Olen alkanut pikkuhiljaa haaveilemaan kolmannestakin lapsesta. Mies haluaa vielä ehkä odottaa hetken. Ikääkin vain alkaa olla, (34) eli kovin kauaa odottaminen ei enää edes onnistu. Mietityttää tietysti mahdollinen jaksaminen. Lapseni ovat nyt 1 ja 3- vuotiaita ja yöt ovat onneksi alkaneet sujua yhä useammin tosi hienosti ja nuorimmainen on ns. helppo lapsi. Rakastan lapsiani, mutta ajatus kolmannesta (ja viimeisestä) silti kaivertaa.
Onko muilla ollut vastaavia pohdintoja, kun jos olette kolmatta lasta ajatelleet? Mihin tilanteeseen päädyitte ja miten on mennyt? Kadummeko myöhemmin, jos emme nyt tee sitä kolmatta vai millaisia mietteitä?
Onko muilla ollut vastaavia pohdintoja, kun jos olette kolmatta lasta ajatelleet? Mihin tilanteeseen päädyitte ja miten on mennyt? Kadummeko myöhemmin, jos emme nyt tee sitä kolmatta vai millaisia mietteitä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
vielä aikaa
Mulla on suunilleen samanikäiset lapset, eli esikoinen kohta 3 v ja nuorin kohta 1 v. Mieheni kanssa ollaan alusta asti haaveiltu, et se kolme lasta tehdään tuommoisella 2 - 3 vuoden väleillä.
Nyt kuitenkin pääsi käymään niin, että olen jälleen raskaana. Tää kolmas raskaus nyt heti, tuli kyllä vähän hupsista vaan, miehen sooloiltua kortsujensa kanssa. Arvaat varmaan miten järkyttynyt ja vihainen olin aluksi miehelle, kun huomasin miks ne mun menkat vaan luuraa. No kaitpa se on pikkuisen omaakin syytäni, kun jatkuvasti väsyttää ja sitte puoli nukuksissa oon antanut miehen kaljapäissään paljaalla häslätä.
No alun tunnekuohun mentyä, tervetullut on tämä kolmaskin, vaikka kovin lyhyeksi tää nuorimmaisten väli nyt jääkin. Ainoa asia, joka pistää mietityttämään ja pikkuisen pelottaakin on juuri tuo oma jaksaminen kolmen pikkuisen kanssa, kun tuo esikoinenkin on vain 3,5 vuotias, kun vauva tammikuussa syntyy.
Äitinä en yhtään ihmettele, että kaihoilet sitä kolmatta. Miehillehän tuo oma ikä ei ole niin merkityksellinen, kuin mitä se on meillä naisilla. Mies kun voi tulla isäksi vielä vaikka 70-vuotiaana, niin mikäs heidän on jahkaillessa ja siirtäessä päätöstään. Sen sijaan meillä naisilla tuo onnistumisen riski kasvaa jo 35-vuotiaasta ylöspäin.
Paha on käydä arvioimaan sitä ,että kadutko myöhemmin päätöksiäsi näissä asioissa... Toisaalta, sinun sijassasi yrittäisin kyllä saada miehenkin innostumaan vauvantekoon, jos itsestä vähänkin alkaa sillle tuntua. Kaiken lisäksi joskus saattaa käydä niinkin, että jo pelkkä yritys raskautua ottaa oman aikansa.
Itse olen vielä alle kolmikymppinen, et oishan mullakin tuota aikaa ollut kyllä myöhemminkin se kolmas pyöräyttää, mut meillä se nyt vaan meni näin.
sinä nyt niin vanha ole. Ystäväni 39 sai juuri neljännen. Odotapa nyt kuitenkin sen verran, että miehesikin on samoilla linjoilla. Tarvitset hänen tukeaan, vaikeissa tilanteissa hän voi vedota siihen, ettei nyt niin kolmatta vielä toivonut. Itse olen 39, ja haaveilin kyllä kolmannesta tämänikäisenä. Mutta tuli sitten mutkia matkaan, joten ne haaveet saa unohtaa. Lapsesi ovat vielä kovin pieniä, parin vuoden kuluttua tilanne voi olla otollisempi.
Minulla myös samanikäiset lapset ja samoja mietteitä, mutta olen jo 36-v eli ei kauan voi vain mietiskellä :(
Rohkeesti vaan, haaveista teoiksi. Eikä ne miehetkään yleensä niin vastahankaan loppujen lopuksi ole, kun nainen vaan jaksaa pitää asiaa vireillä. Lopulta nauttivat ja ovat ylpeitä, kun vaimolla masu pystyssä:)
Mieti todella tarkkaan, ennen kuin päätät tehdä lapsen. Oletko oikeasti onnellinen, jos saat vielä yhden lapsen? Monesti lasta halutessa vallalle ajatuksissa pääsevät pelkät mielikuvat eikä todellisuus. Miksi kaksi lasta ei riitä? Et ole paha ihminen, vaikka mietit perin pohjin, mistä syistä haluaisit lapsen. Haluatko vain tiedostamatta vaikeuttaa omaa elämääsi? Olethan juuri siinä vaiheessa, että kaksi edellistä lastasi ovat alkaneet nukkua paremmin. Mietit omaa jaksamistasi. Risaisia öitä on luvassa. Tekisi mieli vain nukkua. Kotityöt jäävät tekemättä.
Välit miehesi kanssa eivät taatusti ainakaan parane vauvan myötä, kun hän suhtautuu lisäksi nihkeästi uuteen lapseen. Ajattele miestäsikin. Eikö kaiken tarkoitus loppujen lopuksi ole, että tuntisitte miehesi kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olisitte onnellisia yhdessä? Tähän riittää hyvin kaksi lasta. Voisitte nyt vähitellen alkaa olla enemmän yhdessä eikä aikasi menisi lasten hoitamiseen. Jäljellä olevan elämänne voisitte käyttää siihen, että keskittyisitte hoitamaan perhettänne tällaisena kuin se on nyt.
Jokainen äiti tietää nämä tosiasiat ja myös sen, että kaikki on jo vuoden parin päästä taas aivan erilaista, sillä pienet lapset kasvavat niin hirmuista vauhtia.
Entä sitten, kun myöhemmin haluaisikin vielä sen yhden lapsen mutta ei vain ole enää mahdollista? Kaduttaako silloin hirveästi? Ja voihan olla, ettei se kolmaskaan saa alkuaan heti, (tai koskaan) voi tulla keskenmenoja yms. nimittäin kokemusta on. Valmiiksi saatu vauva on aina lahja.
Jäljellä olevaa elämää kestää kymmeniä vuosia, mutta lapset ovat vain hetken pieniä lapsia...
Noin vain ajattelee, vaikka tietää olevansa tavallaan hullukin jos olisi luvassa vielä vauvavuosi... joka on kuitenkin myös ihana ja menee hirvittävän nopeasti. Kai se on biologinen kello tai jotakin.
Lapset ovat luonnollinen osa elämää... kaksi lasta on melko vähän, niin vielä kolmekin.. turha sitä on liikaa analysoida.. haaveista teoiksi vain.. mulla on kolme lasta ja ajattelin vielä ainakin kolme pyöräyttää:D
Kuten tuossa joku aikaisemmin sanoikin, lapset ovat vain hetken pieniä ja elämää on edessä vuosikymmeniksi eteenpäin.. mukavempaahan se on kun omaa sakkia on enemmän;)
Samaa mieltä
ensimmäistä lastani ihan saman ikäisenä kuin sinä, ja kolmannen täytettyäni juuri 36. Nyt se kaikki on jo historiaa, lapset aikuisia, valmistuneet ja töissä, ja itsekin vielä olen töissä ja teen sivussa väikkäriä.
Olisi kamalaa, ellei tuota nuorimmaista insinööriä olisikaan.
Parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään. Vaikka lapsen saamista ei taida monikaan katua.
meillä kolme lasta 1v,3v, ja 6v.ja nuorinmainen tuli yllätyksenä..todella hyvin on kuitenkin mennyt kolmenkin lapsen kanssa ja juuri ollaan mieheni kanssa puhuttu josko vielä kokeiltaisiin jos neljäs saataisiin vaikka se poika kun on nyt 3 tyttöä.se mietittyttää itseäni koska sitten on hankittava isompi auto sekä asunto..mutta tänään ensinmäistä kertaa oltiin ilman ehkäisyä ja vissiin ovulaatio on näinä päivinä..jos nyt heti tulen raskaaksi niin ehkä se on niin tarkoitettu olevan..eiköhän ne neljä siinä mene missä kolme...toivottavasti =)
Kun vielä pojan haluatte, eikö tytöt käy?
Mikä ehkäisy sulla nyt on ollut käytössä ja miten nopeesti oot tullut aiemmilla kerroilla raskaaksi?
Mulla itsellä ainakin kesti noitten kahden ekan lapsen alkuun saaminen tuskastuttavan pitkään.
Ekaa yritettiin yli vuosi ja tuo toinen tärppäsi seitsemännestä kierrossa. No sen sijaan tää kolmannen raskauden alku tuli mulle täysin yllätyksenä, niinkuin tuolla aiemmin kirjoitin.
Toisaalta mulla ei ollutkaan mitään hormonaalista ehkäisyä tuon toisen synnytyksen jälkeen, niinkuin noilla aiemmilla kerroilla on ollut, et kait sitä pidempään luomuna olleela naisella tärppää herkemmin.
Meillä on niin, että kun alettiin miehen kanssa perhettä perustaa, puhuimme suurperheestä ja ainakin viidstä lapsesta. Nyt kun niitä on kolme, mies onkin kääntänyt kelkkansa täysin, Tämä nuorimmainen on hankalampi kuin muut lapset, ja ikäeroakin on neljä vuotta seuraavaan. Minä tahtoisin vielä sen yhden lapsen, mutta mies sanoo EI! Tuntuu, että minua on huijattu.. Selityksenä miehellä on, ettei jaksa, joo ymmärrän täysin hänenkin kantansa, mutta miksi sitten on mennyt minulle lupaamaan lisää lapsia.. Nyt ollaan sitten isojen asioiden edessä, koska minähän teen vielä ainakin yhden lapsen, joko tämän miehen kanssa tai jonkun toisen.. Kyllä lapsi on minulle niin iso asia, että katuisin koko loppuelämäni, jos en tekisi. Tuntuisi,että sydämessäni olisi aukko, jota ei ikinä täytetty..