Elokuva "Agora"

http://www.watch-movies-tv.info/movies/agora/

"evoharhojasi" ?

Mistä on kyse?

Niinhän se Nietschzekin (miten vitussa tuo nimi kirjoitetaan, hiton arjalainen yli-ihmiskieli puolalaisine äännehirviöineen) kristinuskoa nimitti. Monet ihmiset, niin tavalliset pulliaiset kuin tutkijatkin, ovat silloin tällöin nähneet tiettyjä yhtäläisyyksiä kristinuskossa ja marxismissa. Tuli tuossa mieleen, että paralleellisuutta taitaa olla enemmänkin, eikä se ole niinkään satunnaista.

Orjat olivat oman aikansa proletaarinen luokka. Kuvatun (en ole lukenut tuota kirjaa enkä nähnyt elokuvaa, tutustuin vain siihen mitä nettilähteet kertovat historiasta) kaltainen vihanpurkaus, jossa Hypatia kuoli, tuo jollain tavalla mieleen tsaariperheen kohtalon. Ja samanlaista allegoriaa voi nähdä keskitetyn hirmuvallan luomisessa. Väitetään, että kun Stalinille arvosteltiin kommunistien olevan julmempia hallitsijoita kuin tsaari, hän olisi vastannut jotain sellaista kuin: "tsaarin valta kukistuikin". Julmuuden ja vainon alla eläneet luovat helposti vielä julmemman hallinnon. Juutalaiset eivät tosin näytä noudattavan tätä kaavaa, vaikka eivät juuri säälikään arabeja. Mutta juutalaisilla onkin tietty sivistyneisyyden traditio uskontokuntansa vuosituhantisena perinteenä. Mitä nyt teurastavat eläimiä tainnuttamatta niitä ja jotain sellaista pientä kivikautisuutta ilmenee. Rooman valtakunnan orjat olivat myös oman aikansa internatsionaalinen massa, mitä erilaisimmista kansoista ja kulttuureista irtirevitty joukko. Sen sivistyneetkin osat saattoivat olla seuran ja olosuhteiden raaistamia, enin osa kai kuitenkin niitä maatyöläisiä, kantajia ties mitä ruoskan viuhumista selkäänsä saaneita. Heidän ihmisystävällisyytensä ja tietämystasonsa voi arvata. On aika ilmeistä, että juuri kreikkalaiset kohosivat Rooman imperiumia vastaan suuntautuneen vapautusliikkeen johtoon, ja taitavina poliitikkoina osasivat säästää itseään ohjaten etäältä raakojen massojen tuhovoimaa. Ja kristinuskon avulla he onnistuivatkin irtautumaan Roomasta omaksi valtiokseen ja nousemaan taas joksikin aikaa historian mahtitekijöiden joukkoon.

Aleksandriahan muuten oli hellenismin tuote ja sen suuri keskus. Kyseessä oli kai lopultakin lähinnä kreikkalaisten välinen valtataistelu eikä tapahtumiltaan siinä mielessä juuri sen kummempi kuin Peloponnesoksen sota ja muut Hellaksen sisäiset kofliktit olivat olleet. Raakoja ja julmia näytelmiä, joissa kulttuurisia arvoja tuhottiin.

Monoteismin nousua olen itse monesti ihmetellyt. Paavalikin kiersi juuri Kreikassa ja voi hyvinkin olla, että juuri hän kaikkein selkeimmin tajusi ajan tarjoamat mahdollisuudet ja osasi ottaa niistä vaarin. Kreikkalainen sivistyneistö oli rappeutunut hiljaiseloonsa. Mikä voisi ravistella sen liikkeelle? Ja mitä voisi tarjota proletaarisille, vaivan, kiusan ja raadannan ärsyttämille massoille. Sanoma ei saisi olla monimutkainen mutta sen tuli olla voimakas. Jotain sellaista oli Mooseksen Jumala ja hänen johdatuksensa, se kuinka tuo voima oli vapauttanut juutalaisen kansan Egyptin ikeestä. Piti vain päästä eroon juutalaisesta eristäytyneisyydestä ja kumota ympärileikkauksen vaatimus. Ja kuinka ollakaan, Jeesuksen sanoma saamme lukea Pyhästä Kirjastamme ensimmäiset modernit poliittiset sloganit. Riittävän selkeitä, yksinkertaisia ja iskeviä kaikkien ymmärtää, helppoja muistaa ja siirtää suusta suuhun ja sukupolvelta toiselle. Taistelu oli pitkä, verinen ja raaka, mutta massojen voima oli lopulta patoamaton.

Ja kun toimiva malli oli löydetty, se kelpasi toki muillekin. Ja niin meillä on täällä tänään Islamkin ilonamme rikastuttamassa uskontojen kirjoa. Islam oli ja on osin vieläkin paljon selkeämmin taisteleva uskonto. Ja sen ekspansiivisuus olikin sitten omaa luokkaansa, muutamassa kymmenessä vuodessa se valtasi monoteistisen tyhjiön muinaisen Rooman kaakkois- ja eteläpuolelta.

Monoteismin voima on yksinkertaisuudessa. Sillä se voi hallita sivistymättömiä massoja ja juuri ne taas ovat monesti olleet historian suuri pajavasara, jolla kulloinkin koittanut uusi aika on pakotettu uljaaseen muotoonsa. Niin, kuinkas muuten, ei ilman enemmistöä tai sen tukea tässä maailmassa koskaan ole mitään tehty. Kristinuskon hirveys tai kauneus on melko tarkalleen maanosamme asuttavien suurten kansanjoukkojen näköinen. Nyt jokainen tietysti sanoo, että ei se ainakaan minua muistuta. Mutta se onkin keskiarvo. Sellainen näyttää aina aika karmealta, totta joo. Ja siksi minä en juuri koskaan halua kuulua mihinkään meihin :-) Enkä varsinkaan teihin. Liha tosin on heikko ja luo yksinäisyyden tunteen, jota pitäisi täyttää hakeutumalla ties mihin ismiin (tai mikä vielä pahempaa, julkiselle keskustelupalstalle) löytämään saman ahdistuksen riivaamia. Mutta kyllä nyt ihan itsenäisen uuden lajin, ihmisen, edustajana tässä pitäisi moista esiapinoilta peritystä riesavietistä päästä vähitellen eroon.

yx nikkiä, kaks nikk kirjoitti:

Niinhän se Nietschzekin (miten vitussa tuo nimi kirjoitetaan, hiton arjalainen yli-ihmiskieli puolalaisine äännehirviöineen) kristinuskoa nimitti. Monet ihmiset, niin tavalliset pulliaiset kuin tutkijatkin, ovat silloin tällöin nähneet tiettyjä yhtäläisyyksiä kristinuskossa ja marxismissa. Tuli tuossa mieleen, että paralleellisuutta taitaa olla enemmänkin, eikä se ole niinkään satunnaista.

Orjat olivat oman aikansa proletaarinen luokka. Kuvatun (en ole lukenut tuota kirjaa enkä nähnyt elokuvaa, tutustuin vain siihen mitä nettilähteet kertovat historiasta) kaltainen vihanpurkaus, jossa Hypatia kuoli, tuo jollain tavalla mieleen tsaariperheen kohtalon. Ja samanlaista allegoriaa voi nähdä keskitetyn hirmuvallan luomisessa. Väitetään, että kun Stalinille arvosteltiin kommunistien olevan julmempia hallitsijoita kuin tsaari, hän olisi vastannut jotain sellaista kuin: "tsaarin valta kukistuikin". Julmuuden ja vainon alla eläneet luovat helposti vielä julmemman hallinnon. Juutalaiset eivät tosin näytä noudattavan tätä kaavaa, vaikka eivät juuri säälikään arabeja. Mutta juutalaisilla onkin tietty sivistyneisyyden traditio uskontokuntansa vuosituhantisena perinteenä. Mitä nyt teurastavat eläimiä tainnuttamatta niitä ja jotain sellaista pientä kivikautisuutta ilmenee. Rooman valtakunnan orjat olivat myös oman aikansa internatsionaalinen massa, mitä erilaisimmista kansoista ja kulttuureista irtirevitty joukko. Sen sivistyneetkin osat saattoivat olla seuran ja olosuhteiden raaistamia, enin osa kai kuitenkin niitä maatyöläisiä, kantajia ties mitä ruoskan viuhumista selkäänsä saaneita. Heidän ihmisystävällisyytensä ja tietämystasonsa voi arvata. On aika ilmeistä, että juuri kreikkalaiset kohosivat Rooman imperiumia vastaan suuntautuneen vapautusliikkeen johtoon, ja taitavina poliitikkoina osasivat säästää itseään ohjaten etäältä raakojen massojen tuhovoimaa. Ja kristinuskon avulla he onnistuivatkin irtautumaan Roomasta omaksi valtiokseen ja nousemaan taas joksikin aikaa historian mahtitekijöiden joukkoon.

Aleksandriahan muuten oli hellenismin tuote ja sen suuri keskus. Kyseessä oli kai lopultakin lähinnä kreikkalaisten välinen valtataistelu eikä tapahtumiltaan siinä mielessä juuri sen kummempi kuin Peloponnesoksen sota ja muut Hellaksen sisäiset kofliktit olivat olleet. Raakoja ja julmia näytelmiä, joissa kulttuurisia arvoja tuhottiin.

Monoteismin nousua olen itse monesti ihmetellyt. Paavalikin kiersi juuri Kreikassa ja voi hyvinkin olla, että juuri hän kaikkein selkeimmin tajusi ajan tarjoamat mahdollisuudet ja osasi ottaa niistä vaarin. Kreikkalainen sivistyneistö oli rappeutunut hiljaiseloonsa. Mikä voisi ravistella sen liikkeelle? Ja mitä voisi tarjota proletaarisille, vaivan, kiusan ja raadannan ärsyttämille massoille. Sanoma ei saisi olla monimutkainen mutta sen tuli olla voimakas. Jotain sellaista oli Mooseksen Jumala ja hänen johdatuksensa, se kuinka tuo voima oli vapauttanut juutalaisen kansan Egyptin ikeestä. Piti vain päästä eroon juutalaisesta eristäytyneisyydestä ja kumota ympärileikkauksen vaatimus. Ja kuinka ollakaan, Jeesuksen sanoma saamme lukea Pyhästä Kirjastamme ensimmäiset modernit poliittiset sloganit. Riittävän selkeitä, yksinkertaisia ja iskeviä kaikkien ymmärtää, helppoja muistaa ja siirtää suusta suuhun ja sukupolvelta toiselle. Taistelu oli pitkä, verinen ja raaka, mutta massojen voima oli lopulta patoamaton.

Ja kun toimiva malli oli löydetty, se kelpasi toki muillekin. Ja niin meillä on täällä tänään Islamkin ilonamme rikastuttamassa uskontojen kirjoa. Islam oli ja on osin vieläkin paljon selkeämmin taisteleva uskonto. Ja sen ekspansiivisuus olikin sitten omaa luokkaansa, muutamassa kymmenessä vuodessa se valtasi monoteistisen tyhjiön muinaisen Rooman kaakkois- ja eteläpuolelta.

Monoteismin voima on yksinkertaisuudessa. Sillä se voi hallita sivistymättömiä massoja ja juuri ne taas ovat monesti olleet historian suuri pajavasara, jolla kulloinkin koittanut uusi aika on pakotettu uljaaseen muotoonsa. Niin, kuinkas muuten, ei ilman enemmistöä tai sen tukea tässä maailmassa koskaan ole mitään tehty. Kristinuskon hirveys tai kauneus on melko tarkalleen maanosamme asuttavien suurten kansanjoukkojen näköinen. Nyt jokainen tietysti sanoo, että ei se ainakaan minua muistuta. Mutta se onkin keskiarvo. Sellainen näyttää aina aika karmealta, totta joo. Ja siksi minä en juuri koskaan halua kuulua mihinkään meihin :-) Enkä varsinkaan teihin. Liha tosin on heikko ja luo yksinäisyyden tunteen, jota pitäisi täyttää hakeutumalla ties mihin ismiin (tai mikä vielä pahempaa, julkiselle keskustelupalstalle) löytämään saman ahdistuksen riivaamia. Mutta kyllä nyt ihan itsenäisen uuden lajin, ihmisen, edustajana tässä pitäisi moista esiapinoilta peritystä riesavietistä päästä vähitellen eroon.

Lue lisää

Ja jos joku neropatti nyt keksii, että kirjoitukseni oli kreikkalaiskriittinen ja on saanut innoitustaan nyt vallitsevasta Kreikan vastaisesta mielialasta maassamme, niin voin kertoa, että tuon suuntaiset ajatukset ovat kiertäneet päässäni jo pari vuotta ainakin. Ja sitä paitsi se, että Kreikka ilmoitti aikovansa pyyhkiä ulostusaukkonsa velkojen takaisinmaksuvaateilla on minusta vain osoitus terveestä itsetunnosta, joka ei alistu Ruhrin teollisuusmagnaattien velkaorjuuteen. Kreikkalaiset ovat täysin oikeassa, Euroopan tuotantorakenteessa ei ole mitään sellaisia puutteita, että kreikkalaiset eivät sen takia voisi nauttia aivan yhtä korkeasta elintasosta kuin saksalaiset tai alankomaalaiset. Ja jos rahoitusrakenteessa on, niin se ei kyllä yksityistämis- tai säästöohjelmilla ratkea. Kreikasta on ehkä jälleen tulossa muinaishistoriallisen esikuvansa mukainen johtava sivistysvaltio.

Nykyisen hallituksen koohotus Kreikalle myönnettävän lainan takuista vaikuttaa silkalta poliittiselta teatterilta ja sitä se tietysti onkin, perin tönkeää sellaista vielä. Vaikka mikäs siinä, voisi kai se valtio hyvittää tuonkin ulkomaille menevän tulonsiirron (sitten kun virallisestikin myönnetään, ettei mitään saada takaisin) jakamalla Kreikan yksityistämisviraston osakkeita suomalaisille veronmaksajille. Olisi kai se kiva omistaa vaikkapa Parthenonin yksi kulmapylväs meikäläisenkin. Tuntisin edes kerran elämässäni olevani edes jotenkin osallinen länsimaisen sivistyksen kulttuuriperinnöstä. Parthenon kai lienee museokohde ja siten valtion omistuksessa, tai mistä minä tiedän, mitä limudiskoja ne siellä nykyisin pitää. En minä ole koskaan käynyt länsimaisen sivistyksemme alkulähteillä juomassa anisviinaa.

Mitä? Sehän juuri liittyy kristinuskoon (: Luulisi sinun nyt mielellään katsovan kristinuskoon liittyvää elokuvaa.

ba-ba-ba-ballo kirjoitti:

Mitä? Sehän juuri liittyy kristinuskoon (: Luulisi sinun nyt mielellään katsovan kristinuskoon liittyvää elokuvaa.

Kyllä, puu hedelmistään tunnetaan, ja kristinuskohan on tuottanut kaikenlaista menneinä vuosina. En ymmärrä mitä vaikeaa sitä satoa on tarkastella. :-)

ba-ba-ba-ballo kirjoitti:

Mitä? Sehän juuri liittyy kristinuskoon (: Luulisi sinun nyt mielellään katsovan kristinuskoon liittyvää elokuvaa.

Hanuri-Hanna ei ikinä uskaltaisi katsoa sitä elokuvaa.

Minusta on aina yhtä hauskaa kuunnella näitä selityksiä, kun kristityt selittelevät miten mikään asia mikä liittyy kristinuskoon, ei liitykään kristinuskoon millään tavalla ja miten mikään asia mikä kertoo kristinuskon historiasta, ei kerrokaan mitään kristinuskosta eikä sen historiasta, hehheh.

Eivät ilmeisesti itse koskaan tajua miten epätoivoisen tyhmältä tuollainen selittely kuulostaa ja että No true Scotsman on aina edelleenkin typerä ja alkeellinen argumenttivirhe, joka ei kertaamallakaan muuksi muutu.

"Hyvät ihmiset tekevät hyviä asioita ja pahat ihmiset pahoja asioita, mutta jotta hyvätkin ihmiset saataisiin tekemään pahoja asioita, niin siihen tarvitaan uskonto"

Toki uskonto voidaan korvata sanoilla jalkapallo tai Puolue, eräänlaista uskontoa ja sokeaa palvomista sekin. Mutta puhtaimman syyn vihata väärää joukkuetta kannattavia tarjoaa kyllä aina uskonto. Jalkapallokin on sentään vain maallilsta potkupalloa, mutta uskonnoissa on aina kyse Pyhistä Totuuksista. Ja silloin kun on kyse ikuisesti loukkaamattomista Pyhistä Totuuksista joista ei voi neuvotella, ovat hirsipuut ja polttoroviot aina vain nurkan takana ja pienen askeleen päässä, jos niinkään kaukana.

Hehheh,

Et ole kieroutunut, voin itsekin kuvitella kyseisen näyn nyt kun kerran menit mainitsemaan.
Vähän olisi kyllä huvittava näky :D

Ja kukahan sinulle on mennyt väittämään ettei voisi muka omata mielikuvitusta ilman jumaluskoa, vai kyhäsitkö tuon olkukon ihan yksinäsi?
Minulla on aina ollut runsaanlaisesti mielikuvitusta, olen pienestä asti nauttinut fiktiivisten satujen ja tarinoiden kuuntelemisesta ja sepittämisestä (poissulkien uskonnontunnit, koska siellä satuja selitettiin totena) ja pidän henkkohtaisesti mm. fantasia-, kauhu- ja jännityskirjallisuudesta, -elokuvista, ynnä muista tarinankerronnan välineistä, joiden kerronnassa ei välttämättä ole mitään selvää todellisuuspohjaa.
Olen myös aina ollut ns. haaveilijaluonne, mutta ymmärrän silti aina että mielikuvituksen tuotteet ovat vain ja ainoastaan mielikuvitusta, eivät mitään muuta. Tässä on mielestäni olennaisin ero minun ja useimpien uskovaisten välillä; he tahtovat elää koko elämänsä haavemaailmassa, kun minä taas nautin haavemaailmassa käymisestä, mutta itse elän silti mieluummin todellisuudessa.

Jumalakin on yhtälailla mielikuvituksen tuotetta kuten myös yksisarviset, tontut, joulupukki, hammaskeijut ja Aku Ankka.

Todisteet eivät vain tue sitä, että nimenomaan kristityt olisivat tuhonneet kyseisen kirjaston, mutta ateistille riittää kaikenlaiset Dan Brownit kertomaan kaiken tarpeellisen kristinuskosta. Ohjaaja on yllättäen homo ateisti.

Ritula kirjoitti:

Todisteet eivät vain tue sitä, että nimenomaan kristityt olisivat tuhonneet kyseisen kirjaston, mutta ateistille riittää kaikenlaiset Dan Brownit kertomaan kaiken tarpeellisen kristinuskosta. Ohjaaja on yllättäen homo ateisti.

Lue lisää

HAHAHA! Uskovainen ei IKINÄ hyväksy mitään todisteita, jotka ovat hänen uskoaan vastaan, mutta pienimmätkin "todisteet" jotka tukee omaa uskoa, uskotaan kyselemättä!

Huomiokaa, että uskovaiset yrittävät usein todistella väärin perustein ja muuttaa historiaa mieleisekseen. :D Säälittävää!

jessediggaasua kirjoitti:

Jumalakin on yhtälailla mielikuvituksen tuotetta kuten myös yksisarviset, tontut, joulupukki, hammaskeijut ja Aku Ankka.

Päivä Räsäsen näkeminen tässä yhteydessä on pahimman laatuinen ateistinen harha. Hoidoksi riittää muuten normaalilta vaikuttavalle ateistillekin tutustuminen historiallisiin lähteisiin.

Koko elokuva muuten on sangen epäilyttävä. Ainoat sen käsittelemältä aikakaudelta peräisin olevat lähteet ovat kristillisiä johtohenkilöitä (Nikean piispa Johannes ja Sokrates Skolastikko). Lieneekö heihin oikein uskomista? Puhumattakaan muusta elokuvassa esitetystä, sehän on silkkaa ateistista mielikuvitusta.

Ja miten niin Aku Ankka ei ole olemassa. Oletko ikinä käynyt Disneylandissa?

Älä vieritä meidän ateistien ja islamistien tekoja viattomien kristittyjen niskaan.

... kirjoitti:

Älä vieritä meidän ateistien ja islamistien tekoja viattomien kristittyjen niskaan.

Haista huilu senkin uskovainen sekopää!

... kirjoitti:

Älä vieritä meidän ateistien ja islamistien tekoja viattomien kristittyjen niskaan.

Ja siinä taas hullu uskova joka haluaa tappaa kaikki ateistit.
Oikein hykertelee sillä ajatuksella miten ateistit tuhotaan, sairas ääliö.