Olen näin nuorempanakin nähnyt vanhoja filmejä joissa "rohkeana" kohtauksena on se kun nainen vaihtaa vaatteita sermin takana ja mies on toisella puolella. Miten rohkeita nämä tämän tyyppiset kohtaukset olivat silloin filmien tekoaikana. Olivatko nämä lapsilta kiellettyä materiaalia tai ainakin paheksuttua jos joku nuorempi niitä näki? Sen ajan pornoa siis? Vai oliko syynä ainoastaan sensuuri joka oli viritetty niin tiukille ettei lapsilta kiellettyä materiaalia päässyt läpi?
Kysymys teille iäkkäämmille
nuorikyselijä
6218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
¤0-50 luvun filmit olivat vielä ns. häveliäisyyden aikaa. Oli kyllä heinälatokohtauksia, mutta intohimo esitettiin myrskyävänä vetenä, tai kosken kuohuina.Annettiin vain aavistaa mistä oli kysymys. Se riittikin, vasta 60-luvulla tuli vapaa sexi ja sillä tiellä olemme edelleen....
En ole sitä mieltä vieläkään, että kaikki pitää näyttää TV:ssä, ajatellen nuorisoa, joka reagoi herkästi ja turhan varhain saa tottua, että kaikki on luvallista.
Nuori ihminen on arka, ja hienovaraisuus on tarpeen niissä asioissa.
elokuvat olivat säädyllisiä ja niissä jätettiin jotain aina katsojan mielikuvituksen varaan. Nautin enemmän näistä vanhoista filmeistä, niissä ei puhuttu rumia ja eikä irstailtu. Kyllähän sen arvasi näyttämättäkin, mitä tapahtui, kun pari heinälatoon päätyi.
Minkähän tähden onkin menty nykyiseen malliin. Kaikki näytetään loppuun saakka ja kielenkäyttökin on, varsinkin useimmissa suomalaisissa elokuvissa niin brutaalia, että ei huvita katsoa eikä kuunnella.
Niitä vanhoja filmejä voi antaa lastenkin huoletta katsoa.
Sitä minä ihailin nuoruuteni keväässä, kun Regina Linnanheimolla oli tukka aina niin nätisti, tuli hän sitten mistä heinäladosta tahansa.
Ja se romanttinen katse, minkä rakas renkipoika loi talon tyttäreen, eipä sellaistakaan enää näe elokuvissa, saati elävässä elämässä.
Kyllä ennen vanhaan vain...
Ja Katariina ja Munkkiniemen Kreivi! Leif Wager! Tietysti lapsilta kielletty.
Siinä kun syntyi lapsikin, tosin tietysti kaukana kuvan takana, mutta kuitenkin, eikä kreivi tiennyt mitään!
Kerrassaan säädytöntä.
On kunniassa.
Ei kerrottu mitään suoraan,kuten eräälle tytölle sanotiin ole hyä tyttö.
No tyttö kun miehen alta aamulla nousi niin kysyi että olinko hyvä , kun äiti on aina toivonut että olisin hyvä.
Mitenkähän noi arvauskilpailut oikeen ketään autto.
Minusta olisi ollu paljon parempi kertoa sekin asia suoraan ilman turhaa häveliäisyyttä.
Nythän asiat kerrotaan ilman turhaa häveliäisyyttä. Monet säännöt on heitetty romukoppaan, mutta kaikki vie aikansa.
Elokuva on hyvin nuori taidemuoto. Aluksihan se oli vain hupiohjelmaa, Chaplin ja Ohukainen ja Oaksukainen, Keaton jne. Taiteeksi sitä ei myönnetty helposti.
Kun nyt katselee vanhoja suomlaisiakin filmejä, niin voisi olla ihan samaa mieltä. Mitään korkeakulttuuria se ei ainakaan ollut.
Koko taidelajikin oli uusi, kukapa olisi osannut ensi yrittämällä tehdä suurta taidetta. Rahaa ei saatu helposti, kansan kärttyisästä kädestä piti tuki tulla.
Amerikassa oli vuosikymmenet vaikutusvaltainen toimikunta, joka vaani elokuvien siveellisyyttä, mm. seksuaalisuus ja rotuasenteet olivat tarkasti määritellyt. Toimikunta sattoi tappaa minkä tahansa elokuvan.
Filmien tekemisessä oli omat linjansa. Myös näyttelijöiden yksityiselämää vahdittiin ja salattiin. Kaiken piti olla ihanteellista kiiltokuvaa.
Asenteet tietenkin levisivät kaikkialle. Ei ollut sopivaisuuden rajoissa esim. suudella kuin suu supussa, jos sitäkään. Muistan, että värillinen maailmankuulu laulaja Harry Belafonte esiintyi pääosassa elokuvassa, jossa muistaakseni oli naispääosassa Joan Fontayne. Säännöt kielsivät heitä koskettamasta toisiaan. Ei edes loppusuudelmaa nähty!
Ja kauankos siitä on? Kuka muistaa?
Kehitys on ollut huimaa, mutta lieneekö äärimmäisyydestä toiseen loikkaaminen sen parempaa? Onko kaikki taidetta vieläkään?
Varmaankin oli hyvin vaikea rikkoa näitä ehkä kirjoitamattomia sääntöjä. Ranskalaiset filmintekijät siihen kai aluksi pystyivät, sitten tulivat suuret ohjaajat, joiden nimi painoi sen verran, että saivat ajatuksensa lävitse. Ruotsissa Ingmar Bergman, Italiassa Fellini, mm.
Mnä olen aina aikuiseksi tultuani ihmetellyt, miksi rakkauden osoitus on niin kiellettyä, mutta toisen hakkaaminen ja jopa tappaminen niin hyväksyttyä, jopa raa'asti.
Ennen vanhaan sensuuri iski armotta jos paljasta pintaa oli näkyvillä liikaa, puhumattakaan viittauksesta pornoon.
Minusta rakastelemisessa ei ole mitään hävettävää, mutta raakuudessa on.