Kyynellaaksossa
Lenna Pellikka maaliskuussa 1963
(Ps. 84:7)
Olen maannut useita päiviä sairaana vuoteessani. Tämä kaikki kai yliväsymyksestä johtuen, kuten lääkäri sanoi. Nyt on jo hiukan parempaa. Kiusattuna ja suuresti ahdistettuna olen ollut. On ollut Kyynellaakson tuntua varsin vahvasti. Kun olen tuossa silloin tällöin voinut ottaa Raamatun käteeni ja sitä lueskellut, olen selvästi nähnyt ja se an lohduttanut, että Jumalan lasten tie ja matka. on aina kulkenut Kyynellaakson kautta. Usein ovat nuo kulkijat olleet uupua matkalla. Tien pituus, suurten surujen paino, oman huonouden ja kelvottomuuden tunto on tehnyt heidän matkansa rasittavaksi. Ulkopuolelta tulleet painostukset ja mitä hirvittävimmät parjaukset ovat lisänneet matkan hellettä.
Näin juuri on ollut minunkin kohdallani. Muistuvat mieleeni Pudasjärven ja Haukiputaan ajat. Miten valtavana voimana alen saanutkaan kokea, ja tuntea Jumalan lasten suuren, ja ihmeellisen rakkauden vähäisessä elämässäni. Se rakkaus on edelleenkin ennallaan ja toivon sen sellaisena jatkuvankin päivieni päähän asti. Elämän kovasti kolhimana olen tarvinnut ja tarvitsen tuon rakkauden kantovoimaa. Muuten en jaksaisikaan. Siinä rakkaudessa on ollut ja on Jumalasta, vuotanut rakkaus.
Elämänvuosiini, joihin sisältyy niin kovin paljon ajallisen elämäni suhteen, sisältyy vielä jotain sellaista, jota en olisi koskaan uskonut elämässäni kokevan. Vaimoni vielä eläessä saimme aivan valtavat parjaukset siitä, että meille tuli lapsia niin tiheään. Muistan vaimoni sanat noina aikoina: Kuule Lenna, taivaan Isähän meidän asioitamme hoitaa, emme välitä ihmisten parjauksista, Kun sitten vaimoni oli mennyt täältä Kyynellaaksosta Isän tykö, tuli korviini sanoma: se oli aivan aikein, että vaimo otettiin pois Sanon kuitenkin tuohon: Voi miten oli hyvä erota, kun tuossakaan asiassa ei jäänyt tunnonvaivaa. Nuo väärästä hengestä tulleiden solvausten sanojat tietävät itse tunnossaan, millä kohdalla ovat lapsirajoitusasiassa. Voi poloisia raukkoja. Väärästä hengestä on jatkuvasti tullut mitä törkeimpiä solvauksia, niin raskaita, että jos niistä haluttaisiin todella ottaa asia, niin solvaajalle kävisi kalpaten. Sellaista on väärä henki ja sen tuotteet. Sellaista on henki, jolta Jumalan valtakunta ja sen arvo on kokonaan häipynyt pois, vai oliko sitä todellisuudessa koskaan tuon ihmisen kohdalla koettukaan. Tilalla on joka tapauksessa kauhea vihan henki, Kaikkeen tuohon sisältyy niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, kateuden karvas juuri. Olen tässä sairasvuoteellani pyytänyt Jumalalta voimaa, että jaksan antaa heille kaiken anteeksi, koska itse olen koko velkani anteeksi saanut.
Helteistä on matka ollut ja, on. Kyynellaakson, läpi se kulkee. Tällaista samaa olette tekin veljet ja sisaret saaneet kokea. Mutta me tiedämme, rakkaat matkaystävät, ettei ilman vaivaa, ei ilman, uhria eikä ilman kärsimystä saavuteta sitä päämäärää, jonne sielumme kaipuu tähyilee.
Ihmeellistä on sekin, että saadakseen korjata syyssadon hedelmän täytyy kylväjän "mennä itkien kylvösiementä viemään". Mutta siihen kylvöön itkee taivaskin siunauksensa rikkaita auringon- hohteisia sadepisaroita. On saatu nähdä, että karu maa muuttuu "lähteiden maaksi". Taivaan Isä on aina itse hoitanut omiansa tällä helteisellä taipaleella. Kun on uuvuttanut, on Jumalalla aina ollut voimaa "antaa vettä korvessa".
Kun Jumalan sanasta katselen noita taivaan tien tarpojia, näen sellaisen, jonka "kasvot olivat kuin enkelin kasvot", ristin allakin taivaan hohdetta täynnä. Tai siellä on mies, jolla oli "Kristuksen arvet" ruumiissaan. Siellä on ihminen, jonka piti luopua kaikesta, jotta sai todelliset aarteet omakseen. Joku rikkoi kallisarvoisen alabasteri-pullonsa, että jälkeen tulevaiset tuntisivat oikean uhrin tuoksun ja tietäisivät, mistä ristin ja rakkauden tie kulkee.
Rakkaat veljet ja sisaret, te matkan vaivoista tutut., te hellettä tunteneet, te ristin alla monta kertaa näännyksiin asti matkaa tehneet, te surevaiset vaeltajat, jotka ajattelette, että tie on kokonaan pimentynyt, antakaa minun lohduttaa teitä. Kuulkaa ja katsokaa entisen taivaan tien kulkijan matkantekoa seuraavissakin sanoissa: "Sen tähden emme väsy, sillä vaikka. meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, saattaa meille iankaikkisen ja määrättömän kunnian, jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät iankaikkiset." (2. Kor. 4: 16 —18)
Jeesuksen kalliissa sovintoveressä jäämme uskomaan viallisina ja puutteellisina kaikki synnit anteeksi. Muistakaa matkaystävät tällä helteisellä taipaleella, että Kyynellaakson päässä tulee vastaan rauhan maa rantoineen ja siellä sitten ei muuta tehdäkään, vain kiitetään.
Lenna Pellikka
Siionin Lähetyslehti numero 3, maaliskuu 1963
Lenna Pellikka maaliskuussa 1963
(Ps. 84:7)
Olen maannut useita päiviä sairaana vuoteessani. Tämä kaikki kai yliväsymyksestä johtuen, kuten lääkäri sanoi. Nyt on jo hiukan parempaa. Kiusattuna ja suuresti ahdistettuna olen ollut. On ollut Kyynellaakson tuntua varsin vahvasti. Kun olen tuossa silloin tällöin voinut ottaa Raamatun käteeni ja sitä lueskellut, olen selvästi nähnyt ja se an lohduttanut, että Jumalan lasten tie ja matka. on aina kulkenut Kyynellaakson kautta. Usein ovat nuo kulkijat olleet uupua matkalla. Tien pituus, suurten surujen paino, oman huonouden ja kelvottomuuden tunto on tehnyt heidän matkansa rasittavaksi. Ulkopuolelta tulleet painostukset ja mitä hirvittävimmät parjaukset ovat lisänneet matkan hellettä.
Näin juuri on ollut minunkin kohdallani. Muistuvat mieleeni Pudasjärven ja Haukiputaan ajat. Miten valtavana voimana alen saanutkaan kokea, ja tuntea Jumalan lasten suuren, ja ihmeellisen rakkauden vähäisessä elämässäni. Se rakkaus on edelleenkin ennallaan ja toivon sen sellaisena jatkuvankin päivieni päähän asti. Elämän kovasti kolhimana olen tarvinnut ja tarvitsen tuon rakkauden kantovoimaa. Muuten en jaksaisikaan. Siinä rakkaudessa on ollut ja on Jumalasta, vuotanut rakkaus.
Elämänvuosiini, joihin sisältyy niin kovin paljon ajallisen elämäni suhteen, sisältyy vielä jotain sellaista, jota en olisi koskaan uskonut elämässäni kokevan. Vaimoni vielä eläessä saimme aivan valtavat parjaukset siitä, että meille tuli lapsia niin tiheään. Muistan vaimoni sanat noina aikoina: Kuule Lenna, taivaan Isähän meidän asioitamme hoitaa, emme välitä ihmisten parjauksista, Kun sitten vaimoni oli mennyt täältä Kyynellaaksosta Isän tykö, tuli korviini sanoma: se oli aivan aikein, että vaimo otettiin pois Sanon kuitenkin tuohon: Voi miten oli hyvä erota, kun tuossakaan asiassa ei jäänyt tunnonvaivaa. Nuo väärästä hengestä tulleiden solvausten sanojat tietävät itse tunnossaan, millä kohdalla ovat lapsirajoitusasiassa. Voi poloisia raukkoja. Väärästä hengestä on jatkuvasti tullut mitä törkeimpiä solvauksia, niin raskaita, että jos niistä haluttaisiin todella ottaa asia, niin solvaajalle kävisi kalpaten. Sellaista on väärä henki ja sen tuotteet. Sellaista on henki, jolta Jumalan valtakunta ja sen arvo on kokonaan häipynyt pois, vai oliko sitä todellisuudessa koskaan tuon ihmisen kohdalla koettukaan. Tilalla on joka tapauksessa kauhea vihan henki, Kaikkeen tuohon sisältyy niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, kateuden karvas juuri. Olen tässä sairasvuoteellani pyytänyt Jumalalta voimaa, että jaksan antaa heille kaiken anteeksi, koska itse olen koko velkani anteeksi saanut.
Helteistä on matka ollut ja, on. Kyynellaakson, läpi se kulkee. Tällaista samaa olette tekin veljet ja sisaret saaneet kokea. Mutta me tiedämme, rakkaat matkaystävät, ettei ilman vaivaa, ei ilman, uhria eikä ilman kärsimystä saavuteta sitä päämäärää, jonne sielumme kaipuu tähyilee.
Ihmeellistä on sekin, että saadakseen korjata syyssadon hedelmän täytyy kylväjän "mennä itkien kylvösiementä viemään". Mutta siihen kylvöön itkee taivaskin siunauksensa rikkaita auringon- hohteisia sadepisaroita. On saatu nähdä, että karu maa muuttuu "lähteiden maaksi". Taivaan Isä on aina itse hoitanut omiansa tällä helteisellä taipaleella. Kun on uuvuttanut, on Jumalalla aina ollut voimaa "antaa vettä korvessa".
Kun Jumalan sanasta katselen noita taivaan tien tarpojia, näen sellaisen, jonka "kasvot olivat kuin enkelin kasvot", ristin allakin taivaan hohdetta täynnä. Tai siellä on mies, jolla oli "Kristuksen arvet" ruumiissaan. Siellä on ihminen, jonka piti luopua kaikesta, jotta sai todelliset aarteet omakseen. Joku rikkoi kallisarvoisen alabasteri-pullonsa, että jälkeen tulevaiset tuntisivat oikean uhrin tuoksun ja tietäisivät, mistä ristin ja rakkauden tie kulkee.
Rakkaat veljet ja sisaret, te matkan vaivoista tutut., te hellettä tunteneet, te ristin alla monta kertaa näännyksiin asti matkaa tehneet, te surevaiset vaeltajat, jotka ajattelette, että tie on kokonaan pimentynyt, antakaa minun lohduttaa teitä. Kuulkaa ja katsokaa entisen taivaan tien kulkijan matkantekoa seuraavissakin sanoissa: "Sen tähden emme väsy, sillä vaikka. meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, saattaa meille iankaikkisen ja määrättömän kunnian, jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät iankaikkiset." (2. Kor. 4: 16 —18)
Jeesuksen kalliissa sovintoveressä jäämme uskomaan viallisina ja puutteellisina kaikki synnit anteeksi. Muistakaa matkaystävät tällä helteisellä taipaleella, että Kyynellaakson päässä tulee vastaan rauhan maa rantoineen ja siellä sitten ei muuta tehdäkään, vain kiitetään.
Lenna Pellikka
Siionin Lähetyslehti numero 3, maaliskuu 1963
Vastaukset 1
Vanhimmat
aa.