Olen ennenkin puuttunut lääkäreiden innokkuuteen määrätä runsaasti lääkkeitä, jos todetaan diabetes 2. Silloin tulee entistäkin tarkempaan kontrolliin sokeritason lisäksi verenpainearvot ja kolesteroliarvot. Määrättävät lääkemäärät ovat yleensä maksimaalisia. Ihminen on täysin pökkelö tai kuolee. Muitakin vaihtoehtoja on. Lääkärit eivät edes mainitse niistä! Sokeri, pullat, karki, olut, limut, peruna, leivokset, kaakut ja jäätelö ainakin alkuun pois. Muitakin hiilihydraatteja kohtuudella.
http://www.kostdoktorn.se/normalisering-av-blodsocker-med-medicinering-farligt-vid-typ-2-diabetes
http://www.kostdoktorn.se/normalisering-av-blodsocker-med-medicinering-farligt-vid-typ-2-diabetes
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä lisää tietoa:
http://www.poliklinikka.fi/?page=5575414&id=8413672#
Pitkäsokeri alle 7 riittää pitämään ongelmat poissa. Kolesterolilla ja verenpaineella ei merkitystä.
"Pitkäsokeri alle 7 riittää pitämään ongelmat poissa. Kolesterolilla ja verenpaineella ei merkitystä."
Valitettavasti tuo ei pidä paikkaansa ehkä kolesterolia lukuunottamatta. Nuo viitatut tutkimukset perustuvat normaalihiilihydraattisen (= runsashiilihydraattisen) ruokavalion aiheuttamien korkeiden verensokereiden alentamiseen todella runsailla ja vahvoilla lääkkeillä. Tällöin vahvojen lääkkeiden sivuvaikutukset tulevat esille.
Peruskeino verensokereiden hallintaan on ruokavalion hiilihydraattien vähentäminen. mahdollisen ylipainon pudotus ja liikunta. Jos tämä ei auta yksistään, niin lääkitystä lisätään. Metformiini riittää useimmiten, jos omaa insuliinituotantoa on jäljellä.
HbA1c 7 % tarkoittaa keskimäärin noin 8,5 mmol/l verensokeria. Tämä lisää huomattavasti elimistövaurioiden riskiä. Itse asiassa jo toistuvat 8 mmol/l piikit nostavat riskiä.
Kannattaa lukea seuraavasta englanninkielisestä sivustosta eri elinvaurioriskeistä verenokeriin verrattuna.
http://www.phlaunt.com/diabetes/14045678.php
http://www.phlaunt.com/diabetes/15945839.php
Koko sivusto on hyvää luettavaa. Vaikka kirjoittaja on maallikko, kaikki esitetyt asiat perustuvat tutkimuksiin:
http://www.phlaunt.com/diabetes/index.php
Suhteellinen riski on tasolla 7 HbA1C alhainen. Ruotsissa se tarkoittaa 6:tta.
http://www.uta.fi/laitokset/laaket/dmohj/lm.pdf
katso sivun 10 kuvioita
Alkuperäisessä jutussa mainittiin, että teholääkinnällä kuolleisuus nousi. Pitää aina ottaa huomioon kokonaiskuolleisuus.
Verenpaineen lääkinnän kritisoinnilla tarkoitin sitä, että yläpaineen ei tarvitse olla diabeetikolla alle 120, joka on normaalisti harvinaista.
Kaikki eivät varmaankaan suostu siirtymään erään Veijon suosittelemaan kissan ruokavalioon.
Lisäksi on otettava huomioon, että nykyisiäkin tavoitteita saavuttaa vain ehkä puolet.
Monien normaalissa elämässä kovin erikoiset ruokatottumukset ovat perin hankalia.
Tuossakin korostuu runsaiden ja vahvojen lääkkeiden epäedullinen vaikutus. Tuonkin tutkimuksen aikana on otettu uusia lääkkeitä käyttöön mm. Avandia, joka on nyt suunnilleen käyttökiellossa monien vakavien seurausten vuoksi. Sulfonyyliureoilla ei voida tavoitella hyvää hoitotasapainoa, koska tällöin tulee väkisin hypoja runsaasti, joilla on varmasti mekitystä myös kokonaiskuolleisuudwen kannalta. Vielä uudemmat lääkkeet eivät ole paljastaneet ehkä haittavaikutuksiaan.
Noissa edellä esitetyissä englanninkielisissä linkeissä on käyty tutkimuksiin perustuen elinvaurioiden riskin lisääntymistä verensokeritason mukaan. Esimerkkinä: terveillä ihmisillä HbA1c yli 4,6 % (!) lisää sydänsairauksien riskiä, samoin diabeetikoilla, mutta enemmän. Muissa tutkimuksissa on tietoa muista elinvaurioista verensokeritason noustessa terveen arvojen yli tai sen ollessa piikittävä. Ei riitä, että arvo laskee vaikka 2 h:ssa jonnekin tavoitteeseen, myös todellinen huippuarvo on merkityksellinen.
Jos riskejä elinsairauksiin haluaa välttää, onkin paras keino pyrkiä niihin ensisijaisesti elämäntapamuutoksin. Hiilihydraattien vähentäminen kuuluu tähän. Jokaisen diabeetikon on tehtävä itse valinta. Pyrkii terveen arvoihin tai ottaa riskin huonommilla arvoilla todennäköisempiin liitännäissairauksiin.
Itse olen jo kymmenisen vuotta sairastanut D2:ta. Lähtökohdat olivat huonot HbA1c melkein 14 %. Alkuun oli lääkityksenä metformiini ja Amaryl. Painonpudotus, liikunta ja ruokavalio saivat verenokerit puolessa vuodessa niin hyviksi, että pieninkin annos Amarylia alkoi tuottaa hypoja. Sen jätinkin myöhemmin pois. Vuoden päästä diagnoosista HbA1c oli jo alle 6 %, jossa se on pysynytkin, viimeiset ajat 4,9-5,4 %. Nämä siis Suomen arvoja eikä Ruotsin.
Useammilla engöanninkielisillä palstoilla oli jo tuohon aikaan VHH:lla saavutetuista verensokereiden kuntoonsaamisista paljon diabeetikkojen omia kertomuksia. Tästä oma hommanikin lähti liikkeelle. Suomessa ei näistä asioista vielä puhuttu silloin ja ei ehkä Ruotsissakaan. Heikkiläkin oli tuntematon.
Perusteokseksi asioihin mielenkiintoa tunteville suositan englanninkielistä Richard K. Bernsteinin Diabetes Solutionia. Bernstein on 65 vuotta ykköstyypin diabetesta sairastanut diabeteslääkäri, joka on ollut 40 vuotta VHH:lla ja HbA1c alle 5 %. Kirja on sekä ykkösille että kakkosille.
http://www.diabetes-book.com/readit.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_K._Bernstein
Yleensäkin todeliisen tiedon saaminen on diabeetikolle vaikeata. Itse olen tehnyt melkoisesti töitä asiatiedon hankkimiseksi. Tässä ei ole ollut juurikaan mitään apua terveyskeskuksen lääkäristä vielä vähemmän hoitajasta. Otan asioista itsen vastuun. Laboratoriokeisiin tarvitsen terveyskeskusta ja metformiinireseptin uusimiseen. Itse kitetyttäisen diabeteksen hoidon: ainakin 90 % omalla vastuulla ja korkeintaan 10 % asiantuntijoiden vastuulla. Itse tätä projektia on vedettävä. Itse yksistään joutuu vastaamaan seurauksista.
tervetuloa luotettavan TIEDON pariin.
;=))