jäädä yksinhuoltajaksi 2 lapsen kanssa kun koulukin on vielä kesken eikä töistä tietoakaan?
Meillä menee miehen kanssa jo neljättä vuotta kaikessa sukset ristiin, mutten ole uskaltanut lähteä koska valmistun vasta puolen vuoden päästä ammattiin...
Miten pärjäisin ...?
Meillä menee miehen kanssa jo neljättä vuotta kaikessa sukset ristiin, mutten ole uskaltanut lähteä koska valmistun vasta puolen vuoden päästä ammattiin...
Miten pärjäisin ...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luulen että kun kunta ja kela antavat sinulle tukensa,sulla ei ole mitään hätää,mutta kannattaa muuten miettiä eroa lasten kannalta,eikä erota suotta pikkuasioista olevien erimielisyyksien takia.
Nykyään monet eroaa jopa vahingossa,kun kumpikin on sellaisia luupäitä,etteivät ala anteeksi pyytään virheitään,tekemisiään tai puheitaan..ja sitten siinä katotaan,että kumpi antaa ennemmin periksi.Ja jos kumpikaan ei anna,niin erohan siinä tulee..pakostakin.
minullekin.Olen nyt jo pari vuotta miettinyt avioeroa.Olemme mieheni kanssa "kasvaneet eroon",julkkiksia lainatakseni.Välillä riidellään vähemmän,välillä enemmän,en vaan jaksa enää yrittää sovitella.Lapsien vuoksi olen näinkin pitkään naimisissa pysytellyt,en ole uskaltanut ottaa sitä ratkaisevaa askelta.Sitten pelottaa myös se,miten pärjään taloudellisesti,kun olen tällä hetkellä työtön.Joku ratkaisu tässä täytyy tehdä,tosi stressaavaa pohtia ja pähkäillä tätä asiaa päivästä toiseen....
Minkä ikäiset lapset sinulla on?
Minun nuorimmaiseni on kohta vuoden, vanhempi viisi.
Mieheni on työtön eikä edes yritä työllistyä.Lainaa vanhemmiltaan jatkuvasti rahaa eikä maksa takaisin. Lisäksi saan koko ajan kuulla haukkuja miehen puolelta koska teen osa-aikatyötä (jotta karttuisi edes jonkinlaista työkokemusta ennen valmistumista...).
Myös miehen vanhemmilta saan jatkuvasti kuulla että naisen paikka on kotona lasten luona eikä "rahan perässä juoksemassa"... minun palkkani nyt on niin minimaalinen, ettei sillä juuri hihkuta.
En vain voi sulattaa asennetta että itse ei tarvitse yrittää mitään!! Mieheni ei käsitä että itse olen hakeutunut työhön ja jatkan opiskeluja, jotta lapsillamme olisi edes yksi työtä tekevä vanhemman malli ja edes mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Ja kun pitää itsestään ja omasta hyvinvoinnista huolta, jaksaa välittää hyvää oloa lapsiinkin.
Mutta miehelle riittää veikkaukset ja ajan vietto vanhempien luona joka toinen päivä...mikään työ ei kelpaa, edes kesän ajaksi.Mielestäni olen katsellut tuota nyt kylliksi. Jos eroaisimme nyt, ei pienempi lapsi vielä niin jäisi kaipaamaan isää.Järkyttävää...mutta mieheni asenne on niin lohduton, etten kestä sitä enää.Olen tajunnut, ettei häntä kiinnosta tehdä mitään paremman tulevaisuuden ja perheemme eteen.
Mielestäni olen ansainnut rinnalleni ihmisen, jolla on halua ja kiinnostusta yrittää.
JOs haluat,voidaan kirjotella..olen kahden lapsen yh ja opiskelen viimeistä vuotta.Yh:nä olen ollut jo neljä vuotta..osote on [email protected]
Pärjäät kun omaksut asenteen ettei ero maata kaada. Itse erosin vaiheessa jolloin olin ollut jo 3 vuotta työttömänä, 4 erityislasta, ei omaisuutta vain velkoja. En edes epäröinyt talouden kannalta eroa, ajattelin että hyvä ratkaisu kun lopulta tuli tehtyä, eiköhän tässä pärjäillä.
Aikaa kulunut nyt reilu 2 vuotta. Sain töitä ½ vuotta erottuani, edelleen samassa paikassa ja oppisopimus koulutus alkaisi ensi talvena. Talous sama kuin avioliiton aikana = ei juosta etelässä, mutta ruokaa on kaapissa, nyt ei vain tarvitse toisen puoliskon kanssa riidellä rahasta. Lapset reippaita koululaisia, ero ai vaikkuttanut mitään mm. koulunkäyntiin, sopeutumiseen jne. tapaavat isäänsä säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Heidän hoito-, kuntoutus jne. käynnit hoidin ennenkin yksin joten siihenkään ei tullut muutosta.
Mikähän säkin oot, velkaa otat, erityislapsia teet oikein joukkueen, ja me kunnolliset ihmiset joudutaan maksamaan lystisi!
että täysin varattomat ihmiset eivät tässä maassa pankkilainaa saa... sitä varten täytyy olla vakituiset tulot. Yksi on tietysti yrityslaina, mutta sitäkin otetaan oman yrityksen pyörittämistä varten eikä sitä ihan löyhin perustein edes myönnetä!!
Ja kukaan ei voi valita että saa terveen lapsen. Jos lapsi on sairas tai sairastuu, se ei ole kenenkään vika!!! Siitä ei voi syyttää ketään. En voi käsittää että vielä tänäkin päivänä tässä sivistysvaltiossa lapsen vamma tai sairaus katsotaan vanhempien (äidin) viaksi.
Pelkästään verojen maksaminen ei riitä perusteeksi kunnollisuuteen. Miettisit vähän sanojasi...
Faktaa; jos olisin nähnyt tulevaisuuteen olisi lapsimääräni varmaan jäänyt yhteen - en ole ennustaja. Velat jäi kun 90 luvun lamassa meni asunto-osake, ei ollut siihen aikaan sairaalan maksukattoja, ei saatu siihen väliin mitään väliaikais tukea kun oli omaisuutta (se velkainen osake).
Eli, takana taloudellinen romahdus (ja ne menetetyn asunnon velat on maksettu IHAN ITSE, vielä 4 vuotta), jokaisella lapsella todetut neurologiset oireyhtymät (joita ei voi tietää etukäteen), avioero kun mies ei kestänyt näitä paineita, loppuunpalaminen (mistähän lie).
tv. onnellinen työssäkäyvä yh-äiti, joka nauttii täysin siemauksin jokaisesta uudesta päivästä - lapsineen ja runsaine ystävineen. On vaan tottunut että elämä ei ihan aina ole ruusuilla tanssimista, mutta motto "kaikesta selviää mikä ei tapa".
Just näin. Sitäpaitsi veronmaksajia tulevia me tässä kasvatamme. Lapsemme työllistävät opettajia mikä on hyvä juttu. Ja me myös maksamme verot. Sen kiukuttelevan kirjoittajan mielestä varmaan myös vanhukset, vammaiset ja sairaat ovat syyllisiä omaan "tilaansa"- ja haluaa heidät työhön veroja maksamaan. Lapset kanssa töihin ni hyvä tulee. Iha kipeetä. Toivottavasti se valittaja ei ite ole ikinä sairaslomalla, ei jää eläkkeellä, ja luoja paratkoon ei lisäänny- sithän se vaikeuksis olis jos vaik puoliso kuolis ku lapset viel alaikäsii. Joo, on meit joka junaan ja joka asemalle kans. Ärsyttävää sekin et aina pitäis olla muka joku puolustuspuheenvuoro valmiina, jos sattuu vähä lipsahtaa, ettei se elämä aina ole niin ruusuil tanssimista. Mut sitä kai ne provokirjottajat haluaakin: ärsyttää. Voi aikoja, voi tapoja. Tsemppiä kaikille yh:lle.
Onneksi on teitä typeriä työläisiä, jotka maksavat veroja jotta me yyhoot ja muut elätit saadaan sossusta kantaa rahaa. Eikä tartte hikisenä pyöriä ihmisten jaloissa, niinku työläiset haisevat niin että ruuhkapussissa on tunnelmaa.
Jos ajattelet omaa hyvinvointia, myös sitä henkistä jaksamista ja tulet edelleen siihen tulokseen että paremmin pärjäätte erotessanne niin varmasti pärjäätte. Saat yksinhuoltajakorotuksen lapsilisiin ja elatusmaksut. Asumiseen myös voit saada tukea. Lasten päivähoito on usein opiskelijoiden tuloilla ilmaista. Oma jaksaminen on se mikä eniten itseäni mietityttää. Sitä vaan päättää pärjätä mutta kuitenkin pitää muistaa olla rehellinen itselle... jos ei jaksa on lupa pyytää apua, mikä on kaikkien osapuolten etu. Hyvät sosiaaliset verkostot..perhe ja ystävät, kanavat joille voit rehellisesti purkaa niin hyvät kuin pahat fiilikset ovat arvoikkaita.
Itse erosin odottaessani toista lasta..vähän aikaa vielä yritettiin lapsen syntymän jälkeen, mutta eroon päädyttiin. Nyt olen vuoden ollut yksin lasten kanssa ja syksyllä aloitin opiskelut. Taloudellisesti pärjätään...ruokaa on ja puhtaat vaatteet. Joskus voidaan vähän huvitellakkin. Hermot menee ja omaa elämää on vaikea rakentaa uudelleen. Lapset ovat pieniä muutaman vuoden ja sen oman onnen(lue, uuden rakkauden =) ) ehtii varmasti löytää myöhemminkin vaikka sitä malttamattomana jo odottaakin=)
Voimaa!!