minkälaisia oinas kundit on??? ite en oo saanu viellä selvää.... mun jätkä kamu on oinas.. mut se on aika salaperäinen.....
KERTOKAA!!!!
epävarma
151379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
itsepäinen, ulospäinsuuntautuva, johtaja, perfektionisti, luulee tietävänsä ja osaavansa kaiken itse, keskipiste, iloinen, intohimoinen rakastaja.. Siinä vähän ääritapausta. :)
musta toi kuulosti enemmän leijonalta!
mut ilonen, huumorintajunen ja temperamenttinen osuu musta kohalleen.
Salaperäisyys ei kyllä kuulosta kovinkaan oinasmaiselta... Mutta persooniahan me kaikki ollaan - oli merkki oinas tai joku muu.
Jos rupeet hiukan kyselemään niin luulenpa, että saat vastauksia enemmän kuin vain esittämiisi kysymyksiin, sillä oinas rakastaa puhua itsestään! Tosin suomalainen mies on tietty oma lukunsa, mutta kokeile.
Oinas on kieltämättä aika itsekeskeinen ja kaikkitietävä eikä ihan helpoin tyyppi tulla toimeen joka päivä. Seksi hälle varmaan maittaa ja kosketusta hän tarvitseekin sitten enemmän kuin ehkä uskotkaan.
Oinas on suora ja rehellinen eikä ymmärrä kieroilua eikä tunnesekasotkuja, tai ainakaan ne eivät kiinnosta häntä. Hän karistaa harteiltaan nopeasti kaiken negatiivisen ja suuntaa tarmonsa aina tulevaan uuteen ja jännittävään!
Oinas on utelias ja eteenpäinsuuntautunut ja harvemmin muistelee menneitä (paitsi ehkä menneitä heilojaan..:).
Oinasta pitää aina kehua ja rakastaa suuressa mittakaavassa. Kun hän tuntee olevansa kunkku, hänen naisensa on hänelle kuningatar! Välinpitämättömyys ja kylmyys työntävät hänet varmimmin luotasi.
..osuit naulan kantaan, taidat puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä.. tälläisiähän me oinasmiehet olemme :)
Siksi ehkä seurustelukumppaninkin valinnassa paljon "ronkelimpia".. mutta sitten kun meidät saa "koukkuun" ja tyytyväisiksi, on naisen elämä oikeastaan aika luksusta.. pääosin ;) ..eli onnea vaan keskustelun avaajalle :)
Mukavaa ja aurinkoista keväänjatkoa kaikille..
P.S Pitäkää kiirettä, meitä on vain noin 1/12:sta, ja vapaana huomattavasti vähemmän ;)
Siinä on tyypillinen oinasmies, totta vieköön!
Aina pilke silmäkulmassa.
Arvasit ihan oikein, mun paras kamu on oinasmies.
Kun se vaan pysyy housuissaan, niin se on erittäin virkistävää seuraa! ; )
..oliko se niin tyypillistä ;)
Ei kun oikeassa olet.. pilke silmäkulmassa on lähes aina. Ehkä tämä suhtautumistapa elämään vaikuttaa.. Harmitonta pikku "jäynää" pitää olla koko ajan, niin se elämäkin maistuu huomattavasti paremmalta.. Tohon salaperäisyyteen vois vielä kommentoida ettei pidä paikkansa ainakaan omalta kohdalta.. Olen ehkä liiankin avoin.. meitä ymmärtääkseen vaan pitää omata tietynlainen huumorintaju ettei tulkitse väärin..
Ykkösluokan kamun olet sitten löytänyt.. onneksi olkoon ;)
Tänkjuu vaan! Juu, meikä teki just sen virheen, että olin liian tosikko kun tähän ystävääni ekan kerran törmäsin. Meinasin kajauttaa jätkää päin pläsiä heti kättelyssä kun käsitin sen innokkaat kommentit ihan väärin.
On sitä sitten jälkikäteen naurettukin, että voi kiesus sentään, miten kipinöivä alku! ; D
Ystäväni on joskus tosi montussakin, masentunut ja innoton, mutta eihän se sieltä koskaan kiskomalla nouse, vaikka kuinka yrittäis jelpata. Ei, se jätkä könyää sieltä ylös aina omin avuin kun aika koittaa ja sitä piirrettä mä siinä aina ihailen. Sitä, että se ei tartte muiden apua vaan nostaa itse oman päänsä. Sitä taitoa kun ei kaikilla synnynnäsesti ole, mutta kaikki me kyllä mätkähdetään sinne monttuun aina joskus...
No onhan se sitten hyvä, että on tarmokas oinasmies nostamassa sieltä ylös! ; )
Vai päin pläsiä meinasit kajauttaa :D
Tuota just tarkoitin, me esitetään asiat vähän eri tavalla :)
Tosta hetkellisestä masennuksesta toipumisesta.. Itsekin aina suren jotain asiaa jonkin aikaa, mutta ehkä se oinaan "pilke" ilmeisesti sanoo, että mitä v****a sä siinä suret ja kyseenalaistaa samalla koko syyn surrakin.. elämän vaakakupeissa kun kumminkin aina on enemmän positiivisia asioita ja ihan meillä jokaisella.. ja näin taas ollaan takaisin maan pinnalla uudet jekut mielessä :)
Yksi mikä varmaan on ehkä myös oinasmaista on se, jos toinen osapuoli vaipuu masennukseen, eikä suostu sieltä "ylösvedettäväksi" niin siitä oinas ottaa nokkiinsa.. ainakin minä :)
Oinashan haluaa olla aina paras, myös lohduttajana ;)
Onko sulla kokemusta tästä oinaan jatkuvasta kiipeämisestä korkeimmalle huipulle?
...jatkuvasta kiipeämisestä korkeimmalle huipulle...jaa, ehkä se liittyy vähän joka asiaan, johon oinas ryhtyy. Ei riitä 'vähän sinne päin'-tyyli vaan sen pitää olla 'kaikki tai ei mitään'! Olisko se vetämättömyydestä nokkiinsa ottaminenkin sitä, että oinas kestää huonosti passiivista ruikuttamista tai yleensäkään mitään passiivista..?(ihmekös sitten, että tämäkin "vain" ystävänä oleminen on oinasystävälleni joskus yhtä helvettiä! ;))
Oinaalle jokainen hetki on kallis, eikä sitä saa tuhlata jähmeään passiivisuuteen!
Intohimoa ja kunnianhimoa enempään kuin vain keskinkertaiseen. Sitä se Kai on ihan loputonta uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, minkä me ulkopuoliset hölmöt käsitämme usein vain itsekeskeisyydeksi. Se ei pidä paikkaansa, sillä oinas tuntee kyllä itsensä ja vaatii itseltäänkin paljon. Hän osaa aina myös nauraa itselleen. Ainakin aikuiset oinaat osaa. Mietinkin, josko nämä tytötkin tässä puhuvat aika nuorista ("salaperäisistä") oinaspojista, joilla on vielä kasvu vähän kesken...
Vai mitä sä olet mieltä? Ja mitä kaikkea se huipulle kiipeämisinto sulle itsellesi merkkaa?
(Tässä, arvon lukijat, haastateltavana ihan aito Oinasmies! :)
..oinaalla on aina tavoitteena täydellinen suoritus.. puolitiehen jätetty juttu ei "ruoki", vaan pitää tehdä loppuun asti kunnialla.. Joskus ihmettelen joitakin oinaan tulkintoja siitä, että oinas olisi hyvä aloittamaan, mutta ei saa loppuun mitään.. omalta kohdalta voin ainakin sanoa että lopussa vasta suorituksen arvo punnitaan eli silloin ehkä päästään sinne korkeimmalle huipulle.
Oikeassa olet.. en todellakaan jaksa katsoa ruikutusta mihin ei ole todellista aihetta.. niitäkin ihmisiä on ja paljon.. suljetaan kaikki positiivinen ulkopuolelle ja "märehditään" omien ongelmien lisäksi kaikkien muidenkin ongelmia.. tätä en käsitä.
"Ollaan vain ystäviä" on painajainen mullekin. Tahdon omistaa ja esitellä tätä "omaisuuttani" ylpeänä muille ja siksi vaatimuksetkin kumppania valittaessa ovat kovat. Upein mun mielestä on leijonanainen, joka osaa ylpeänä kantaa "olemuksensa" ja tietää paikkansa..
Ei se usko itseen ole sentään aivan loputon.. En koskaan ryhdy sellaiseen, josta en sillä hetkellä usko selviytyväni.. vaikka oinas kunnianhimoinen onkin, ei se sentään ole typerä.. ja nämä hetkelliset masennukset liittyvätkin pääsääntöisesti niihin sittenkin epäonnistuneisiin "projekteihin", se on kova paikka, mutta siitä toipuu nopeasti ;)
Itsekeskeinen en ole.. huomioin muita joskus liiankin paljon, ehkä nouseva merkki vaikuttaa tähän..
Siinä olet oikeassa.. itselle osaan nauraa.. ja varmasti enemmän kuin muille :) tämä itselle nauraminen on yksi, ja ehkä paras tapa myös nousta sieltä masennuksesta..
Oikeassa olet että aikuisena olen oppinut vielä enemmän nauramaan itselleni.. ikä ja sen tuoma kokemus opettaa.. Nuorempana ei ehkä osannut käsitellä itsekritiikkiä oikealla tavalla.
Mä luulen kanssa että nämä keskustelun muut tytöt ;) ovat meitä nuorempia ja eivätkä vielä ole oppineet tuntemaan poikaystäviään kunnolla, mutta sen kun oppivat niin "oksat pois" ;)
Ei mulla enää ole samanlaista kiipeämisintoa kun nuorempana oli.. saavutin loppujen lopuksi pelkällä peruskoulupohjalla aika paljon.
Kun haluaa oikein kovasti menestyä, niin se on mahdollista nykyaikanakin, vaikka koulutus on tottakai tärkeää, niin ei saa unohtaa kunnianhimoa.. me oinaat olemme lähtökuopissa ehkä pari askelta muita edellä.. loppu on vaan meistä itsestämme kiinni.. eli tsemppiä muille oinaille..
-no,mä oon ollu yhen oinas-jäbän kaa ja se oli myös aika "salaperäinen" ja sit se oli aika hienotunteinen,elik se ei viittiny joskus sanoo sen ajatuksia mulle suoraa,vaa mun piti yleensä ottaa niist ite selvää jne,,,,et kait niitte kaa tulee iha hyvi soopuu,ku yleensä ollaan sanottu et oinaat kyl näyttää mitä ne haluu jne....ja sen kyl huomas meidän suhtees....x).....
tämä oinasmies kenen kanssa seurustelen ei todellakaan ole mikään salaperäinen! tosi avoin ja selittää paljon..ja niinkuin tyypillistä oinaalle: rakastaa puhua itsestään.
Ollaan molemmat oinaita ja hyvin ollaan toisiamme jaksettu, aina välillä ku toinen ottaa liikaa kupoliin ni se olen yleensä mä joka kopsuttelee tiehensä:)Aina me kuitenkin palataan takaisin ku jotkut magneetit. On ollu "eipäs, juupas,eipäs.."
Peliä jo vuoden ja hauskaa jos mitä on aina! Jännitteitä ei puutu, ja kaikessa ymmärretään toista jo puolesta sanasta. Hankaluuksia aiheuttaa ehkä muut ihmiset, kun molemmat on mustasukkaisia mutta ylpeinä ihmisinä sitähän ei ikinä voi myöntää!Siinä voin kyllä yhtyä edellisiin, että aluksi tääkin jätkä oli vähän salaperäinen. Ei oo enää, kyl se siitä..ei kannata ripustautua toiseen ollenkaan, se on mun neuvo..kai sen parhaiten sellanen tajuu jolle oma vapaus merkitsee yhtä paljon;)
Seksi kahden sarvipään välillä on taivaallista! :)
Lisäksi yhteiset harrastukset lähentävät (=syöminen, juominen ja ... vaikka liikunta).
Ei ole koskaan ainakaan tylsää!!!! ;)
seksi on parasta ja aivan sairaan
fantastista.... ei kyl todella oo
tylsää... koskaan! oon huomannu
ees joku on mun kaa sama mielt!!!!!!!