Meillä on nyt hieman vajaa 4-vuotias poika (täyttää syksyllä) ja pian puolitoista vuotta olemme käyneet puheterapiassa viivästyneen puheenkehityksen vuoksi. Viime käynnillä minulle ehdotettiin,että syksyllä voisimme käydä neurologilla tutkimuksissa ja että yleensä ensimmäinen diagnoosi olisi laaja-alainen kehityshäiriö. Myös neuvolassa kävimme poikani kanssa, ja neuvolatäti totesi, että selkeitä autistisia piirteitä pojalta löytyy.
Poikani viihtyy paljon itsekseen, ei paljon huoli pikkusiskoaan leikkeihin mukaan vaan aina komentaa siskonsa pois, jos hän on tulossa leikkimään samaan huoneeseen. Poikani on hyvin järjestelmällinen, hänellä on aina autonsa hienossa rivissä, ja niitä hän järjestelee monesti pitkäänkin. Nukkumaan mennessä hän haluaa pikkuautonsa tyynyn viereen ja siihen hän ne asettelee siististi jonoon/riviin. Hän on äärimmäisen tarkka autojensa suhteen, erityisesti pikkuautoistaan.
Poikani ei myöskään siedä sotkuja käsissä, kasvoissa eikä vaatteillaan, eikä oikeastaan missään, jos pieni vesipisarakin putoaa paidalle, niin paita lähtee oitis vaihtoon vaikkei olisikaan likainen. Toisinaan ne vaatteet päivän aikana vaihtuu kymmenenkin kertaa.
Hän ahdistuu kovin helposti, tuntuu,että silmät saa olla selässäkin, kun hänellä on tapana ahdistuessaan/kiukutessaan vahingoittaa itseään tai siskoaan. Raivotessaan on pakko poika ottaa tiukkaan syliotteeseen ja pitää häntä siinä niin kauan kunnes rauhoittuu ja joskus siihen saattaa mennä aikaa pitkäänkin.
Kuten aiemmin tuolla mainitsinkin niin poika viihtyy yksikseen, päiväkodissakin muut lapset yrittävät mennä leikkimään poitsun kanssa, mutta poikani häätää muut pois läheltään ja leikkii yksikseen. Joskus hänen leikkiessään ei poikaan saa mitään kontaktia, aivan kuin olisi toisessa maailmassa. Saa toisinaan useaan otteeseen kutsua häntä syömään ennen kuin hän tulee, yleensä hän vasta "havahtuu" kun häntä kosketan.
Puheessa hänellä on paljon toistoa, hän päivästä toiseen aina selittää ne samat asiat, vaikkakin sanavarasto on hänellä laajempi mitä hän antaa ulos. Puhe myöskin on epäselvää, konsonantit toisinaan on aivan sekaisin ja myös vielä sitä omaa kieltä tulee. Sanotaan näin, että pari vuotias pikkusisko puhuu enemmän ja selkeämmin kuin isoveljensä.
Poitsu myös välttelee katsekontaktia, eritoten uusien ihmisten kanssa. Hän on ollut samassa ryhmässä päiväkodissa reilun vuoden, ja vasta hiljattain poikani on alkanut ottamaan pientä katsekontakia hoitajiin ja muihin lapsiin, hän on aina sitä parhaansa mukaan vältellyt. Myös uudet asiat tuottavat hänelle hankaluuksia, uudessa leikkipuistossa hän ei tahdo uskaltautua leikkimään, etenkään jos siellä on muita lapsia. Kovin paljon joudun häntä aina houkuttelemaan, eikä siltikään aina tahdo uskaltautua uusien asioiden pariin.
Tässä nyt muutama asia, mitkä tässä päällimmäisenä mielessäni oli.. Näiden asioiden perusteella epäillään, että pojallani olisi autismi tm.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia asian tiimoilta.
Poikani viihtyy paljon itsekseen, ei paljon huoli pikkusiskoaan leikkeihin mukaan vaan aina komentaa siskonsa pois, jos hän on tulossa leikkimään samaan huoneeseen. Poikani on hyvin järjestelmällinen, hänellä on aina autonsa hienossa rivissä, ja niitä hän järjestelee monesti pitkäänkin. Nukkumaan mennessä hän haluaa pikkuautonsa tyynyn viereen ja siihen hän ne asettelee siististi jonoon/riviin. Hän on äärimmäisen tarkka autojensa suhteen, erityisesti pikkuautoistaan.
Poikani ei myöskään siedä sotkuja käsissä, kasvoissa eikä vaatteillaan, eikä oikeastaan missään, jos pieni vesipisarakin putoaa paidalle, niin paita lähtee oitis vaihtoon vaikkei olisikaan likainen. Toisinaan ne vaatteet päivän aikana vaihtuu kymmenenkin kertaa.
Hän ahdistuu kovin helposti, tuntuu,että silmät saa olla selässäkin, kun hänellä on tapana ahdistuessaan/kiukutessaan vahingoittaa itseään tai siskoaan. Raivotessaan on pakko poika ottaa tiukkaan syliotteeseen ja pitää häntä siinä niin kauan kunnes rauhoittuu ja joskus siihen saattaa mennä aikaa pitkäänkin.
Kuten aiemmin tuolla mainitsinkin niin poika viihtyy yksikseen, päiväkodissakin muut lapset yrittävät mennä leikkimään poitsun kanssa, mutta poikani häätää muut pois läheltään ja leikkii yksikseen. Joskus hänen leikkiessään ei poikaan saa mitään kontaktia, aivan kuin olisi toisessa maailmassa. Saa toisinaan useaan otteeseen kutsua häntä syömään ennen kuin hän tulee, yleensä hän vasta "havahtuu" kun häntä kosketan.
Puheessa hänellä on paljon toistoa, hän päivästä toiseen aina selittää ne samat asiat, vaikkakin sanavarasto on hänellä laajempi mitä hän antaa ulos. Puhe myöskin on epäselvää, konsonantit toisinaan on aivan sekaisin ja myös vielä sitä omaa kieltä tulee. Sanotaan näin, että pari vuotias pikkusisko puhuu enemmän ja selkeämmin kuin isoveljensä.
Poitsu myös välttelee katsekontaktia, eritoten uusien ihmisten kanssa. Hän on ollut samassa ryhmässä päiväkodissa reilun vuoden, ja vasta hiljattain poikani on alkanut ottamaan pientä katsekontakia hoitajiin ja muihin lapsiin, hän on aina sitä parhaansa mukaan vältellyt. Myös uudet asiat tuottavat hänelle hankaluuksia, uudessa leikkipuistossa hän ei tahdo uskaltautua leikkimään, etenkään jos siellä on muita lapsia. Kovin paljon joudun häntä aina houkuttelemaan, eikä siltikään aina tahdo uskaltautua uusien asioiden pariin.
Tässä nyt muutama asia, mitkä tässä päällimmäisenä mielessäni oli.. Näiden asioiden perusteella epäillään, että pojallani olisi autismi tm.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia asian tiimoilta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan varmaan hyvä, että pääsette tutkimuksiin. Tuosta itsen vahingoittamisesta minulla on juttu: oma lapseni, tapasi vahingoittaa itseään aiemmin, alle 5-vuotiaana esim. hän hakkasi päätään seinään/lattiaan, repi hiuksiaan jne. Näin nyt äskettäin yhdessä tv-ohjelmassa vinkin, että äidin pitäisi kääntää selkänsä jos tämmöistä tulee, ja olla kuin ei huomaisi, pointtina se, että lapsi ei tee sitä silloin kun äiti ei katso, koska hän tekee sen saadakseen huomiota. Nyt meillä on sitä enää tosi tosi harvoin, mutta kokeilin sitten kerran kun tyttö rupesi jotain itseään nipistelemään niin hän lopetti. Eli pointtina oli, että kun raivokohtaus on tulossa pitäisi huomio äkkiä suunnata muualle (leikkiin, esineeseen jne.), jos se ei auta niin pitää kääntää selkä ja mennä pois jos lapsi vahingoittaa itseään, jos taas vahingoittaa äitiä tai muita esim. lyö tai potkii niin pitää panna jäähypenkkiin, ts. istuu niin monta minuuttia jossain hiljaa kuin on ikä, 4 v 4 minuuttia.
Jäähypenkki ei meillä onnistu yhtään, mutta kun on 5 v niin pannaan vaan omaan huoneeseen jäähylle.
Eli nämä neuvot olisi minua auttaneet 2-3 v sitten tosi paljon ja ehkä niistä on sinullekin apua. Itse oon epäillyt meidän lapsella lievää autismia, hän myös laittaa tavarat riviin ja vaatteet vaihtuu kymmenen kertaa päivässä ja yleensä pienempänä ei halunnut pitää edes vaatteita. Mutta hänen kehityksessään ei neuvolassa näy mitään erikoista, eli hänellä on luultavasti jos jotain niin niin lievää, ettei se näy tämmöisissä tavallisissa seulonnoissa