Hei!
Tiedän sen, että yleensä sanotaan kahden kissan olevan parempi kuin yksi, koska kissa kaipaa lajikumppania touhuamisiin. Meillä on puolivuotias narttu (leikkaus lähiaikoina) ja mietin mitä tehdä. Luonteeltaan hän on äärettömän rauhallinen, mukavuudenhaluinen ja laiska suorastaan. Rakastaa ihmisiä, ei ole ikinä rikkonut mitään, tehnyt mitään pahaa tai edes riehunut juurikaan. Leikkimisen halu on vähentynyt siitä vähästä kokoajan, mieluummin viettää aikaa sutien turkkiansa ja köllötellen sohvalla.
Tässä se ongelma onkin: johtuuko noin nuoren kissan rauhallinen käytös siitä, että hällä on tylsää ja on onneton? Vai onko vain luonteeltaan noin löllykkä ja stressaantuisi tod.näk riehakkaammasta kissanpennusta? Meidän arki kotona on erittäin rauhallista ja tasaista. Kuulemma kaikki kissat eivät kaipaa edes lajikumppania, niin tässä se pulma sitten on. Tärkeintä olisi, että kaikki meidän perheessä olisivat onnellisia, kattia myöden.
Kaipaako meidän kisu kaveria vaiko ei?
Tiedän sen, että yleensä sanotaan kahden kissan olevan parempi kuin yksi, koska kissa kaipaa lajikumppania touhuamisiin. Meillä on puolivuotias narttu (leikkaus lähiaikoina) ja mietin mitä tehdä. Luonteeltaan hän on äärettömän rauhallinen, mukavuudenhaluinen ja laiska suorastaan. Rakastaa ihmisiä, ei ole ikinä rikkonut mitään, tehnyt mitään pahaa tai edes riehunut juurikaan. Leikkimisen halu on vähentynyt siitä vähästä kokoajan, mieluummin viettää aikaa sutien turkkiansa ja köllötellen sohvalla.
Tässä se ongelma onkin: johtuuko noin nuoren kissan rauhallinen käytös siitä, että hällä on tylsää ja on onneton? Vai onko vain luonteeltaan noin löllykkä ja stressaantuisi tod.näk riehakkaammasta kissanpennusta? Meidän arki kotona on erittäin rauhallista ja tasaista. Kuulemma kaikki kissat eivät kaipaa edes lajikumppania, niin tässä se pulma sitten on. Tärkeintä olisi, että kaikki meidän perheessä olisivat onnellisia, kattia myöden.
Kaipaako meidän kisu kaveria vaiko ei?
Vastaukset 6
Vanhimmat
täällä voi tietää. Itse sinun on se pääteltävä tai kokeiltava, eikä kaikki pennutkaan ole riehakkaita. Voithan ottaa aikuisen ja jo rauhoittuneen kissan kaveriksi, ei sen aina tarvitse olla pentu.
Monilla löytöeläintaloilla on kissoilla ns palautusaika jonka aikana voit palauttaa kissan jos se ei esim. tule toimeen nykyisten kissojen kanssa.
Ei tuo oikeastaan selviä kun kokeilemalla, mutta älä lannistu jos eivät heti tule toimeen, se ottaa yleensä viikkoja.
Toiset tulee hyvin keskenään toimeen ja toiset ei. Niin luonteesta kiinni. Niin löytöeläintalolta kannattaa käydä katsomassa ja siellä on tosissaan palautusaika. Kerron oman kokemuksen, jos se yhtään helpottaisi. Me otettiin aluksi löytöeläintalolta aikuinen nuori tyttö kissa, joka oli hyvin arka tulessaan meille. Mietittiin, jonkun ajan kuluttua, että pitäisikö ottaa toinen kissa. Se pelotti, että tuleeko toisesta vielä arempi ja syrjäänvetäytyvämpi, jos toinen kissa valtaa asunnon. Päätettiin ottaa riski ja hankittiin kissanpentu, joka on luonteeltaan erittäin valpas ja villi, ihan päinvastainen ku ensimmäinen kissa. Tämä arempi kissa oli jo tullut paljon rohekammaksi, kun uusi kissanpentu tuli, parin kuukauden kuluttua. Tosissaan kissa ei kerennyt olemaan uudessa kodissa kuin pari kuukautta, kun tuli uusi tulokas. Ensimmäisenä päivänä isompi kissa sähisi pennulle, toisena päivänä lopetti ja ovat nykyään parhaita ystävyksiä. Kissaa ei oikein voi enää sanoa edes araksi, kun on tullut rohkeutta lisää todella paljon. Tietysti uusia tilanteita, paikkoja ja ihmisiä aluksi varoo, mutta esimerkiksi uuteen ihmiseen tutustuessa ajan kanssa oppii pitämään. Tämä kissanpentu, pisti arempaan kissaan vauhtia, hippasta leikitään ja leikkimielistä tappelua. Arempi kissa leikkii, jo toisen kissan läsnäollessa, vaikka aluksi oli varuillaan. Alussa vähän pelkäsi toista, mutta nopeasti tottui toiseen. Se oli hyvä, kun kissan luonne poikkesi aremman kissan luonteesta. Teki hyvää vastapainoa. Minusta on parempi olla kaksi, kuin yksi kissa, jos minulta kysytään. Jos tämä on suinkin mahdollista. Kissat ovat iloisempia, heillä on seuraa ja leikkikaveri. Eikä tarvitse tuntea niin huonoa omatuntoa työpäivän jälkeen, kun kissa ollut koko päivän yksin. Saa olla iloisemmalla mielellä töissä tai jos on kotoa vähän aikaa poissa, tietää ettei niillä ole ainakaan tylsää ja toisistaan ainakin paljon iloa. Meillä onnistuis ja teki hyvää isommalla kissalle. Joten kokeile löytöeläintalolta, saat ainakin selville, tulevatko kissat toimeen, jos otat sieltä. Toivottavasti, jos hankit kissan, löydät hyvän ystävän.
Niin siihen kysymykseen, mitä kysyit. Silloin ku kissa oli yksin, oli niin rauhallinen ja arka. Kun tuli villi ja valpas kissanpentu, johan rauhallisuuskin alkoi kadota, muttei kokonaan. Vauhtia ainakin tuli ja on paljon leikkisämpi ja iloisempi. Tämäkin on yksilöllistä, joten kokeilemalla selviää.
kyllä vaikutuksen huomaa, ottaessan aran kissan. Kun kissa saa rakastavan ja lämpöisen kodin, muuttu kissa täysin. Harmillista kaikki eivät koskaan muutu, vaan jäävät aina aroiksi. Kokemuksilla on paljon merkitystä, mitä on joutunut kohtamaan. Ikävää, että joitain pahoin kohdellaan. Sitä tulee itsekkin niin iloiseksi, ku toisesta on tullut niin rohkea, leikkisä ja onnellinen. Ja aivan ihana luonne. Samoin, kuin tällä pienemmälläkin.
Miksi ihmeessä kissa tarvitsisi lajikumppaninsa seuraa koska luonnossahan kissa on yhteydessä toiseen vain paritteluaikana. Voihan ne toki ohimennen nähdä muulloinkin mutta niillä ei ole samanlaista laumakäyttäytymistä kuin esim koiralla.
Yhdestä kirjasta luin (mikä oli muuten ihan paska) että kissat yrittävät pikemminkin
vain sietää toisiaan kuin olla kavereita.
Itselläni oli yksi kissa kerran, otin sille toisen kaverin. Vanhempi kolli oli niin erakko että
hyvä jos kissat nukkuivat jokus yhdessä. Mitään muuta yhteistä niillä ei ollut kuin ruokakuppi ja hiekkalaatikko.
Eikä Vanhempi kollini koskaan suopunut uuteen tulokkaaseen täysin.
En toki kiellä sitä että kahden kissan tai enemmän pitäiminen olisi ihan mahdoton ajatus, sillä
onhan mulla nytkin itsellä kaksi kissaa, pentuja, samasta pentueesta :)
Perustan siis väitökseni siihen miten kissa käyttäytyy luonnossa ja yleensäkkin kissan "yksinäisyyteen" ja sen itsenäiseen elämäntapaan.
-??-
Meillä on 2 kissaa, ovat nyt 7 ja 6 vuotiaita ja leikkivät edelleen keskenänsä. Mielestäni kissakin kaipaa lajitoveria. Meillä katit nukkuvat vierekkäin ja nuolevat ja puhdistavat toisiansa. Pihassa niillä on usein vauhdikkaita leikkejä. Sisälle tullessaan ne syövät ja menevät johonkin mukavaan paikkaan nukkumaan. Sisällä ollessaan ne harvemmin leikkuvät (johtuu perheemme koirista)
Puoli vuotias kissa on mielestäni vielä itsekin pentu/nuori ja kuullostaa oudolta että se vaan köllöttelee sohvalla. Saattaahan olla että sillä on tylsää. Hommatkaa sille kunnon kissanleluja raapimis/kiipeilypuu .. Itse ottaisin mielummin pennun kuin aikuisen kissan toiseksi. Kahdelle aikuiselle kissalle saattaa tulla aikamoiset tappelut alussa.
Näköjään kissan mielestä kaikki on ihan hyvin näinkin sillä stressaantunut se ei ole näköjään. Stressaantunut kissa on kissa joka tuntee olonsa turvattomaksi ja jolla on tylsää koska ei ole tarpeeksi virikkeitä yms. Tämä turvattomuus ja tylsyys aiheuttaa häiriökäyttäytymistä, kissa ravaa ympäriinsä, tekee ulosteensa vääriin paikkoihin, raahaa tavaroita, raapii sohvia ymsyms..
Jos kissalla on hyvä olla se ei aiheuta ongelmia koska se tietää olevansa turvassa sohvalla loikoillessaan.
Luulen että kissanne vain on rauhallisempi luonne. Mutta yleensä tämmöinen "laiska" kissa saa uutta puhtia uudesta kissasta. Tietysti se vie aikansa että kissat tottuvat mutta on se sen arvoista.
Yhteenvetona siis kissanne on varmasti ihan onnellinen noinkin mutta ei kai toisesta kissasta pahitteeksi?