En tiedä mikä minulla on, olin eilen väsynyt töissä kun olin nukkunut vain 6tuntia yöllä. Sitten 2 työkaveria (alempi koulutus kuin minulla) antoivat kehuja siitä miten hyvin olen auttanut heitäkin että moni muu minun koulutustaustani omaava on vain lähtenyt aikaisemmin töistä ja ei ole osallistunut samalla tavalla töihin. Olin ihan nolona ja en saanut sanaa suustani olin paniikin omaisessa tilassa ja meinasin purskahtaa itkuun tai tai saada sätkyn. Oli vaikea katsoa edes silmiin kun toinen niin kehui. Tuli vain tunne että eihän se pidä paikkaansa. Olen netissä päivän aikana jos aikaa ja olisi aikaa enempikin tehdä töitä. Sitten vain hymyilin jotenkin oudosti. Minun vaikea ottaa kehuja vastaan. Olen kuullut että olen kaunis jne. toisilta miehiltä, omani ei ole suoraan sanonut koskaan. Mutta itse näen siinä tilanteessa vain itseni rumana.
mikä minussa on?
bird2
4247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Väsyneenä tunteet saattavat toimia ylikorostuneesti. Ei kai tässä muuta?
Luulenpa että ellei sulle ole aikaisemmin tullut ihan noin ahistavaa fiilistä kehiusta niin tuokin johtui ehkä vain siitä, että olit nukkunut huonosti ja puurtanut silti täyden päivän täydellä teholla. Viiraa siinä päätän kokeneemmillakin silloin. :) Huono omatuntokin väistyy kun tekee niin kuin itsestä tuntuu oikealta.
Jos taas sulla on enemmänkin ongelmia nukkua tarpeeksi, syy siihen pitäisi tutkia. Olet ehkä sittenkin vaan stressaantunut etkä mitään sen enempää.
Sä tiedostat hyvin oman kehujen sietokykysi ja jo se on osoitus siitä, että sulla on kaikki edellytykset päästä siitäkin "rajoitteesta" joku päivä eroon. Ei se ole mitenkään eriskummallinen asenne tässä maassa, jossa ihmisiä kehutaan vähän, joten kehut käsitetään helposti juuri niin kuin itsekin kerroit, eli väärin.
Mitä enemmän me näitä juttuja harjotellaan sitä tutummaksi ne tulee ja aitous ja falskiuskin kehuissakin erottuu selvemmin.
Sulla ehkä itsetunto vaan notkahtelee noissa "kauneusasioissakin", mutta sitäkin voi vahvistaa. Voit ajatella ihan rehellisesti, että se mies joka sun vierellä vapaaehtoisesti kulkee todella myös rakastaa sua, eli sä olet rakastamisen arvoinen ihminen, tarpeeksi nätti ja fiksu jne. hänelle, joten muusta viis.
Olis tärkeetä, ettei ainakaan omalla sisäisellä mantrallaan mollaa itseään liikaa.
Et vain osaa sisäistää kehuja. Pidät itseäsi rumana, turhana, tarpeettomana ja väärintekevänä ihmisenä, eikä mielestäsi kukaan muukaan ihminen voi ajatella itsestäsi toisin. VÄÄRIN!
Miehesi ei ehkä kerro sinulle, kuinka kaunis olet, koska hän pitää sitä itsestäänselvyytenä, että tiedät hänen ajatuksensa ulkonäöstäsi? Kerro hänelle asiasta, tai yritä vihjailla. Kannatan itse kyllä enemmän tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.
Jokainen meistä rakastaa olla kehuttu, edes jollain tasolla, mutta kehujen jälkeen usein alkaa miettiä, olinko minä sittenkään niiden arvoinen? -Voi kyllä, sinä olit kehujesi arvoinen, omine vikoinesi myös.
Ei tullut kehuja mieheltä. KUn sanoin että minusta olisi kiva kuulla kehuja, siin sanoi että sähän tiedät että olet nätti. Sanoin ettei pidä paikkaansa, koska tunnen olevani kelpaamaton. Sitten sanoi, että olen puhunut aina miten nätti olen ollut kouluaikoina jne...En muista että olisin puhunut, tai sitten se on ollut sellaista jonkun hyvien asioiden kaivamista itsestä. Kun olen ollut poikien taholta kiusattu. Häneltä en kuule kehuja enkä kiitoksia, vain provosointia ja välinpitämättömyyttä, aina joudun itse tekemään aloitteen kaikkeen jopa sovintoon. Olen vain turha.