en pääse yli entisestäni 6 vuotta kärsinyt(en ole nähnyt lapsiani sen aikana joten kukaan ei jää ikävöimään),sain selville että yhteisten lapsiemme lisäksi hänellä on uusi lapsi.
-En jaksa tätä paskaa, eikä kiinnosta rakentaa uutta elämää kun ei vaan pysty, ajattelin tehdä mixin nikotiinista,unipillereistä ja kahvista, toimiiko suoraan vai pitäisikö vielä ottaa jotain sen lisäksi?
kyllä/ei?
-En jaksa tätä paskaa, eikä kiinnosta rakentaa uutta elämää kun ei vaan pysty, ajattelin tehdä mixin nikotiinista,unipillereistä ja kahvista, toimiiko suoraan vai pitäisikö vielä ottaa jotain sen lisäksi?
kyllä/ei?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ole tavannut lapsiasi kuuteen vuoteen??????? Apua kannattaa hakea. Ja tietysti tapaamisoikeuksia
Vaikka joku osaisi vastata kysymykseesi, mixiä ei kannata ottaa. Soittaisit vaikka paikkakuntasi päivystykseen. Toivottomassa tilassa näkee kaiken synkkänä. Mutta huominen voi olla toisenlainen. Ihminen muuttuu, kun oikein haluaa. Jos kysytään fysiikaltasi haluatko elää, kun olet vaikkapa tukehtumaisillasi, fysiikkasi vastaa kyllä: rupeat kakomaan. Meissä jokaisessa on elämänhalu, toisissa selvemmin näkyvillä, toisissa syvemmällä. Täytyy vain kaivaa se kipinä, olipa se miten pieni tahansa. Luulen myös, että sinut tunteneet ihmiset surevat, jos tekisit jotain itsellesi. Masentuneena ajattelee helposti, että muut pitävät itseä yhtä vihattavana ja kuoleman ansaitsevana kuin itse pitää. Mutta se ei ole totta. Sinä elät muissa ihmisissä, ja heissä kuolee jotain, jos sinä kuolet.
olen päissäni (en ole juonut 6 vuoteen) tällähetkellä mut haluan sanoa että olet ihana ihminen puutarhamansikka et ole patistelemassa samaa settiä kuin moni muut yleensä, kun monet eivät tajua että ei noita tapaamisia voi tehdä ennenkuin pänny on kunnossa , kaikki ajatuksenvaihdot, uhraukset, rakkauden tunnustukset junamatkat eestakasi sadat kerrat, viikot sairaalassa tukena olin, silti pahat muistot musta jäi exälle vain....kaikki tuntui niin aidolta, en ehkä ota sitä mixiä ainakaan tällä hetkellä kun on nousut en tiedä huomisesta.... olisi vain ihminen joka kuuntelisi prkl ei passaa enempää kirjoitella tänne...
ja hyvät muistot sai ammattiauttaja pyyhittyä häneltä poisa ni ei tässä maailmassa ole järkeä töitähän neki vaa tekee prkl.
Hyvä juttu ettet ota sitä mixiä. Siitä se lähtee. Päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin. Menneisyydessä varmasti paljon ikävää, mutta kun voi huonosti niin silloin ei kannata ajatella niitä vaan keskittyä hoitamaan oma vointi kuntoon. Jos tarvitset kuuntelijaa niin miten olisi esim. Mielenterveysseuran kriisipuhelin: 01019 5202, se on auki ma - pe klo 9:00 – 06:00, la klo 15:00 – 06:00, su klo 15:00 – 22:00. Tietty riippuu ihmisestä, onko siellä semmoinen, joka osaa oikeasti kuunnella, mutta itsellä ainakin hyvä kokemus kun kerran olin tosi huonossa jamassa ja tekemässä jo itelleni jotain. Eli älä epäröi ottaa yhteyttä ammattiapuun, jos olo hyvin hankala. Yksin ei kannata jäädä. Jaksamista sinulle!
Asiahan ei minulle kuulu aloittaja mutta se jos eksä on tehnyt sinusta syntipukin kaikkeen maailman pahuuteen ja ehkä omiin henkilökohtaisiinkin ongelmiinsa, niin itse tiedät paremmin mitä tunsit ja miten yritit. Kun parhaansa on yrittänyt, eikö se riitä.
Et varmaan mikään ikäloppu ole, jos haluat kuntoutua ja vielä rakastaa jotakuta yksinäistä, lohduttajaa kaipaavaa, niin mitähän kannattaisi tehdä, tiedät itse parhaiten. Aivot kyllä toipuvat monenlaisesta, kunhan niille antaa reilun mahdollisuuden. Älä rankaise itseäsi enempää. Lapset haluavat varmaan itse etsiä sinut käsiinsä varttuessaan, muodostaa sinusta ikioman käsityksensä riippumatta siitä mitä eksäsi heille tarjoilee valmiina eteen. Olisiko siinä porkkanaa toipumispyrkimykselle? Mieti itseäsi poikasi tai tyttäresi asemaan. Voisitko edes kirjeen tai kortin väsätä lapsille, ovat sen ikäisiä sentään että lukevat ja ajattelevat itse. Mutta älä ota paineita ehdotuksistani. Oletko töissä? Voisitko työterveydessä jutella, tai ihan reilusti lääkärille että olet masentunut. Ei se ole mikään häpeä hakea apua, parempi vaihtoehto kuin asioiden hauduttaminen ja vatvominen oman pääkopan sisällä. Ehkä syyllistät itseäsi turhaan?
Olen vakuuttunut että sinun elämäsi on arvokas, arvokkaampi kuin nyt itse jaksat tuntea. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi, autetuksi kärsimyksessäsi.