Hei, puran tänne vähän tuntemuksiani, voikahan joku samaistua?
Mulla on ihan järjetön tulevaisuudenpelko. Näen että tulevaisuudella ei oo mulle mitään annettavaa, vaikka oon vielä nuori, 22 vuotta. Jos rupean ajattelemaan mitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja tulevaisuus ehkä voisi tarjota, ahdistun vaan, turhaudun ja rupeaa itkettämään ja kaikki tuntuu mahdottomalta jne. Tällä hetkellä elän päivä kerrallaan enkä uskalla tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Aavistan, että tulevaisuudessa odottaa vain kuolema ja itsemurhaa pidänkin kaikkein viimeisimpänä keinona ratkaista kaikki. Kuoleman ajatteleminen antaa turvallisuuden tunnetta. En kuiteskaa haluais satuttaa läheisiäni. Tästä sais pitemmänki selostuksen, mutta näin aluksi tämä nyt...
Onko muilla tälläisiä ajatuksia? Pelottaako tulevaisuus?
Olisin valmis kirjottelemaan esim sähköpostilla tai meses lisää tästä asiasta. Sais vähä niinku vertaistukea ja vois jakaa ajatuksia molemmin puolin..
Mulla on ihan järjetön tulevaisuudenpelko. Näen että tulevaisuudella ei oo mulle mitään annettavaa, vaikka oon vielä nuori, 22 vuotta. Jos rupean ajattelemaan mitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja tulevaisuus ehkä voisi tarjota, ahdistun vaan, turhaudun ja rupeaa itkettämään ja kaikki tuntuu mahdottomalta jne. Tällä hetkellä elän päivä kerrallaan enkä uskalla tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Aavistan, että tulevaisuudessa odottaa vain kuolema ja itsemurhaa pidänkin kaikkein viimeisimpänä keinona ratkaista kaikki. Kuoleman ajatteleminen antaa turvallisuuden tunnetta. En kuiteskaa haluais satuttaa läheisiäni. Tästä sais pitemmänki selostuksen, mutta näin aluksi tämä nyt...
Onko muilla tälläisiä ajatuksia? Pelottaako tulevaisuus?
Olisin valmis kirjottelemaan esim sähköpostilla tai meses lisää tästä asiasta. Sais vähä niinku vertaistukea ja vois jakaa ajatuksia molemmin puolin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Turhaan sä stressaat tulevaisuutta, tulevaisuus on yhtä kun nyt ja huomenna,koita vaan elää eteenpäin miettimättä sen suuremmin 20vuoden päähän.
'Täältä katsoen' tarkoittaa mua nyt sinua paljon vanhempana ihmisenä. Täältä asti samaistun sinuun! Olin itse tuommoinen 24-26-vuotiaana. Nyt voin selkeästi sanoa, mikä auttaa. Se on uskoon tulo, eli antaa elämä kristillisesti jeesukselle. Ensin tarttee etsiä tietoa tästä asiasta, jollei muuten tiedä kuvioita, opetuksen saanti on tärkeää joskus. Kirjoitin tuonne tahallani pienen jiin, koska lähetän tämän vastauksen, näkemyksen, kommentin vain sinulle ja kenenkään ei tarvii provosoitua.
-Sillä viisaudella, mikä mulla on nyt keski-ikäisenä, minä sinun sijassasi tekisin noin.
Ystävällisesti ja puolestasi huokaillen. Isosisko.
Onhan noitakin juttuja tullut mietittyä nyt jo useamman vuoden, mutta en tunnu löytävän kristinuskon parista mitään turvaa ja lohduketta. Islamia ja jehoviakin on tullu mietittyä, mutta mikään ei nappaa. Tää on niin monimutkainen juttu mulle, mutta kerrottakoon nyt että oon animisti mutta uskon silti luojajumalaan, mutta en minkää uskonnon viitekehyksessä. Oon havainnu että tää usko on tähän asti kaikista paras ja se riittää mulle.
Etsi vielä lisää,älä lopeta niihin islameihin sun muihin.. koita etsiä vaikka jostain ihan muusta suunnasta. Joku oikea vakaumus,usko tai elämänfilosofia voi täyttää sen tyhjyyden mikä ihmisellä on sisällään. Mutta sen uskon ym. täytyy olla sitä ihmistä täysin puhutteleva,niin että ihminen saa siitä jotain todellista. Se usko,filosofia ym. voi olla myös realistinen.
Tuo mitä sanoit nykyisestä uskostasi kuullostaa oikein hyvältä, paljon järkevämmältä kuin mitä monella muulla on. Tuolta pohjalta sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin.
http://masennus.nettisivu.org/
Kiitos rohkaisevista sanoista. Ennen, ku vielä etsiskelin ja mietiskelin eri uskontojen parissa, niin tunsin vaan turhautumista ja kaikki uskonnot oppeineen on tuntunu olevan saavuttamattomis, ku kuitenki uskonnot ja niiden eri suuntaukset on ihmisten sanelemien sääntöjen alla....nyt mä oon vasta hiljattain alkanu miettiä tuollaista vaihtoehtoa mitä edellises viestis kerroin. Ja voin sanoa, että se on paljo tyydyttävämpi usko ku mikää aikaisemmista! Ompahan ainaki yks asia, mikä on selkeentymäs mulle ja sitä kautta saamas mielen rauhaa edes tälle yhdelle elämän "ongelma-alueelle".
Kiitos sulle vastauksesta!