Hei,
Minua on jo vuoden-pari vaivannut ilmeisesti masennus. En yleensä ole aivan mmani myynyt, mutta mikään ei tunnu oikein miltään, eikä ole halua tehdä mitään. Elämä on jotenkin merkityksetöntä.
Olin jo jonkun aikaa miettinyt lääkärissä käyntiä ja tänään kävin ja sain masennuslääkkeet melko suorasukaisen 'tutkimuksen' jälkeen. Nyt sitten pohdinkin, että pitäisikö niitä alkaa syömään?
Vaikuttavatko ne mitenkään olooni ja jos vaikuttavatkin niin vaikuttavatko ne sitten johonkin muuhunkin seikkaan.
Toisaalta haluan ajatella, ettei minua mikään vaivaa ja elämä nyt vain on tällaista, mutta toisaalta en näe juurikaan syytä elää tällaista merkityksetöntä elämää ja toivon, että lääkkeiden avulla löytäisin taas jotain oikean elämän.
Lisäksi minua huolestuttaa tulevaisuuteni. Lähinnä se mitä lähipiiri, mahdolliset työnantajat yms. ajattelevat tällaisesta nyt virallisesti hulluksi tunnustautuneesta.
En oikeastaan muista millaista elämä on ollut silloin kun se on ollut hyvää ja ilmeisesti tästä syystä uskon, että eivät ne lääkkeet tätä olotilaa voi muuttaa.
Siinähän sitä oli päätöntä vuodatusta. Olisi mukavaa, jos joku osaisi kommentoida tai kertoa omia kokemuksiaan.
Minua on jo vuoden-pari vaivannut ilmeisesti masennus. En yleensä ole aivan mmani myynyt, mutta mikään ei tunnu oikein miltään, eikä ole halua tehdä mitään. Elämä on jotenkin merkityksetöntä.
Olin jo jonkun aikaa miettinyt lääkärissä käyntiä ja tänään kävin ja sain masennuslääkkeet melko suorasukaisen 'tutkimuksen' jälkeen. Nyt sitten pohdinkin, että pitäisikö niitä alkaa syömään?
Vaikuttavatko ne mitenkään olooni ja jos vaikuttavatkin niin vaikuttavatko ne sitten johonkin muuhunkin seikkaan.
Toisaalta haluan ajatella, ettei minua mikään vaivaa ja elämä nyt vain on tällaista, mutta toisaalta en näe juurikaan syytä elää tällaista merkityksetöntä elämää ja toivon, että lääkkeiden avulla löytäisin taas jotain oikean elämän.
Lisäksi minua huolestuttaa tulevaisuuteni. Lähinnä se mitä lähipiiri, mahdolliset työnantajat yms. ajattelevat tällaisesta nyt virallisesti hulluksi tunnustautuneesta.
En oikeastaan muista millaista elämä on ollut silloin kun se on ollut hyvää ja ilmeisesti tästä syystä uskon, että eivät ne lääkkeet tätä olotilaa voi muuttaa.
Siinähän sitä oli päätöntä vuodatusta. Olisi mukavaa, jos joku osaisi kommentoida tai kertoa omia kokemuksiaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävä kyllä ne lääkkeet on vaan kokeiltava. Muuten et voi tietää miten ne sinua auttavat.
Kääntäisin kysymyksen myös toisinpäin. Mitä jos et hoida masennustasi? Elätkö 3/4-elämää seuraavat 5-10 vuotta? Altistutko vielä vakavammalle masennukselle, jos et hoida sitä nyt? Vaarannatko ilman hoitoa työsi ja sosiaaliset suhteesi? Täytyy muistaa että nykykäsityksen mukaan masennus on osin myös biologinen sairaus, jonka hoitamattomuus voi aiheuttaa aivoihin muutoksia. Ihan juuri luin jostain helsinkiläisen professorin mietteitä asiasta.
Miksi ajattelet, että masennuslääkkeet tekevät sinusta virallisesti hullun? Jos jokin seikka määrittelee sinut hulluksi, niin eikö se tapahtunut jo, kun lääkäri totesi lääkityksen tarpeelliseksi? Ja miten niin hullu?
En nyt tiedä, kuinka monta masennuslääkkeen käyttäjää Suomessa on tällä hetkellä (joku joka tietää, voi tarkentaa), mutta jos ajatellaan, että 5% suomalaisista käyttää jotain mielialalääkettä, niin se tarkoittaa, että joka 20. Menepä hetkeksi johonkin vilkkaaseen kadunkulmaan seisomaan ja laske ohikulkijoita. Sadan ohikulkijan joukossa on siis viisi "hullua". Katso oikein tarkkaan, lukeeko jonkun otsassa tai voitko jostain muusta seikasta päätellä, että 5% on hulluja.
Tällä palstalla kirjoittavista hyvin hyvin monet ovat kokeneet lievemmän tai vaikeamman mielenterveysongelman, mutta ei täällä montaa hullua tapaa. Saat täältä enimmäkseen asiallisia kommenteja ja henkistä tukea. Monet haluavat auttaa niitä, joille nämä asiat ovat uusia. Epäasiallisimpia kommentteja saat lähinnä niiltä, jotka eivät suostu ongelmaansa tunnustamaan. Tulet sen varmaan huomaamaan, jos seuraat tätä palstaa pitempään.
Itse olen käyttänyt mielialalääkitystä noin 10 vuotta. Aluksi olin 3 kk sairaslomalla, sittemmin ajoittain lyhyempiä jaksoja. Olen ollut muuten koko ajan töissä, välillä opiskelin 7 kk (nytkin opiskelen työn ohella jo toista vuotta), olen vaihtanut kerran työpaikkaa ja luultavasti siirryn kesän mittaan taas uuteen työhön. Aina olen ollut työpaikallani pidetty ja hyvänä työntekijänä arvostettu. En todellakaan tunne itseäni millään tavalla hulluksi, vaikka aivotoimintani tarvitseekin lääketukea.