oli kyllä ko. venetyypin Euroopanlaajuisen haitarin ylärajoilla ja joku voisi olla sitä mieltä, että maksoin liikaa. Toisaalta: kyseistä mallia on tehty kaikkiaan alle sata, joten laajaa markkinatietoa ei ole koskaan.
Hinta on vaikea juttu. Aina voi todistaa, että "tuon olisit saanut halvemmalla". Toisaalta, mikä hinta pitäisi laskea sille ajalle ja vaivalle, joka kuluu etsiessä mieleistä ja sopivanhintaista? Kun puhutaan isommista matkaveneistä, niin ne kuuluvat vähän samaan luokkaan kuin asunnot: kahta aivan samanlaista ei juuri ole ja jos jättää ostamatta sen, joka miellyttää, on suuri mahdollisuus, ettei uutta mieleistä löydykään kovin äkkiä. Eri juttuhan se on tietysti Bustereiden ja vastaavien kanssa.
Olen ostanut kaksi käytettyä ja maksanut niistä pyydetyn hinnan kun halusin ne veneet. Arvostin hyvää kuntoa ja siisteyttä ja ettei ole ollut kysessä nikkaroija joka olisi joka paikkaan viritellyt omiaan. Kolmas oli uusi, jossa on hieman messualennusta. Käytetyt myin pois, pienemmän pyyntihinnalla ja keskikokoisen n. 5% alle pyyntihinnan.
Hinnan määritystä hankaloittaa suuresti nämä maksuttomat nettilmoitukset, joihin päätyy myös veneitä myyntiin ”varmuuden vuoksi, jos joku sattuisi maksamaan”. Se kyllä kostautuu myöhemmin kun olisi tositarve saada kaupaksi.
Sattuipa tuossa yksi vene, jonka tunnistin olleen myytävänä jokunen vuosi sitten. Silloisessa ilmoituksessa veneen valmistusvuosi oli -87 ja nyt -90. Laitoin privaa postia ja pyysin kommentoimaan jotenkin – tuloksetta. Sittemmin ilmoitus katosi.
Se mitä olen hakemassa on luokkaa 30…32 ja 2000 luvun lopulta. Vaihtoehtona olisi yli puolet halvempi kasari, mutta, mutta… uusi on aina uusi.
Mielenkiintoiseksi tulee myös käytettyjen hintakehitys vaikkapa seuraavan viiden vuoden kuluessa. Veneiden lkm markkinoilla kasvaa ja lisääntyvä tarjonta muodostuu 20xx kalustosta. Mielestäni olen pannut merkille näiden uudempien hinnanalennuksen kun vertaa mitä on maksanut varusteltuna ja mitä tällä hetkellä pyydetään. Sinänsä ihan tervettä kehitystä nykyisessä lähes 0-inflaatiotilanteessa.
Ostin puisen klassikkopurren (puuvene) ruotsista vajaat 10 v sitten. Maksoin 24 te ja myin pois 45 te.
Melko monta venettä on ollut. Kaikki olen ostanut käytettyinä ja myös myynyt käytettyinä. Aina on hinta ollut se, mikä ilmoituksessa on. Myydessä olen sen hinnan säätänyt siihen, millä aion myydä. Ostaessa sivuutan täysin ilmoitukset, joissa hinta on metsässä. No okei, kymmenien tuhensien veneessä on säätövaraa ollut joitakin satasia, ei enempää.
En pidä tinkimisestä. Se kuuluu välimeren kansoille, ei suomalaisille. Pidän loukkauksena sitä, että jos ilmoituksessa on pyyntihintana 20 ke niin soittaja tarjoaa venettä näkemättä 15 ke. Silloin lopetan puhelun aika nopeasti toteamalla, että en myy venettä hänelle. Jotenkin tinkimisen voisi ymmärtää silloin, kun ostajaehdokas on tutustunut veneeseen, tehnyt hintaa alentavia havaintoja, jotka ei ilmoituksesta tullet ilmi ja tekee tarjouksen veneestä puutteisiin vedoten pyyntiä alemmalla hinnalla. Tällaisia ei vaan ole juuri tullut vastaan. Tai no on, mutta ne on menneet juuri sillä muutaman satasen säätämisellä kohdilleen.
Eka ostos ~10 vuotta sitten (vielä kun ilmoitukset oli paperilla venelehdessä), maksoin pyyntihinnan, samanlaisia oli kaupan useampia ja myyjän pyynti oli pienimmästä päästä. Oli heti selvää, ettei myyjällä ole tinkihaluja nähtyään muiden pyynnit, eikä meillä ollut mitään tinkaus halujakaan, kun vene oli muihin katsomiimme verrattuna paljon paremmassa kunnossa. Suuruusluokkaa kymppitonnin vene.
Toka ostos hiljattain, suuruusluokkaa 50 tonnin vene. Kaupat sovittiin 4 % alle ilmoituksessa mainitun pyyntihinnan. Tässäkin tapauksessa hyväkuntoinen vene ja hintapyynti oli alunperinkin kohdillaan.
Tokaa ostokohdetta hakiessa kävin keskusteluja useista muistakin veneistä. Muutamista mielestäni ylihintaisista tiedustelin myyjän perusteluja hintanäkemykselleen ja esitin jotain omia vertailukohtia. En nyt tiedä onko tuollainen vielä varsinaisesti tinkaamista. En usko että kukaan myyjä otti nokkiinsa, kun selitin oman näkemykseni kohteliaasti. Renkaanpotkijat on tietysti asia erikseen. Harva myyjä on valmis olennaisesti tinkaamaan siitä pyynnistä jonka on näkyville laittanut, joten ylihintaiset veneet vaan jäävät myymättä. Tämä johtaa siihen, että toteutuneissa kaupoissa pyynnit ja toteutuneet on aika lähellä toisiaan, ylihinnoitellut kaupat harvemmin toteutuu, joten sitä "oikeaa" hintaa joka olisi esim. 20 % alle pyynnin ei koskaan saada esiin, kun kukaan ei tuollaista ylihintaa maksa. Oikean hinnan arvioiminen vaatii loppujen lopuksi aika paljon asiantuntemusta ja duunia. Vertaaminen muiden vastaavien hintapyyntöihin ei välttämättä auta kauhean paljoa, koska hyvin harvoja venetyyppejä on niin paljon, että varsinaisesti muodostuisi mitään "yleistä markkinakäsitystä".