tämä alkaa käydä todella raskaaksi, ei tässä kauan voi näinkään kituuttaa!
-jos olen työttömänä pärjään ilman lääkkeitä ja ahdistus ei ole paha!
-mutta kun on töissä tämä pakkoneuroosi meinaa tressata niin että ei tahdo jaksaa, ja tottakait haluan töitä tehdä!
-mitenkähän tästä pääsisi tai saisi jonkinlaista apua/helpotusta?
-hyviä kirjoja mistä vinkkejä?
kiitos!
-jos olen työttömänä pärjään ilman lääkkeitä ja ahdistus ei ole paha!
-mutta kun on töissä tämä pakkoneuroosi meinaa tressata niin että ei tahdo jaksaa, ja tottakait haluan töitä tehdä!
-mitenkähän tästä pääsisi tai saisi jonkinlaista apua/helpotusta?
-hyviä kirjoja mistä vinkkejä?
kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
asia on näin:
mikään kirja ei pelasta. se täytyy käsitellä itse itsensä kanssa ja huomata että vain vastustamalla asiaa voi voittaa eli periksi ei saa antaa. ei tuumaakaan. se on vuosien työ kun sen tajuaa ja oppii sen taidon. silloin kun liian paljon pakko-oireet iskevät niin ei saa yrittää liikaa. ne hallitsevat silloin sinua. tee ajatustyötä asian suhteen ja ajan mittaan pystyt hallitsemaan pakko-oireitasi eikä niin että ne sua.
näinhän se tuppaa menemään, riippuu vähän tietenkin minkälaisesta pakkoneuroosista on kyse!
psykoterapiassa?
kerran kuukaudessa, on siitä jonkunverran ollut apuakin!
-se pitäisi varmaan vaan antaa noitten pakkoajatusten tulla, eikä taistella yhtään niitä vastaan, vaikka ahdistus kipuaisi huippuunsa!
terapiaa saat? Tuo on kovin harvoin tuo kerran kuukaudessa. Millainen lääkitys sinulla on? Itselläni menee Seronil 60 mg/vrk kognitiivinen terapia, auttaa mielestäni.
OCD-oireita minulla on useita, tarkistamispakko on yksi. Minua on auttanut se, että otan kameräkännykällä kuvia kahvikeittimestä, hellasta jne. Voin sitten katsoa päivän mittaan että juu, kyllä ne tuli sammutettua.
Tsemppiä!
ps. lukaisinkin tuolta toiselta palstalta kirjoituksesi, kirjoittelehan sinne jatkossakin, ihan ok-paikka
käynyt tiheämpään tahtiin psygologilla aikaisemmin, mutta niillä kait on määrätty määrä paljonko aikoja voi antaa potilaille, ja olen käyttänyt ne, ja enää voi käydä kerran kuussa!
-tämä on siis ilmainen psygologi minulle, olenkin etsiskellyt terapiaa jonka maksaisin sitten itse mutta työtkin voi loppua pian, niin tulisi vähän liian kalliiksi.
-hinta on 65-72e /45min,,, eli melkoisen kallista!
-lääkkeenä on moclobemid joka toimii hyvin!
sitä voi lähteä tuolle linjalle että ottaa kuvia jotta vakuuttuu mikä tietty hyväkin asia jossain mielessä mutta se on varma että sillä tavalla ei parane. Sitä pelkoa ei saa siirtää noin. Sä menet syvemmälle. ja elät sitä maailmaa mitä ei saisi. Sano itsellesi ettei muutkaan kuvaa mitään niin en minäkään . luota enemmän itseesi. Se vaatii aikaa ja paljon jos vaikea neuroosi. se taito täytyy oppia. Olet oman itsesi herra. tai rouva. täytyy olla voimakas persoona jos meinaa voittaa tämän sairauden ja mä olen. toki on hyviä ja huonoja päiviä silti, ei sille mitään voi. siksi mä tulenkin nettiin studio55 haastateltavaksi koska yritän auttaa miten siitä voisi edes kuvitella selviytyvänsä silloin kun on helvetin vaikeata.
t. mies vaan
näitä pakkoneuroosi ongelmia ei pidä lähteä mukailemaan!
-etenkin ovet, hellat, ym tarkistusrituaalit voittaa tai ainakin helpottuu sillä kun kestää sen ahdistuksen, se on nyrkkisääntö näissä tarkistusrituaaleissa.
-eli vaikka ovi, laitat sen kiinni, ja tarkistat vielä parikertaa painamalla, ja sitten lähdet pois, ja vaikka kuinka ahdistaa, kestät sen!!!
ajan kanssa paranee/helpottuu!
toisin sanoen jos ilma on kaunis niin lähdet ulos vaikka kuinka vaikeata on. se ei onnistu jos tilanne on todella paha sun kohdalla. silloin pitää keksiä muuta kuviota eli tee jotain mistä nautit vaikka ruuanlaitto. musiikki what ever.
lisäksi, kaverit äärimmäisen tärkeitä jos sulla on eli henkilöt joille purkaa mieltäsi.
ja vielä, kun lähdet ovesta esim. niin katso sitä niin kauan että se sun järki todella sanoo että nyt se on kiinni ja kokeile. eli vakuuta itsellesi että nyt olen tarkistanut riittävästi ja saa tämä paska touhu riittää. jos vaivaa kun lähdet niin pakkohan se palata on. palaa vain kerran ja sitten lähdet vaikka mikä olisi. kuljet noin 100m ja olet ylpeä itsestäsi kun voitit itsesi. ja olo parempi sen jälkeen. nautit kun näin teet. luota minuun 15 vuoden kokemuksella puhun sairaudestani.
Itse sain avun KAPSULOTOMIA-nimisestä psykokirurgisesta aivoleikkauksesta vuonna 1992. Leikkaus tehtiin Ruotsissa Tukholmassa. Sen jälkeen alkoi niin sanottu "uusi elämä". Tästä aivoleikkausmenetelmästä löytää netin kautta paljon englanninkielisiä tutkimuksia, jotka kiistatta osoittavat menetelmän vaikeasta OCD:stä kärsivälle antaman avun. Googlen kautta löytyy tietoa esim. haulla "Capsulotomy OCD".
olen lukenut netistä jutun joka kertoi juuri sinusta ja tästä kyseisestä leikkauksesta!
-eipä näitä leikkauksia taideta paljoakaan tehdä enää tai ainakaan suomessa, en ole kuullut muita vastaavia?
-taitaapi olla niinkuin viimeinen vaihtoehto, kun muut keinot on kokeiltu, toisaalta menisin kyllä leikkaukseenkin, alkaa menemään jo kuppinurin tämän pakkoneuroosin kanssa!
Kyseinen kapsulotomialeikkaus on 2000-luvulla korvattu uudella leikkausmenetelmällä, josta käytetään nimitystä DBS (=Deep Brain Stimulation). Suomeksi se on kirjallisuudessa käännetty termillä "syväaivostimulaatio". Amerikassa sitä käytetään melko laajastikin vaikean OCD:n hoidossa. Googlen kautta siitäkin löytyy tietoa haulla "DBS OCD". Myös laitevalmistaja Medtronicin nettisivuilta löytää kuvamateriaalia välineistöstä. Viime vuoden toukokuussa tehtiin Suomen ensimmäinen DBS-leikkaus OCD-potilaalle Helsingissä Töölön sairaalassa. Leikkaavan neurokirurgin nimi oli Juha Pohjola. En tiedä, onko Suomessa tehty muita vastaavia leikkauksia sen jälkeen.
Ymmärrän hyvin, että olet kyllästynyt omaan pakkoneuroosiisi, niin olin minäkin aikoinani. Tiedän tarkasti, millaista helvettiä se voi olla. Helvetin tästä myös tekee se, että Suomessa ei vieläkään osata oikein kunnolla hoitaa tätä sairautta sekä se, että me potilaat todellakin HÄPEÄMME omaa sairauttamme aivan liikaa. Pakko-oireinen häiriö pitäisi hyväksyä sairautena muiden sairauksien joukossa. Olen itse yrittänyt tulla julkisuuteen ja antaa tällekin sairaudelle kasvot, en tiedä olenko onnistunut. Jos satut asumaan Helsingissä, niin tiedoksi, että lokakuun viimeinen päivä olisi tarkoitus järjestää Arcada-ammattioppilaitoksessa OCD-seminaari, jonne itsekin tulen puhumaan.
Vielä aivoleikkauksesta sen verran, että olet oikeassa siinä, että leikkaus tämän sairauden hoidossa on ikäänkuin se vihonviimeinen hoitokeino silloin, kun mikään muu hoito ei tepsi. Eli siihen EI mennä heppoisin perustein.
Terveisin Timo
Itselläni ihan kamalat pakkoneuroosit ollut jo lapsesta saakka. Nyt olen 25.
Muutenkin neuroosin kaveriksi tullut masennus, paniikkihäiriö ja joku mikälie hajanainen persoonallisuus.
Nyt taas kun on ahdistava elämäntilanne menee pakko-oireiden kanssa todella lujaa.
Pesen ja pesen. Käsiäni pesen jatkuvasti, vaatteita, joitain ovenkahvoja yms. Silti tuntuu että bakteereja on kaikkialla.
Olen aina suihkussakin kauhean pitkään ja pitää aina varoa ettei koske suihkuverhoon ja ettei pyyhe koske tiettyihin kohtiin ja suihkun jälkeen pitää vielä erikseen pestä vessassa kädet kun on koskenut suihkun hanaan.
Koen myös erittäin outoja ajatuksia, todella ahdistavia. Usein jotain suorastaan sairaita joista olen jo itsekkin ihan järkyttynyt. Näistä saan sekoamisen pelkotiloja ja olo on aivan kamala.
Koen myös neurooseja siitä että jos en tee jotain tietyllä tavalla minusta ei tykätä taikka joku sairastuu.
En kestä että edes omat perheen jäseneni koskevat minuun kun heti tulee tunne että pitää peseytyä koska tiedän heidän koskeneen paikkoihin joihin minä en itse pysty. Siksi siis kuvittelen että he eivät saa koskea minuun tai muuten bakteerit tarttuvat tätä kautta.
Luin jostain myös että tämä itseinho mikä minulla on voisi johtua myös tästä pakkoneuroosieni kirjosta.
auttoi, kun yläaste loppui niin pelko hävisi, jonka myötä pakko-oireet melkein kokonaan. Enää on asioita jotka menevät rutiinilla eikä häiritse niin paljon:) Ennen uusia asioita tulee kyllä jännitys ja stressi jolloin pakko-oireet taas lisääntyvät, mutta se on hetkellistä.