En voi muuta kuin ihmetellä, miten jotkut ihmiset käyttäytyvät netissä aivan eri lailla kuin oikeassa elämässä... Ujot laukovat rohkeasti mielipiteitään keskustelupalstoilla ja löytävät samanhenkisiä ystäviä yhteisöistä.
Näin ei tosiaan ole minun tapauksessani. Tuntuu ettei minulla ole ikinä kenellekään mitään sanottavaa ja en oikein tunne tarvettakaan siihen... Ala-asteelta asti olen ollut lähestulkoon ilman kavereita, ainut kaverini on ollut samanikäinen sukulainen, jota tavallisesti olen nähnyt harvoin. Nykyisin ajattelen että mielipiteilläni/ajatuksillani ei ole muille mitään merkitystä, joten harvoin vaivaudun sanomaan mitään. Mitä kauemmin sitä on yksin, sitä tyhjemmäksi pää sosiaalisissa tilanteissa muuttuu ja oikein häpeää itseään. Pelkään hirveästi sitä, että joku olisi eri mieltä kanssani ja lähestulkoon aina tyydyn myötäilemään ihmisiä. Kotonakin tuntuu välillä ulkopuoliselta kun elämässäni ei oikein tapahdu mitään, joten ruokapöydässäkin istun usein vain hiljaa... En oikein tiedä pitääkin perheeni minua edes täysjärkisenä, kun ei noita kavereita tai mitään muutakaan oikein ole. Joskus joku oli yläasteella kuulemma epäillyt, olinko kenties mykkä, mutta olisiko ollut yhtään parempi jos olisin puhellut itsekseni, häh?
Jos pitäisi kuvailla persoonallisuuttani voisin vain sanoa, että olen tuppisuu, mutta muilta osin en osaisi sanoa oikein mitään. Tulevaisuudessa ei ole mitään odotettavaa kun kaikki tuntuu menevän pieleen hiljaisuuden/jännityksen/ujouden takia pilalle. Paljon olen miettinyt sitä, miten voisi elää elämäänsä yksin, mutta aina tullut siihen tulokseen, että kaikki rakentuu yhteisöllisyyden varaan täällä.. Kuten sanoin ei elämässäni juuri tapahdu mitään, joten ajatukset on keskittynyt lähinnä itsesääliin jossa tykkään velloa, aika paljon tulee muisteltua lapsuutta ja toivottua että olisi taas ala-asteikäinen..
Missään ei taideta nykyään arvostaa tuppisuita enää? Kun ei ole mies ei voi edes esittää olevansa joku strong silent tyyppi...
Pitänee äkkiä lähettää tämä, kun kohta kuitenkin pyyhin taas pois, eihän tästä loppuen lopuksi ole mitään hyötyä. Itsestä se on kaiken lähdettävä se on totuus...
Olen toivoton tuppisuu!
5
704
Vastaukset
- ..,.,
Hitto et sä oot hauska ,kaikki noi sun ajatukset :p,koita vaan pääst eteenpäin elämäss niin kyll se siit lähtee.
- phuuuu
Joo tässä sitä sitten oikein rakentavia ja kanustavia kommentteja. Oiskohan ollu parempi jättää ne laittamatta ja naureskella vaa jos tuossa jotain hauskaa oli ? Parempi on tuppi suu olla kun kusipää.
- "strong" silent
En minä ainakaan mitään esitä. Yksinkertaisesti en halua olla missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
- påpåpåp
påpåpåpå
- kehäkukkatyttö
En tiedä millainen olet sosiaalisissa tilanteissa, mutta ainakin näin kirjallisesti osaat oikein hyvin pukea sanoiksi ajatuksesi ja tunteesi. Luulen, että sinulla kyllä on myös sanottavaa, ehkä tähänastinen ympäristösi ei vaan ole onnistunut houkuttelemaan sitä esiin. Me niin helposti ajatellaan, että meillä on se arvo, jonka meitä kulloinkin ympäröivät ihmiset meille antaa. Epävarmuus osaltaan ruokkii tätä eli saa lukemaan toisten käyttäytymistä ehkä enemmän mitätöivänä kuin miksi se on tarkoitettu.
Neuvoni on: hakeudu rohkeasti sellaisten ihmisten pariin, joitten kanssa tunnet olosi luontevaksi. Sanat tulevat kyllä, kun luottamus on syntynyt. Eikä hiljaisuuttakaan loppujen lopuksi tarvitse hävetä. Hiljaisuus on yksi puoli ihmisestä, yhtä arvokas kuin puheliaisuuskin. Hiljaa oleminen oikeassa kohtaa on tärkeä taito sekin - lörpöttelijät eivät tätä tajua. Samoin esim. pitkään yhdessä eläneet voivat tulla toimeen sanoitta - kaikki oleellinen välittyy silti.
Niin kuin sanoit, me ihmiset ollaan yhteisöllisiä. Täydellinen yksinäisyys ei ole meille hyväksi. Mutta positiivinen puoli asiassa on, että sosiaalisuutta voi opetella kaikissa arkipäivän tilanteissa. Mä itse olen joutunut opettelemaan tämän kantapään kautta, olen lähtöisin eristäytyneestä perheestä ja mulla on yksinäinen lapsuus. Mutta voin sanoa että kannattaa. Pienikin keskustelu voi tuoda paitsi varmuutta itselle myös hyvän mielen toiselle: tunteen, että hänet on huomioitu. Itsekin sitä monesti toivoo: kunpa joku näkisi, kunpa joku huomioisi minut jotenkin. Sen saman voi tehdä toiselle.
Vielä semmoinen juttu, että eri mieltä olemista ei kannata pelätä. Meidän jokaisen persoonallisuus koostuu siitä, mikä me hyväksytään ja mikä ei. Mielistelijä (olen itse ollut sellainen) ei sen takia oikein ole kukaan. Mutta poikkeavan mielipiteen ilmaisuunkin voi harjaantua ajan kanssa. Tiedä, vaikka ilmaisemalla sen löytäisit jonkun, joka ajattelee samoin - siinä hyvä pohja keskustelulle taas. Tsemppiä sinulle - toivoo eräs aikoinaan samassa tilanteessa ollut. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?971968- 881380
- 1101153
- 761047
- 1201038
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57893- 47811
- 36792
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48761- 33713