Viikonlopun sateissa huomasin kauhukseni, että veneeni kansi on alkanut yhdestä kohdasta vuotamaan. Jos sataa oikein rankasti niin yhdestä kulmasta tiputtaa hieman vettä. Hieman olen pettynyt veneen laatuun. Kyseessä on 42 -vuotias mahonkipursi. Kannen rakenne on n. 10 mahonkivaneri, jonka pääll'ä n. 18mm teak-rimat. Veistäjällekään ei voi enää valittaa. Ilmeisesti meni siis saumaushommiksi.
Huono kansi
Andy_
211132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niin ei tarvitse vanhoilla paskoilla purjehtia. Ei taida rahat pojalla riittää...
Teak -kansi ei ole nykyaikaa.Liian raskas, vuotaa ja on epäekologinen. Suosittelen vaihtamista.
Onhan se paljon ekologisempaa kunnostaa vanha teak kansi kuin tehdä uus.
Se se vasta on epäekologista, teak kansihan on jo tehty, ei se enää ekologiaa kuormita.
Tuonikäinen puuvene olisi ehdottomasti pitänyt kuiduttaa jo vuosia sitten mutta onnistuu se vieläkin. Arvioi veneesi ulkopinta-ala ja kerro se kahdella niin saat tarvittavan kuitumaton määrän, osta sitten myyjän ohjeen mukainen määrä hartsia. ohjeta löytyy mutta eipä siinä muuta atrvita kuin leveä pensseli jolla nostaa hartsin puupintaan ja sitten mattioa perään ja päälle hartsia. Seuraavana päivänä sitten uusi kerros. Työtä ei kannata tehdä vesisateessa eikä pakkasella, muuten kelillä ei ole väliä.
Helkkaristi tervaa kanteen ja pläkkipeltiä päälle nupunauloilla.
Pitää pysyä samalla linjalla muiden vastausten kanssa.
Seuraavaksi mätii pohja ja kaaret katkeavat. Odota kauniita ilmoja ja myy heti vene. Tullut tiensä päähän. Älä ala taidottomana sotekmaan saumaamisen kanssa. Laatu on ihan normaali eli mitään valittamista sinulla ei olekaan.
En ajatellut kuiduttaa. Sillä jos millä pilataan kauniit veneet. Lasikuitukippoja on muutenkin ihan riittävsäti. Vene on muuten täysin priima - ei vuoda juuri pisaraakaan ja rungon mahonki ihan kuin pakasta vedettyä. Ainoa mikä harmittaa on se tippa joka valuu yhdestä nurkasta harmittavasti juuri kipparin punkkaan. Ehkäpä joku "asiantunteva" antaisi hyvät neuvot saumaamiseen.
rakenna sisäkatto kipparin punkan päälle. Ota halpaa pressua, muovia tai jotain muuta ja pingota se kajuutassa punkat yläpuolelle roikkumaan kajuutan katosta. Sitten sopiva kaato jotta vesi valuu kylkeä pitkin pilssiin eikä kipparin naamalle. Eikä ole muuten mikään vitsi - näitä on nähty monissa puuveneissä
Hyvät ohjeet olisi antaa. Sellaiselta telakalta saadut, joka on tehnyt paljon kansiremontteja ja itse tekemälläkin hyviksi havaitut. Pari viikkoa sitten kuluivat rempan jäljiltä viimeiset mustat pois käsistä. Kannen saumaaminen vain on työ, joka pitää aloittaa viimeistään huhtikuun alkupuolella, jos aikoo kauden alkuun vesille. Nyt voit koittaa etsiä yläpuolelta vuotopaikan ja tehdä paikallisen korjauksen. Se ei vaadi kuin reunoistaan irronneen kittauksen poistamista ja uutta Sikaflexiä tilalle. Laadulla ei ole niin väliä, eikä pohjatöilläkään, jos paikkauksen ei tarvitse yli viittä vuotta kestää. Maalarinteippiä vain reunoihin ja vuoto tukkoon.
Enimmät ohjeet saumauksen tekoon löytyvät sekä Sikaflexin että Simsonin nettisivuilta. Vanhan saumauksen uusintaan tarvitaan vähän lisää ohjeita, mutta jos vaikka syksyllä kyselet uudestaan.
Nykyaikaanhan kuuluu tuollainen, että vaihtoon, kun joutuu hommia tekemään...
Miten yleensä tehdään, niin vuotokohta etsitään, se paikataan, ja jatketaan menoa. Tämä on myös vaikeusjärjestys. Vuotokohdan etsiminen voi olla hankalaa, on sitten kyse muovi- tai puuveneestä. Järkevintähän luonnollisesti on tiivistää kaikki saumat kerralla, mutta tässä vaiheessa kautta siihen en ryhtyisi - jos ylipäätään on tarkoitus johonkin mennä. Oma veneeni on reilusti nuorempi (vasta 23-vuotias). Siinä on yksi läpivienti, jonka olen kahdesti tiivistänyt. Ei ole homma eikä mikään, kun tarkan kohdan tietää. Ja kun hommat hoitaa ajallaan, kosteus ei pääse leviämään rakenteisiin.
Veneelläsi on "elinikää" vielä vuosikymmeniä! Tietenkin, jos vai odottaa ja voivottelee, mikä tahansa vene on lyhytikäinen. Hihat ylös, homma hoitoon ja hyviä tuulia!
Jospa monista muista poiketen antaisin ohjeita ihan vakavissani:
Piakinen ensiapu hommallae on, niinkuin itsekin mainitsit, saumaaminen, joka estää vuotamisen.
Mutta: Vanerin päälle laitetut rimat on kansirakenteena hyvä niin kauan kuin rimojen saumaus pitää vettä. Silloin kun saumaus pettää ja laskee vettä lävitseen tulee ongelmia: Koska vaneri on aluksi täysin ehjä ja vesitiivis, kansi ei vuoda, mutta vesi jää lillumaan vanerin ja rimoituksen väliin kannen sisälle. Pikku hiljaa seisova vesi pehmentää ja mädättää vanerin ja vasta silloin vesi alkaa vuotaa läpi.
Sinullakin on nyt mahdollista, että seisova vesi on mädättänyt vaneria, ja kannattaisi tarkistaa että onko vaneri kelvollista. Jos vaneri on märkää ja pehmeää, niin pelkkä kansirimojen saumaaminen oikeastaan vain pahentaa tilannetta, koska kannne sisuksissa oleva vesi jää entistä paremmin nalkkiin.
Olen nähnyt kannen, josta tuli tihkumalla, muutam pisara vettä läpi. Kun kantta tutkittiin tarkemmin, niin vaneri oli pehmennyt puolen neliömetrin kokoiselta alueelta.
Tässä tapauksessa vuoto tulee ruffin ja kannen saumasta. Eli aion ajaa siltä alueelta saumat auki ja laittaa uutta massaa tilalle. Muutamasta kohdasta kansi oli kulunut ja ruuvit tulleet näkyville. Kansi kuitenkin sen verran paksua tavaraa, että pystyin upottamaan ruuveja vielä noin 5 milliä. Siihen sitten epoksilla tulpat päälle. Ensi talvena teen hieman perusteellisemman paikkauksen - eli kaikki epäilyttävät kohdat auki Fein multimasterilla ja massaa tilalle.Tällä aion pärjätä seuraavat 4-5 vuotta, minkä jälkeen teetän uuden kannen. Rahaa siihen menee, mutta kyseessä on hyvän suunnittelijan tekemä klassikko/laatuvene, joka on erittäin hyvässä kunnossa ja mielestäni satsauksen arvoinen. Kansi on kuitenkin kestänyt täysin tiiviinä ja notkumattomana sen 42 vuotta, mitä pidän hyvänä saavutuksena.
Juuri tuon takia en ymmärrä miksi kukaan viitsii hankkia puuvenettä. Vaatii paljon työtä, asuttavuus yleensä kehno ja ulkonöstäkin voi olla montaa mieltä. Lasikuitu on käytännöllineja kestävä = paras venemateriaali.
Jos ei ymmärrä, miksi veneen pitää olla puuta, ei kannata hankkia puuvenettä. Puuveneillä on vankkumaton kannattajakunta, jolle puu on ainoa oikea materiaali. Jotkut haluavat purjehtia muovissa, jotkut teräksessä, jotkut betonissa - jotkut puuveneissä.
Tosiasiassa puuveneen korjaaminen on tuntemistani materiaalivaihtoehdoista kuitenkin helpointa, joskin ylläpitoon täytyykin kiinnittää huomiota.
Miksi ihmeessä teettäisit uuden kannen? Sanoit, että alkuperäinen riman paksuus on 18 mm ja ruuvinkantoja sai helposti upotettua 5 mm lisää. Lupasin vastata vasta syksymmällä, mutta taitaa olla parasta kertoa jo nyt suunnitelmien selkeyttämiseksi. Kannessa kun on varmasti varaa vielä pariinkin uudelleen saumaukseen ja hiontaan, eikä uusi teak pinnan alta ole yhtään sen parempaa kuin vanha. Saattaisi uusi kasvatettu "broilerteak" olla huonompaakin, kuten meillä lannoitetun metsän puu.
Fein Multimaster kannattaa ostaa jo sen yhden projektin takia, sitä tarvitaan paljon. Vanham kitin poisto Feinin koukkuterillä vie sekin aikansa, mutta on aika helppo homma. Siinä kannattaa käyttää niin leveää koukkua kuin uraan suinkin mahtuu. Ja sitten varoa lohkaisemasta nurkkapaikkoja ja terän hakeutumista vinosyisiin listan reunoihin sisään. Enimmältään tekniikan oppii ensimmäisenä työpäivänä. Koukkua saa käännellä moneen kertaan puolelta toiselle ja oikeakätisestä vasenkätiseksi esteiden lähellä, siinä arvostaa uudemman Feinin terän pikakiinnitystä.
Seuraava työvaihe vaatii enemmän tunteja ja edelleen Feinillä. Urien sivut pitää saada aivan puupuhtaiksi hiomalla. Feinin nimikkeistössä oikea väline taisi olla nimeltään viila. Se alle 20 mm leveä latta, joka on pinnoitettu hiomapartikkeleilla. Jälleen työ tekijäänsä opettaa, aikaa sen opetuksen vastaanottamiseen menee enemmän kuin edelliseen vaiheeseen.
Seuraavaksi tarvitaan yläjyrsin, mieluiten sellainen, jonka pöytä on kapea, jotta päästään läheltä esteitä. Teak tunnetusti syö teriä, joten tarvitaan kovametalliterä urien jyrsimiseen oikeaan syvyyteen. Sopivia teriä saa ainakin Malmin Terästä Helsingissä. Oikea syvyys riippuu listan dimensioista, ohjeet noissa aiemmin mainituissa lähteissä Sikan tai Simsonin sivuilla.
Loppu menee muutenkin sitten niiden ohjeiden mukaan, niitä ei kannata tässä toistaa. Sen verran voi yksinkertaistaa, että ohjeissa mainitun pohjanauhan voi jättää poiskin hyvällä omallatunnolla. Kittauksen luulisi etukäteen olevan pikainen työvaihe, mutta kun ei ole sitä. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun aloittaa primerin levityksen, jonka aukioloaika on vähintään tunti, enintään 24 h. Primerin liuotin on nopeasti haihtuvaa, joten kerrallaan ei pidä ottaa pullosta suuria määriä. Jos vene on ulkosäilytyksessä, kannattaa kitit pitää lämmitettyinä ja notkeina. 300 ml muovituubit pitää unohtaa, niissä on ilmakuplia pieni määrä ja niiden poistaminen saumasta vie tolkuttomasti aikaa. 600 ml koiranmakkara on ainoa oikea, mutta sille ei sitten oikein löydy muuta kuin käsikäyttöinen puristin. Vahvistuvatpahan siinä näppivoimat. Myös hiontaa on suorastaan suositeltavaa yksinkertaistaa aloittamalla ja lopettamalla se 80 karkeudella. Hienommasta pinnasta ei ole mitään iloa muualla kuin pöytäpinnoilla. Hionta vuorostaan vahvistaa tehokkaasti istumalihaksia. Ohjeissa neuvottu nauhasantaaja on jälleen turha neuvo, sillä tekee vain helposti vahinkoa. Koko hionta menee epäkeskolla.
Jäljelle taitaa sitten hionnan jälkeen jäädä tukku ruuvin upotuksia, tulppauksia ja pikkuisen lisähiontaa. Mutta sen jälkeen voi odottaa enää liki jokaisen laiturilla ohikulkevan kommentteja kaunnista uudesta kannesta. Kohtuullisen hyvä bonus sekin kuivan kipparin punkan lisäksi.
Voithan olla tietysti mitä mieltä lystäät. Minulla on puuvene ja materiaali on tuottanut ehkä 5 % veneen tarvitsemista työtunneista. Vastapainona varsin huomattavan määrä hyvää mieltä, joka monin verroin korvaa työn. Toisaalta olen tavannut elämässäni vain kaksi kannelta täysin tiivistä venettä, molemmat puuta. Kumpaakaan niistä en ole omistanut.
Andylla taas on tiikkikansi ja hänen huolensa ovat täsmälleen samat riippumatta siitä, onko tiikin alla vaneria tai lasikuitua.
Kiitos kattavasta selvityksestä. Kyseessä on hyvilläkin apuvälineillä kohtuullinen homma. Mikä on mielestäsi riittävä uran syvyys vai onko olemassa jotain suositeltavaa leveys/syvyys -suhdetta? Oman veneeni saumaukset mielestäni hieman keskivertoa kapeammat.
Pidän toki nykyisen kannen niin pitkään kuin mahdollista. Eli jos perusteellisen saumauksen teen niin saa kansi luvan kestää pitkään.
löytyisikö tekijää tuolle projektille? Omassa veneessäni pitäisi samanlainen tiikkikannen uudelleensaumaus ja hiontahomma tehdä mutta itsellä ei ole aikaa tähän. Homman voisi aloittaa elokuussa, budjetti on rajallinen. Vene on Helsingissä.
Ehkä jonkun puuveneveistäjän saa tekemään:
http://www.puuveneveistajat.fi/
Kysy Hopeasalmen telakalta, siellä homma tunnetaan hyvin. Tosin omakin budjetti oli sen verran rajallinen, että itse tein, mutta työkaluja ostelin usealla sadalla eurolla.
Etsi ne Sikan tai Simsonin kannenteko-ohjeet. Ne ovat melkein yksi yhteen tuotemerkkejä lukuunottamatta ja molemmissa on suositustaulukko uran mitoille rimapaksuuden ja leveyden mukaan. Pientä hakua vaatii varsinkin Sikan ylettämän monimutkainen sivusto, mutta "caulking teak deck" voisi olla hyvä alku hakuihin.