Työpaikka

kovin herkästi irtoa ainakaan toimistotöistä. Kesätöitä kyllä sain ja olen pian 59v. Mä olen kyllä niin nuorekas että mietin monesti että mitähän sitä isona tekis:))) Kai mä teen kesäkeikkoja vielä 7-kymppisenäkin että sais edes vähän eläkettä kertymään:((

Hoivapuolella hommia riittää. Monikin viiskymppinen on työttömäksi jäätyään käynyt jonkun lähihoitajakoulutuksen ja tekee nyt töitä taas. Ja onhan niitä muitakin hommia, siivousta, kaupankassaa jne. HOX, siis näitä normaaleja suorittavantyön hommia, joihin nuorisolla ei ole niin kiinnostusta. Ja joissain työpaikoista arvostetaan keski-ikäistä duunaria. Nöyrä ja ahkera työntekijä, on kiitollinen siitä, että yleensä saa töitä.

Ja tietenkin voi koittaa tehdä melkein mitä tahansa. Kaikista fyysisimpiin hommiin ei kannata alkaa, voipi käydä liian raskaaksi muutamassa vuodessa. Ja jonain kiinteistövälittäjänä tms kaupanhommassa, iästä on suoranaista hyötyä, kredibiliteettiä olemuksessa enenpi kuin vastavalmistuneella. Ja monet tekee korkeakoulututkintoja jne, että kaikki on aina mahdollista ja mikään ei sinällään ole myöhäistä.

Kandee muuten hokata, että Ranskassa jo korotettiin eläkeikää parilla vuodella, sama edessä täälläkin joka tapauksessa.

Nykyään hyvin vaikea päästä yhtään minnekään töihin ilman koulutusta, ihan iästä riippumatta. Yleensäkään harvoja hommia edes saa tehdä laillisesti ilman mitään todistusnippua. Ja laittomia töitähän taas ei tietenkään edes saa tehdä.

Ala vaan tutkailemaan, mitä vois vielä sen viistoista vuotta hommailla töikseen. Jotain koulua joutuu kyllä käymään, mutta se ei ole joutumista, opiskelu on oikeesti kivaa. Ja vähän niinkuin osa työuraa nykyaikana, pakko pitää ammattitaitoa yllä ja kouluttautua vaatimusten, siis työn vaatimusten takia. Ammattitaidottomana ei takuulla saa työtä.

Ikä on lähinnä hidaste. Ainahan puhutaan nuorisotyöttömyydestä, selvähän se on. Pitää saada nuoria töihin makselemaan veroja jne. Jää eläkkeetkin muuten maksamatta ja maantiet päällystämättä ja sairaalat korjaamatta jne. Vaan työtöminä monia muitakin ryhmiä Esim. akateeminen työttömyys on joillain aloilla erittäinkin suurta. Työttömiä tohtoreitakin maassa. Eli ei se koulutuskaan kaikkea ratkaise, jos se on kehnosti työllistävälle alalle tätänykyä.

Et kertonut kummenmin, kauanko ollut työttömänä jne. Mutta ei sillä väliäkään. Nyt menet ja hommaat ittesi työkkärin ammatinvalintatesteihin. Niistä on hyötyä. Tuollaisissa testeissä kukaan siis ei sano, miksi sun pitää alkaa isona. Niissä saa vain hyvin selvennettyä omia ajatuksiaan työuransa suhteen. Ja kun se selkiytyy, sitten tarvittavaan koulutukseen. Suosittelen kyllä oikeita kouluja, niissä on paljon nykyään aikuisopiskelijoita ja aikuisille tarkoitettuja koulutuksia, ei tarvi mennä pentujen kans amikseen :) Työkkäri järjestää kursseja jne ja kaikista nyt yleensä saa jonkin tutkinnon tehtyä. Ite suhtaudun lievästi sanottuna skeptisesti työkkärin työttömyys kursseihin. Käynyt liian monta ja kaikki olleet mun mielestä niin perseestä kuin perseestä nyt mikään yleensäkään voi olla. Mutta sitkeä huhu on liikeellä, että niitä olisi ihan asiallisiakin, mene ja tiedä sitten.

Jeojep, liian nuori ja terve eläkeläiseksi, liian vanha ja sairas töihin. No ei todellakaan tuo jälkimmäin pidä kaikkien kohdalla paikkansa. Monikin sairiseläkkeellä oleva, pystyisi tekemään kaikenlaista, jos olisi aikoinaan selvitellyt, mitä hommaa nimenomaan ei olisi kannattanut ammatikseen valita.

Minä jouduin miettimään tulevaisuuteni uusiksi ja ammattia kävin miettimässä ammatinvalinnaohjauksessa. Varasin työkkärin ammatinvalintapsykologilta ajan, koska halusin etsiä uraa, jossa tulisin viihtymään, kun ajattelin, että en enää halua kokeilla. Tuollaisen pikkuasian kuin iän en ole antanut häiritä itseäni. Minua onnisti ja pääsin myös opiskelemaan. 2/3 hakijoista ei päässyt. Ei se koulutuspaikka itsestäänselvyys ollut. Ainakin kesätyö löytyi ihan itse henkilökohtaisesti itsellä kiinnostavista työpaikoista kyselemällä ja haastattelun perusteella.
Minä vaihdoin työn aivan erilaiseen, mitä koskaan olen tehnyt eikä minulla ole opiskelemani alan työkokemusta lainkaan.

Jos ei ole suhteiden verkostoa, voi olla vaikeaa.

Yksi tuttu lähti pariksi vuodeksi kouluun oppimaan täysin uuden ammatin ja sitä kautta sai hommia. Ehkä se osoittaa työnantajalle ettei ole vielä ihan umpiluutunut.

Aika lamaannutavaa kun vuosikymmenien jälkeen joutuu työttömäksi. Ensimmäisinä kolmena työttömyyskuukautena ei paljon kannata, oman itsensä takia etsiäkään töitä, koska mieli on kuohunnassa.
Silloin ei uudet työhakemukset onnistu millään tavalla positiivisessa mielessä.

Ei täydy käydä kursseja ja kouluja,vaan SAA käydä, kuitenkin pitää ottaa huomioon lait ja asetukset. Ei ole itsestään selvää, ainakaan tässä maassa jossa asun, mitä työttömänä saat tehdä, menettämättä työttömyyskorvausta. Eikä ole enää itsestään selvyys että 50 pääset niille jatkokoulutuksille tai kursseille joihin itse haluat.

Internet on aivan verraton apuväline työpaikkojen/kurssien etsinnässä. Ja kuinka helppoa onkaan laittaa CV eri yksityisillekin työhakija firmoille. Niillä sivustoilla vaan täytyy käydä usein, vaikka korjaamassa CV:stä pilkun merkki. Näin pääset taas ylimäiseksi listalle jonka mahd. työnantaja näkee.

Itse olin n. puoli vuotta työttömänä, sinä aikana kävin etäiskurssin, hain työpaikkoja 100 km alueelta asuinpaikastani, sain kesätöitä omalla hakemuksellani, siis en työkkärin kautta. Koko sen kesätyön ajan lähetin myös hakemuksia internetin kautta vapaisiin työpaikkoihin. 2 viikkoa kesätyön loputtua sain tämän työn jossa nyt olen vakituisessa työsuhteessa.
Enkä varmastikaan saanut tätä työpaikkaa suhteilla, koska ketään firman väestä en entuudestaan tuntenut.


Täysin vapaana ihmisenä, ilman kouluikäisiä lapsia tai aviopuolisoa minulle tuli myös mahdollisuus muuttaa tälle uudelle paikkakunnalle.

Nyt sitten onkin jo aika lähteä antamaan omaa osaamistaan ..

muuta koulutusta.
Työkkäristä kai tietoa saisi.

hyviä kysymyksiä nuo kaikki.. Itse jouduin työttömäksi vajaa kaksi vuotta sitten yrityksen jossa silloin olin tehtyä konkurssin.. sen jälkeen tuli kuukauden pätkä yhdessä toisessa yrityksessä, vaan sekin lopetti koko yksikön tuolla missä töissä kävin ja taas jouduin työttömäksi.. Meni reilu puoli vuotta.. sain töitä muutaman tunnin viikossa määräaikaisen.. tuosta ei työssä oloehtoa ole juurikaan kertynyt.. Työttömänä olo aika lasketaan tuosta viimeksi olleesta työstä jossa olin kokoaikaisesti..

Kysynpä nyt, kun samaa pohdin minäkin millä keinoin töihin pääsisin, että millähän sitä elää jatkossa.. töitä minäkin olen vapaaehtoisesti tosin tässä rinnalla tehnyt koko ajan.. kotitöitä.. joita jokainen omassa huushollissaan saa tehdä nii paljon kun haluaa ja jaksaa.. Kasvimaan ja puutarhanhoidosta lähtien.. oman huushollinsa puhtaana pitoon saakka.. vaan tuolla oman huushollin ylläpidolla ei elä.. toimeentulo pitää saada muualta.. Kysyn siis samaa kuin tuo yllä oleva.. miten päästä töihin? Itsellä tilanne myös se että aviopuoliso vakavasti sairas.. joten paikkakunnan vaihto ei kovin helposti tule kysymykseen jo siitä syystä..

Hakenut kyllä olen ja hakemuksia tehnyt viimeisen kahden vuoden aikana ties kuinka paljon.. siitä se ei ole kiinni.. jostain muusta sen täytyy olla.. kun ennen tätä ns. lamaa.. mullekkin soittivat monesti vielä perään ehkä jopa vuodenkin päästä.. että tuletko uudestaan takaisin töihin kun jossain olin ollut.. niin tykättynä he minua pitivät..

tiukassa saada työtä kun on nuo eletyt vuodet takana, mutta ei mahdottomuus kuitenkaan.
Sellainen ihminen joka pitää itseä ammatissaan ajantasalla ( kurssit ja koulut) on varmasti parempi mahdollisuus päästä töihin.
Kovaa yrittämistä ja esille tuomista erilaisiin paikkoihin, siis omaa halua, kyselyä, nuoremmillakin vaikea saada itsensä johonki oven-väliin et hän tarvii työtä. Se ei ole iso sana tuo työ mutta niin kaukana kuitenki.
Onnea toivon kohdallesi et jotain työtä löytys sinulle.

Minulla on olettamus, että työnantajat palkkaavat mielellään tutun tai ainakin jossain suotuisissa merkeissä aimmin tavanneen henkilön, kun on kyse viiskymppisestä.

Itselläni ainakin on ollut suhtita joiden avuilla olen löytänyt työpaikkani viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itseasiassa työnantajani ovat tunteneet toisensa. Siksi vedän sen johtopäätöksen, että verkostoituminen ja hyvät ja ystävälliset suhteet aina työkavereihin ja työnantajiin samoin kuin myös asiakkaisiin voivat poikia työtä.

Jokin kurssi voi olla myös ponnahduslauta, esim miehelläni työpaikkaohjaajakurssi auttoi ajautumaan ammattikoululaisten työnopettajaksi ja siten hän löytää rakennusalan töitä opettajan avulla, omien kontaktien lisäksi.

Miten on ne vanhat parikymmentäkin vuotta vanhat työpaikat ja sen suhteet? Oiskos mitään tuttua hyvää kontaktia menneisyydessä? Itse olen kerran palannut samalle työnantajalla viiden vuoden päästä kun välissä on ollut muita työantajia ja koulutusta. Itse olen hankkinut kolme koulutusta ja niitä vaihdellen ja yhdistellen olen tullut toimeen.

Viimeistä työpaikkaa hain sähköpostilla ja edellisen työpaikkani sain puhuttua itselleni bussissa, lapsenlapseni Puuhamaaretkellä. Olen toiminut sosiaalipuolella lastenkodeissa, nuorisojärjestössä ja seurakunnalla erilaisissa ohjaajan töissä nyt yksityisellä. Harrastustoiminnastani on ollut apua työpaikkojen saannissa myös.

Tsemppiä sinulle työnhakuun, uskon että löydät töitä kun sinulla on noin selkeät ajatukset asiasta. Ihan vainnoista johdonmukaisista kysymyksistäsi päätellen olet järkevä tyyppi.