on päättynyt. Anna minun selittää, osaan kyllä.
Matkalla oli paljon intohimoa. * hymyilee surullisesti* En voi tietää miksi lopputulos oli tällainen - sinä tiedät, kai. * tavoittelee huulillaan suupieltäsi, siitä kohdasta, jossa se muuttuu leuankärjeksi* Liikaa yksinäisyyttä, sinua ei ole luotu siihen. Minä olen tehnyt kaikkeni torjuakseni sinut henkisesti ja fyysisesti ja yrittänyt aina uudestaan rikkoa sinut - tuloksetta, toivon. Olen työntänyt sinua toisten syliin, myönnän. *lomittaa sormensa sormiisi juurtuen kiinni - mutta vain unelmissaan* Olen pahoillani, jos olen satuttanut sinua. Olin vain katkera tietäessäni, etten voi koskaan olla sinun. Mutta nyt, elämän ilmeisesti hymyillessä sinulle toisen naisen muodossa, voin toivottaa sinulle vain ikuisesti kestävää onnea. Minä en unohda sinua, toivon metsäntuoksua ja auringonsuloa tiellesi, taipukoot kaikki kohtaamasi oksat edessäsi sinua ruoskimatta. *saattaa niskasta roikottaen, hellästi on väärä sana, metsän siimekseen ja tekee mitä on aina halunnut* Minun oli pakko palata vielä kerran, mutta nyt poistun. Toivon, ettemme tapaa enää, se olisi liian vaikeaa. *hyvästelee päätään nyökäyttäen ja hieraisee unelmiensa miehen hiukset vielä kerran pörrölleen - haluaa näkömuistinsa kovalevylle painaa tuon valloittavan näyn*. Niinpä, historiaan hymiöt, tilalle nämä *prosessikuvaukset*...
Matkalla oli paljon intohimoa. * hymyilee surullisesti* En voi tietää miksi lopputulos oli tällainen - sinä tiedät, kai. * tavoittelee huulillaan suupieltäsi, siitä kohdasta, jossa se muuttuu leuankärjeksi* Liikaa yksinäisyyttä, sinua ei ole luotu siihen. Minä olen tehnyt kaikkeni torjuakseni sinut henkisesti ja fyysisesti ja yrittänyt aina uudestaan rikkoa sinut - tuloksetta, toivon. Olen työntänyt sinua toisten syliin, myönnän. *lomittaa sormensa sormiisi juurtuen kiinni - mutta vain unelmissaan* Olen pahoillani, jos olen satuttanut sinua. Olin vain katkera tietäessäni, etten voi koskaan olla sinun. Mutta nyt, elämän ilmeisesti hymyillessä sinulle toisen naisen muodossa, voin toivottaa sinulle vain ikuisesti kestävää onnea. Minä en unohda sinua, toivon metsäntuoksua ja auringonsuloa tiellesi, taipukoot kaikki kohtaamasi oksat edessäsi sinua ruoskimatta. *saattaa niskasta roikottaen, hellästi on väärä sana, metsän siimekseen ja tekee mitä on aina halunnut* Minun oli pakko palata vielä kerran, mutta nyt poistun. Toivon, ettemme tapaa enää, se olisi liian vaikeaa. *hyvästelee päätään nyökäyttäen ja hieraisee unelmiensa miehen hiukset vielä kerran pörrölleen - haluaa näkömuistinsa kovalevylle painaa tuon valloittavan näyn*. Niinpä, historiaan hymiöt, tilalle nämä *prosessikuvaukset*...
Vastaukset 6
Vanhimmat
ok
hyvä, että tunnistimme toisemme. Näin asiat selviävät, palasin nyt vielä kerran varmistamaan, olin reissussa, enkä siis koneella lain. Kovin vihaisia tuntuvat kaikki olevan tuolla muilla palstoilla, kävin muutaman lukaisemassa, runotkaan eivät ole sellaisia kuin aikoinaan näille sivuille tullessani. Minusta tuntuu, että täällä kopioidaan erilaisia tyylejä kirjoittaa ja ihmiset hämääntyvät ja provosoituvat. Ei kovin kilttiä. Mutta asiaan. Minä toivon, että jatkat elämääsi irl, kuten tunnut tekevänkin :) ja muistat tämän ajan onnellisena. Joskus ajatuksissani palaan minäkin kirjoitettuihin sanoihin ja niihin tilanteisiin, joista tämä elämää pienempi tarinamme alkoi. Hymyillen. Kiitos kaikesta. No hard feelings?!
Toivoin alusta lähtien yhteistyötä ja sovintoa. En ymmärrä, miksi juttu ajettiin tähän pisteeseen? Aika kauan odotin ja annoin mahdollisuuksia tulla lähelle ja jätin käyttämättä mahdollisuuksia astua varpaille. En olisi tällasta halunnut.
minulta. En aio luovuttaa, en ennen kuin tämä tilanne on selvinnyt johonkin suuntaan...
kirjoitathänelle ,ihmettelen ettei hän ole näkenyt sinun todella hienoa sisintäsi?
olen itsekkin ihastunut eräseen ,mutta en osaisi tunteitani ja sanojani tuoda julki noin
mahtavalla tavalla. (olen aika jyrkkä sanoissani) Ajattelin vain miksi mikään ei riittä kuitenkaan toiselle...
Heittäydy sanoihin sisälle kuin virtaavaan veteen, tunne pyörteet ja akanvirrat, näe sydämelläsi... kliseitä riittää.. Tunteiden kuvailu on aivan kuin värien etsimistä, valon määrittelyä, heijasteita, varjoja.... Välillä sanat ovat savea - painat peukalolla oman ainutlaatuisen sormenjälkesi virkkeisiin... Luulet vain, ettet osaa ilmaista - kaikki voivat omalla aidolla tavallaan sanoa asioita - jotkut tekevät sen jopa vain olemassaolollaan... Minun sisimpäni ei ole erityisempi kuin sinunkaan - siis aivan yhtä ainutlaatuinen.