En jaksa enää. Katson eteenpäin eikä siellä näy valoa.
Olen itkenyt jo tuntikausia, yrittänyt saada tätä ahdistusta pois.
Olen etsinyt tukea ihmisistä, mutta tämä kipu on mennyt jo ihan liiallisuuksiin.
Äiti, minä en jaksa enää. Mun sydän on ihan rikki.
Minä lähden nyt. En tahdo enää tuntea tätä kipua.
Olen jo jättänyt viestin, kirjoittanut syyni tähän tekoon.
Toivottavasti se auttaa teitä ymmärtämään, miksi päädyin tähän ratkaisuun.
Se on ulospääsyni tästä oravanpyörästä, kivusta joka ei hellitä.
Hyvästi.
Life ain't worth living.
Olen itkenyt jo tuntikausia, yrittänyt saada tätä ahdistusta pois.
Olen etsinyt tukea ihmisistä, mutta tämä kipu on mennyt jo ihan liiallisuuksiin.
Äiti, minä en jaksa enää. Mun sydän on ihan rikki.
Minä lähden nyt. En tahdo enää tuntea tätä kipua.
Olen jo jättänyt viestin, kirjoittanut syyni tähän tekoon.
Toivottavasti se auttaa teitä ymmärtämään, miksi päädyin tähän ratkaisuun.
Se on ulospääsyni tästä oravanpyörästä, kivusta joka ei hellitä.
Hyvästi.
Life ain't worth living.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En voi suositella itsemurhan tekemistä, ennenkuin olet siitä etukäteen läheisimmillesi ilmoittanut ja antanut heidän ymmärtää. Sanot sydämesi olevan rikki, uskon sen, mutta viemällä läheisimmiltäsi itsesi, särjet heidän kaikkien sydämet. Sitä voi olla vaikea kuvitella, miltä esimerkiksi perheestäsi tuntuu, ja se voi tuntua vähäpätöiseltä. Olet kuitenkin myös osa muiden elämää, ja tekemällä tuollaisen ratkaisun vahingoitat muita, vaikka se mielestäsi olisi paras vaihtoehto sinua itseäsi ajatellen.
Ennen loppua, nauti edes hetki, tee asioita mitä et muuten tekisi, pistä hulinaksi, lähde sinne minne olet aina halunnut mennä. Se voi jopa tuoda elämänhalun takaisin :)
jätti tämän maailman oli jus samanlaisia oireita kun sulla olisin lähtenyt hänen puolesta jos oltais saatu valita nyt on vain pohjaton ikävä ja kaikki lapseni murheet kaatuvat nyt omaan niskaan.
jos vielä tunnet kipua, surua, tuskaa, ahdistusta etc. niin et ole valmis tappamaan itseäsi. Sitten kun et tunne enää yhtään mitään niin olet valmis.
Älä tee sitä. Et jää tuskasi kanssa yksin. Ei mikää jatku ikuisuuden, edes tuskasi. Jos sä oot ihan pohjalla, tie sieltä on vain ylöspäin!! Muista se!
Tiedän miltä susta tuntuu, olen ollut itsemurhan partaalla monta kertaa. Mutta haluun sanoa sulle, et älä luovuta. Vaikka tuntuis, että kipua ei jaksa enää. Kuitenkin kipu päättyy aikanaan jo ihan tässä elämässä, kun me vaan maltetaan odottaa. Ja vaikka tuntuis, ettei kukaan pysty auttamaan, niin se tunne on usein väärä. Me ei vaan vielä olla tutustuttu niihin ihmisiin jotka voi auttaa. Toivoa on A-I-N-A. Iso halaus sinulle ja voimia elää!!
katsokaa miten typerä kirjoitus nimim. "Anu25" http://keskustelu.suomi24.fi/node/5814300
noin helposti masennuksesta paranee!!
Aika paskaahan tämä elämä on. Välillä näyttää mukamas paremmalta, mutta pian sama paska jatkuu ihan samanlaisena.
Itsarilla saisi hiilijalanjäljen nollaan, ja luonto kiittää.
Kun tunnet vielä kipua niin TUNNET silloin jotain.ÄLÄ luovuta vielä, katso HUOMINEN ja sen jälkeen HUOMINEN ja etc. vertaile mikä päivä näistä oli paras päiväsi, huomaat, että tämä uusi päivä ei ollutkaan niin huono päivä kuin tänään tuntuu. Ole UTELIAS katsomaan uusi päivä, silloin et mieti mikä tässä päivässä mättää.
Olet RAKAS lapseni ja olen surullinen kun haluat pois luotani, minulle tulisi sinua IKÄVÄ, niin ikävä, että en näkisi elämää enkä ihmisiä ympärilläni, kuihtuisin suruni sisään. RAKASTAN sinua enemmän kuin mitään tai ketään, olet tullut sisältäni, olen tuntenut sinut jo ennen syntymääsi.
OTA minut osaksi elämääsi RAKAS LAPSENI, rakastan sinua valtavasti, olenhan ÄITISI ;)
Joku kertoi poliisille.
Poliisi soitti.
Menin osastolle to-ma.
Pääsin pois.
Tulin kotiin.
Mies jätti.
Elämänhalu poistui.
Nyt taas samassa jamassa.
Ei auta, vaikka kuinka yritän. Tosissani panostin hoitoon ja jatkoon.
Ei ole hyviä päiviä, on vain päiviä jolloin tarpoo paskassa hieman enemmän pinnalla kuin yleensä.
Pointti on, että olet aina tuomittu epäonnistumaan.
Eihän tätä jaksa kukaan, kämppä meni, ukko meni, mitään ei jäänyt.
Miksi vaivautua elämään, jos se ei muuta tee kuin potki päähän?
Ei oo todellista, miten SOKEITA ihmiset on luullessaan, että elämässä olisi jotain hyvää.
Ei mulla ole mitään.
Mun täytyy kuolla,
ja luonto kiittää.
Tiiän miltä susta tuntuu. Haluaisin auttaa, en ehkä löydä oikeita sanoja, mutta sanon silti: kannattaa elää. Vaikka ihan kiusallaan. Pahat asiat - niin kuin kaikki asiat - menee ohi. Mitätöimättä yhtään sinun tämänhetken olotilaa. Kun antaa ajan kulua, asiat on erilaisia, tai me itse senverta vahvempia, että me koetaan ne vähemmän kivuliaina. Jos ajattelee jotain menneisyydessä tapahtunutta menetystä - nekin näytti sillä hetkellä ylitsepääsemättömiltä, ja selvitty niistä vaan on. Tämänhetkisille asioille käy samoin. Tietysti rakkaan menetys voi olla asia, josta ei ehkä haluakaan päästä yli, ajattelee, että mieluummin kuolee kuin jää tänne elämään "puolikkaana". Mutta, kliseisesti mutta rehellisesti sanottuna, aika parantaa, elämä voittaa. Ei kannata missään tapauksessa luovuttaa.
Joidenkin elämä on elämisen arvoista. Meidän muiden vain yhtä vitun kituuttamista. Jossain vaiheessa täytyy viheltää peli poikki. Itse tuskin jaksan enää talven yli.
Pillereiden kanssa on turha pelleillä. Rekan eteen tai junan alle.
Pari-kolme kertaa kuukaudessa ohimenevän hetken ajan jokin tuntuu hyvältä. Duunissa saa vaikean asian hoidettua tyydyttävästi, katsoo telkkarista jännän leffan, saa tuntemattomalta henkilöltä hymyn tai kiitoksen, kun avaa sille oven.
Tällaisina hetkinä voi ikään kuin nähdä, miltä voisi tuntua olla edes vähän onnellinen. Tuntuu, että ei tarvitsisi kovin paljon muuttaa asioita, niin elämä voisi olla paljon parempaa. Ongelma vaan on siinä, että on ikään kuin jokin palomuuri itsen ja elämän välissä, nämä hyvät hetket on vain ohimeneviä, 99,jotain % elämästä on vain vitutusta. Yksinäisyyttä, ilotonta väkisin suorittamista. Vaikka mitä yrittää, mikään ei muutu. Vaikka vain vähän tarvitsisi muuttua. Kun tätä jatkaa riittävän monta vuotta, väkisinkin tulee mieleen samoja juttuja kuin Lomia odotellessakin sanoi.
Itse koitan vielä jonkin aikaa yrittää, toivottavasti ketjun aloittaja kans.
Rekan alle, tai junan alle...
En halua, että omaiseni joutuvat katselemaan minua palasina. Ei ole kiva laittaa muita keräämään käsiäni ja jalkojani ympäri raidetta.
Mielummin lääkkeet, hirtto, parvekkeelta hyppy... itse en asu tarpeeksi korkealla hypätäkseni, mutta onneksi on "kaveri" joka asuu femmassa.
Mut hei, kiitos kuitenkin. Oon aika epätoivonen tapaus, ei mua voi pelastaa.
"Oon aika epätoivonen tapaus, ei mua voi pelastaa." Tiedätkö, ei ole toivottomia tapauksia. Syvimmässä ahdingossa me ei vaan nähdä sitä valoa. Kun elää eikä tee itselleen mitään, niin on mahdollisuus avun jostain ilmestyä meidän elämään. Me ei voida hallita meidän elämää, pahoja asioita tapahtuu ilman meidän tahtoa, mutta niin myös hyvät asiat usein tulee vaikka ei odota.
Toivon että kaverisi välittää sinusta niin ettei anna käyttää parvekettaan. Muutoin hän ei oikea kaveri edes ole.
Kirjoitit, että ukko meni, kämppä meni... Itse uskon, että vaikka kuinka pahalta tuntuu tuosta voi seurata jotain hyvääkin. Mikä mies se sellainen on joka tuossa tilanteessa jättää? Ellei jotain tyhjene, ei voi tulla tilallekaan ja minä uskon että noiden päättyneiden asioiden tilalle on tulossa jotain parempaa.
Lähes kaikkien ihmisten elämä on taistelua, itsensä tai ympäristön kanssa, mutta elämässä on silti olemassa ilon aiheita. Ja ellei olisi sitä varjoa ja hankaluuksia eivät ilon aiheetkaan sitten tuntuisi miltään. Uskon, että kunhan jaksat taistella, löytyy sinullekin niitä ilon aiheita.
Voisitko hakea apua siltä taholta missä olit hoidossa kun kirjoitit olleesi osastolla? Vanhempasi varmaan myös haluaisivat auttaa sinua. Kerro heille, kaiken muun he ymmärtävät, mutta vaikka jättäisit minkälaisen viestin, sitä he eivät tule koskaan ymmärtämään.
mikä on sopiva määrä lääkeitä, mitä lääkkeitä yhdistäen homma hoituu varmasti? Onko tietoa?
Mikään lääke-määrä ei takaa, että sillä kuolee, valitettavasti.
Tai, onneksi. Toivon ja anon, yritä muita apuja, ei kuolema ole ratkaisu.
On erittäin suuri todennäköisyys, että millä tahansa 'konstillasi' sinä jäät henkiin enemmän tai vähemmän invalidina. Älä, älä tee mitään itsellesi. Lääkkeillä esimerkiksi ei onnistu, älä yritäkään.
Vai ei ole varmoja keinoja, varmasti on!
Haluatko, että kerron?
En kerro!
Sairaat eläimet saavat armokuoleman.
Ihminen ei.
Jos sanon: älä tee sitä!
Se ei auta.
Jos sanon: älä tee sitä ja perustelen asian kaikilta mahdollisilta näkökannoilta;
todennäköisesti se ei auta.
Ainoa mikä voi auttaa on lääkäri, terapeutti ja hoito, akuutissa tilanteessa.
Päiväosastolle pääsin.
minulle.
Tuska on ylitsepääsemätön.
Tuntuu kuin sydäntäni hakattaisiin puukolla vuoden jokaisena päivänä.
Nyt riittää. En jaksa.
Hyvästi.
Julia K, olen surullinen sinun tuskastasi ja pahoillani kaikesta kokemastasi pahasta. Voisiko kukaan tehdä mitään? Mitä täytyisi tapahtua, että voisit pyörtää päätöksesi? Kunpa et tekisi mitään ainoalle elämällesi. Lähetän sinulle halauksen ja paljon voimia.
mä haluan kuolla on tullut korkea aika kuolla minusta kukaan ei välitä tai edes tykkää tai voi olla kaverina ei oo enää tyttö ystävä ei enää kavereita elämäni on mennyt päin helvettiä mä paska naama olen surkea ihminen varsinais suomesta nimeltään joonas hatunen haluan mielumin hirttää itseni kun elämä masentaa mulla ei oo enää mitään jäljellä vaan oma itseni olen niin harmistunut kun tyttö ystävä jätti mut kokonaan ja nyt tekin ymmärrätte että mä haluan kuolla kaverit eivät osaa auttaa tai lääkäri tai isi ja äiti mä haluan kuolla en halua enää jatkaa elämää mun elämä ei oo enää mitään hyvästi koko suomen kansa t.joonas hatunen
Tulin tänne, koska itsekin haudon itsemurhaa...mutta en voi sitä tehdä, koska uskon, että elämällä on korkeampi merkitys.
Minulla on ollut uskonnollinen kokemus, jossa ymmärsin, että elämä on todellisuudessa ikuista, ainakin potentiaalisesti. Voit olla epäileväinen, ja syystä, mutta tappamalla itsesi, oli tilanteesi miten surkea tahansa, voit hukata omaisuuden, joka on tuhannesti arvokkaampi, kuin kaikki se - mies, asunto, rahat - mitkä nyt olet hukannut ja jotka lopulta ovat ehkä pelkkää tilpehööriä.
Maailmassa on hyviä ihmisiä ja rakkautta, et vain ole vielä niitä löytänyt. Elämä voi olla myös onnellista ja ja kidutustakin kannattaa kärsiä riittävän korkean hyvän vuoksi. Onnettomuuksiin ei ole patenttiratkaisuja, mutta uskoa ei koskaan kannata hukata.
mulle tulee ikävä näitä kavereita ja sukulaisia jos hirttään itseni se on mun oma asia kun ei oo enää ketään joka kuuntelesi mua tää ihan hirveetä kun ajattelen kuolemaa enkä mitään muuta olen niin onneton etten pääse tästä yli olen kuoleman tiellä en voi katsoa tulevaa se on jo mennyttä mä haluan kuolla mulla on paha olo kun mun mielessä liikkuu itse murha näin on mä vaikka auton alle tai hukutan itseni kuoliaaksi