Tässä muutama päivä sitten oltiin kavereitten kanssa kaupungilla pitämässä hauskaa, niin sitten exä pamahtaa samaan paikkaan! Alko kyllä vituttamaan niin paljon ettei voi edes sanoin kuvailla. Eksä meni ihan kalpeaks ja sit punaseks eikä kummallakaan ollu enää hauskaa. Ite lähin kyllä vetämään sieltä sitte. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Kertokaa ihmeessä jos on, mitä tapahtu, missä olitte, sanoitteko toisillenne mitään yms. Tahtoisin tosissaan kuulla muittenki tunteita exän tapaamisesta - ehkä itellä helpottais! Kiitos etukäteen!
Exän tapaaminen
Ninnuuu
82116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ite en koskaa puhu tai ees moikkaa
jos et exää moikkaa.
Ite näin kans exää tuossa viime viikonloppuna ja ootin oikeestaan et se ois tullu moikkaamaan tai jotain ku kuitenki ihan hyvis väleis erottiin et ei ois silleen pitäny olla mitään semmosta. Mut eipä mitään sanonu kyllä vaikka samas porukassa oikeestaan oltiin. Myöhemmin sit kävin ite sen kaa hetken puhuu ja vähän perään katoin mut oli kyl semmoses kunnos et empä usko et nii hirveesti se ite siit mitään muistaa...
Oisin toivonu et vähän eri taval ois menny mut toisaalta hyvät puolet tässäki
aika nolo tilanne.
Exään suhtautuminen riippuu paljolti siitä millasissa väleissä on erottu,mutta mun mielestä myös aika paljon siitä,millanen suhde on ollu eli kuinka pitkä,kuinka usein on nähty,kuinka läheisiä ollaan oltu yms.. Lisäksi myös se,kuinka pitkä aika erosta on kulunut vaikuttaa monilla siihen,miten exäänsä suhtautuu.Yleensä jos ero on ollu kovin riitaisa,niin ei ehkä haluta edes moikata (varsinkaan jos erosta ei ole pitkä aika),mutta yleensä ajan kanssa tunteet kuten viha,suru,pettymys,kateus toista kohtaan laantuvat,ja jonain päivänä moikkaaminen tai jopa juttelu exän kanssa ei tunnukaan enää niin pahalta.
Itselläni on kaksi melko lyhyttä suhdetta takana,mutta joka tapauksessa kaksi exää,jotka kummatkin olen nähnyt/tavannut 2-5 kertaa eron jälkeen.Ensimmäisen exäni kanssa minulla oli lyhyt,mutta silti ainakin fyysisesti hyvin läheinen suhde,vaikka näimmekin yleensä vain viikonloppuisin.Erosimme hänen aloitteestaan,enkä oikein koskaan saanut selvää syytä sille miksi,joten itse otin eron aika raskaasti ja koin enimmäkseen surun ja pettymyksen tunnetta..Olimme kuitenkin jonkin verran yhteydessä toisiimme netin kautta,ja myöhemmin myös puhelimitse kunnes noin.2kk:n jälkeen tapasimme jälleen kasvotusten.Olin hänen luonaan kokonaisen viikonlopun ja olimme hyvissä "kaverillisissa väleissä".Sen jälkeen näin hänet 4-5kk:n jälkeen kaupungilla,ja tulimme silloinkin hyvin juttuun.
Toisen exäni kanssa minulla oli lähes saman pituinen suhde,paitsi että tapailimme vähän kauemmin ennen varsinaisen seurustelusuhteen aloittamista,joten näin häntä kaiken kaikkiaan hieman enemmän kuin ensimmäistä exääni.Ehdin siis tuntea tämän toisen exäni vähän pidempään,ja näin ollen kiinnyin häneen enemmän kuin ensimmäiseen,vaikka emme fyysisesti kovin läheisiä vielä olleetkaan ja loppupeleissä näimmekin aika harvoin..Erosimme myös hänen aloitteestaan,koska seurustelu ei ollutkaan sitä mitä hän halusi..Tunsin exääni kohtaan enimmäkseen vihaa ja kiukkua,mutta tietysti olin myös pettynyt,koska suhde päättyi jälleen niin lyhyeen,ja myös surullinen,koska jouduin luopumaan hänestä..Ero oli hänelle huomattavasti helpompi,ja hän olisikin ilmeisesti ollut valmis olemaan kuitenkin kaveria kanssani,mutta olin niin loukkaantunut,että en välittänyt tavata häntä enään.Tapasimme kuitenkin noin.kuukauden jälkeen sattumalta baarissa,mutta hän vältteli katsettani ja oli kuin ei olisi huomannutkaan minua.Ja tämä sama toistui muutaman kerran,vaikka olisin kyllä itse ollut halukas juttelemaan ja ns.sopimaan,mutta exäni ei ollut huomaavinaankaan minua (ehkä senkin vuoksi,että hän näki minut välillä baarissa nykyisen poikaystäväni kanssa).Mutta eräänä iltana,kun olimme jälleen samaan aikaan baarissa,ja erostamme oli kulunut jo 5kk,niin exäni tuli lopulta juttelemaan minulle,ja me vaihdoimme normaalisti kuulumisia.
Kummankin exäni kanssa olen siis ollut eron jälkeen puheväleissä,ja moikannut heitä kuten tuttuja yleensä moikataan.En kuitenkaan ole ollut sen enempää exieni kanssa tekemisissä,vaikka en minä kaverina olemistakaan minään mahdottomana ajatuksena pidä.Jotkut pystyvät olemaan hyviä kavereita eron jälkeenkin,mutta toiset taas eivät halua ikinä enää edes nähdä toista-tai jos sattumalta näkevätkin,niin esittävät ainakin,etteivät olisi nähneetkään.En tiedä millainen sinun ja exäsi suhde on ollut,tai kauanko siitä on aikaa,mutta jos on todennäköistä,että tulette jatkossakin sattumalta törmäämään,niin uskoisin, että teidän kummankin olisi mukavempi olla,jos pystyisitte edes moikkaamaan toisillenne.Se,että joutuu välttelemään toisen katsetta ja esittämään,ettei olisi huomannutkaan toista on yleensä kummallekin osapuolelle enemmän tai vähemmän kiusallista.
No joo, oot ihan oikeessa. Ehkä olis kannattanu moikata exää sen jäätävän sekunnin jälkee ku se tuli paikalle nii olis ollu vähemmän paska tunnelma : \ jälkiviisaus on nii helppoa xD Vielä sellanen harmaa pilvi leijuu pään päällä et saatetaan joutua samaan lukioon syksyllä. Ehkä tosiaan pitäs yrittää välejä paikkailla nii ei ole edessä ihan nii paska kolmivuotinen... : \ Kiitti : ]
aika noloo
oon nähny aika useesti mun exän koulussa ja muuallaki,mut ei se mua silleen hirveesti oo häirinny...oon yrittäny olla mahollisen normaalisti ja jos on ruvennu liikaa vituttaa nii oon lähteny pois sieltä paikasta missä nyt oon kyseisern henkilön sattunu näkemään...esim.yhesti nähtiin apsilla (abc) ku se tuli sen kavereitten kans viereiseen pöytään istumaan ja sit ku se katteli mua nii lähin vaan vessaan kävelemään ja olin siellä vähä aikaa ja tulin takasi ja yritin olla kattomatta siihen..