Meillä poikaa viedään tosi harvoin mummin ja vaarin elämää häiritsemään, mutta silloinkin mummin pitää lähteä omaan jumppaansa, koska se on tärkeämpää. Poika soittaa tylsistyneenä vanhemmilleen, ettei isovanhempien luona ole mitään tekemistä. Minut kyllä lykättiin lapsena moneksi viikoksi omien isovanhempien luo kesäaikana ja usein viikonloppuisin, mutta itse en saisi omia lapsiani viedä vastaavasti hoitoon. Nämä ihmiset kun ovat olleet kautta vuosikymmenten yhtä itsekkäitä, ensin vanhempina ja nyt isovanhempina. Katkeraksi pistää, olen omien voimieni äärirajoilla eikä minulla ole mieheni kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa. Mutta eihän sellaista tarvita, itsehän olemme lapsemme hankkineet!
Itsekkäät isovanhemmat
70-luvun lapsi
131456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi voi.
Jos olisit viitsinyt itsekkäänä katsoa alaspäin, on siellä jo samasta aiheesta ketju. Mutta ei, itsekkäästi vain uusi aloitus.
http://www.youtube.com/watch?v=lOn2Aj7pHts
50-luvun alussa syntyneenä minulla oli kaksi mummolaa. Toiseen sain mennä kesällä, pappa oli maaviljelija, mummu emäntä, aina kotona, hoiti suurta huusholliaan.
Toinen mummola oli lähellä kotiani, pappa eläkkeellä, mummo ollut kotirouva koko elämänsä, sinnekin olin aina tervetullut, jopa odotettu.
Ovatko isovanhemmat vielä työelämässä?
Tosin, usein kuulee, ettei enää haluta tai jakseta hoitaa lastenlapsiaan, kun omat lapset on saatu aikuisiksi, siihen lienee kellä mikäkin syy. Varmaan itsekkyyskin, joillakin?
Itsekkyys ja kovuuskinhan ovat nykyisin muodissa, niihin jopa opetetaan.
Ja, tiettyyn pisteeseenhän ne voivat olla hyväksikin.
Aivan niin! Lapset ovat sinun. Ei isovanhempien tarvitse olla aina valmiina hoitamaan lastensa lapsia, he ovat jo oman velvollisuutensa tehneet.Itselläni on ollut 6 lasta,kokopäivätyö jne.Mummi "katsoi perään" joskus,kun itse tarjoutui. Ei tullut mieleenikään edes ehdottaa. Eikä siinä ole tärkeämmyydestä kyse,vaan omasta ajasta, vihdoinkin! Itse olen jo sanonut, etten vahdi,paitsi ihan poikkeustapauksessa.
Tuo kommenttisi "aina valmiina" oli kyllä repäisty ties mistä. Luitkohan alkuperäisen viestini tarkasti, kun mainitsin, että joskus harvoin lapsenlapsi, joka on jo 11-vuotias eikä siis missään vaippaiässä ja raskashoitoinen, tulisi isovanhempien luokse, mutta silloinkin mummin pitää rientää omiin harrastuksiinsa. Yökylään lapset pääsevät "pitkin hampain" noin kerran vuodessa ja yksi kerrallaan (heitä on jopa kaksi!) ettei käy liian raskaaksi. Isovanhemmat eivät ole enää työelämässä. Niin ja tuo "kyse omasta ajasta, vihdoinkin!" Vanhempani ovat saaneet omaa aikaa yllin kyllin nuoruudessaan, kun ovat minut lykänneet omille vanhemmilleen viikkotolkuiksi hoitoon! Olen ainoa lapsi eli voi voi kylläpä heillä on ollut rankkaa ja nyt vihdoin lepo olisi jo poikaa!! Kuulut näköjään samaan ihmiskastiin kuin äitini.
nöyrin palvelijanne, ilmoitin tyttärenpojille kun he tulivat viikonlopuksi mummulaan kylään kahdestaan. Ihania pikkupoikia, rasavillejä ja sangen kekseliäitä kavereita, nyt jo 7- ja 5-vuotiaat. Pojistahan tämä oli hauskaa, he keksivät vaikka mitä missä mummu voisi palvella. Iltaan mennessä mummua jo väsytti eikä kaikkia palvelukomentoja enää toteltu, johon nuorempi totesi että meillä taitaa olla jo kuuro palvelija. Eihän se haittaa mitään, totesi isompi, osataanhan me itsekin vaikka mitä. Ja osasivat, hampaatkin tuli pestyä oma-aloitteisesti. Olen kokenut lapsenlapset suurena elämänrikkautena ja ilona, mutta näillä vuosikymmenillä täytyy tunnustaa voimien väheneminen ja uupuminen välillä myös.
Kunnallinen lakisääteinen päivähoitopaikka oikeus tuli 1984.
Enkä et edes tiedä kaikkea lapsuutesi ajalta kuin et myös syitä ja taloudellisia puitteita miten lastenhoitoa järjestettiin.
Katkeruudella vain hukkaat elämäsi tämän päivän.
Niin kyllä 70-luvulla syntyneet olisi saanut jo ehkäistyä, sai ehkäisypillereitä ja kierukan, niin halutessaan.
Ainakin omassa työssäni, minua 20 vuotta nuoremmat jaksavat purnata raskaasta työstä, joka vie kaiken, on niin hektistä jne. Samaa työtä teemme ja työn on vuoron sanelemana kaikille siinä vuorossa sama. Työhön liittyy myös täydennyskoulutusta ja kuukausikokouksia, ihan virallisen työajan lisäksi.
Itse olen väsynyt iltaisin, yritän nostaa ja pitää yllä kuntoani lenkkeilemällä uimalla ja voimistelulla. Kotitalouteni olen hoitanut aina samoin, leivon itse enkä käytä valmisruokia, pesen mattoni ja pyykkini.
Lapsenlapset asuvat ihan tuossa nurkalla, heille on sovittu yksi päivä viikossa jolloin ovat tervetulleita. Kumma kyllä jos kotityö rutiinit rikkoo, en jaksa millään saada töitä tehtyä.
Onnekseni meillä on täysi sopu lastenlasten hoidossa kylässä käyvät viikoittain ja hoitoon tullaan tarvittaessa.
laki päivähoidosta on tullut 1973 ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon kahdessa erässä 1990- luvulla, joka takaa kaikille alle kouluikäisille lapsille hoitopaikan. Omat lapseni 70-luvulla olivat kunnallisessa hoidossa.
Sinulla on huonot välit vanhempiisi. Mistähän lie johtunee?
Jostain syystä vanhempasi eivät ole kiintyneet lapsiisikaan, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin.
Peiliinkin voisi katsoa - varmaan vikaa on sekä siellä että täällä. Ainakin yleensä
ole erikoisen lapsirakkaita. En koskaan leikkinyt nukkién kanssa enkä olisi halunnut lapsia. Minulla on vain yksi tytär joka syntyi vahingossa ja rakastin häntä mielettömästi teini ikään asti jolloin hän muuttui välinpitämättömäksi ja kylmäksi.
Siitä lähtien välimme eivät ole olleet läheiset enkä tunne erikoista läheisyyttä lapsenlapsiini vaikka tunnen kovaa huolta heistä kun joskus ikävää heille sattuu.
Joskus pienenä olivat viikonlopun luonani ja olin aivan poikki jälkeenpäin.
Surullista mutta ei tunteille voi mitään.
Ihan oikeestikko olet sitä mieltä et muksunne voit lykätä milloin tahot ´mummulaan´? Heilläkö ei saa olla omia sovittuja menoja? Teidänkö lapset pitäisi olla etusijalla? Muista , kun tulet itse mummuksi - sanasi, oletko partiolaiseten sanonnan mukaan " Aina valmis" ?
Minä kesän jälkeen jopa rukoilin vanhemmiltani et saisin jäädä mummini tytöksi, isäälle se olisi sopinut vaan ei äidilleni, piikaa kun tarvittiin kotona.
Mitä itsekkyyttä on elää omaa elämäänsä, sinä lapsesi olet halunnut joten hoitovastuu on vain sinulla.
Meillä mummuilla ja vaareilla on omaa elämää...toivottavasti vielä pitkään, ja emme ole teidän käytettävissänne ilman sopimista.
Muksut on kivoja, mut me isovanhemmat päätämme koska he kotiimme tulevat, joten älä syyllistä..omasihan on tekele! Monet kerhot ovat palveluhaluisia, ota sieltä hoitoapua ja maksa jokunen kymppi. Miksei teillä ole omaa aikaa, katso ohjelmia jossa opetetaan lasten kanssa elämistä niin että jää myös yhteistä aikaa.
Olen kahden lapsen mummi ja pyydän heitä usein luokseni, jopa haen koska ovat niin ihmeen mukavia huo halaavat ja laulavat mukulat.
Poikani auttaa kaikessa missä satun pyytämään ja vastavuoroisesti autan minä missä voin, lapset tulevat mielellään hoiviini jos vanhemmilla on menoja tai matkoja.
Huomaavaisuus ja auttamisen halu pitää olla molemminpuolista..sehän on luonnonlaki.
ikäisistä lapsista on kyse ?
Itse ainakin hoidin jo 50-luvulla nuorempia sisaruksia koska olin vanhin veli.
Mistä otat niitä isovanhempia , mikäli he ovat mullan alla, tai toisella puolella maata ?
(Nyt kai voisi sanoa, että olisivat toisella puolella tellusta)