Onko teille kellään käynyt niin, että olisitte saaneet sijaislapsenne, omaksi adoptio-lapseksi, jos niin miten bio-vanhemmat ovat siihen suhtautuneet ja tietysti miten tää lapsi/lapset?
Olisi mukava kuulla tälläisestäkin aiheesta?
Hyvää jatkoa!
Olisi mukava kuulla tälläisestäkin aiheesta?
Hyvää jatkoa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meille lapsi on tullut suoraan sairaalasta ja vuosien sijoituksen myötä adoptio on tullut usein esille. Lapsen biosisä haluaisi, että adoptoisimme lapsen, mutta äiti vastustaa. Ja kun äiti vastustaa, niin adoptiota ei voi tehdä. Lapsi tulee asumaan meillä aikuiseksi saakka ja adoptiosta voidaan keskustella sitten, kun lapsi on täysi-ikäinen. JOs hän siinä vaiheessa haluaa tulla ihan meidän "omaksi", niin adoptio voidaan tehdään sitten.
Myös toinen lapsemme on tullut suoraan sairaalasta meille ja hänen kohdallaan äiti mietti adoptiota heti sijoituksen jälkeen. Mutta sen jälkeen hän on tullut toisiin aatoksiin ja vaatii koko ajan huostaanoton purkamista.
Kuinka lapsi voi tulla suoraan sairaalasta sijaiskotiin?
Eikö yleensä mene nämä aivan pienetkin lastenkodin kautta?
Ellei sitten ole ollut niin, että lastenkodit ovat olleet niin turvoksissa ettei resursseja noin pienen hoitamiseen ole käytännössä ollut.
Harvinaisempaa varmaankin.
Maaseudulla ei lastenkoteja ole ja lapset sijoitetaan suoraan sijaisperheeseen. Meidän lapset viipyivät sairaalassa tavallista pitempään; toinen 5 vk ja toinen 4 kk ja heidät todellakin sijoitettiin suoraan meille.
Sijoitus suoraan sijaisperheeseen on lapsen kannalta varmaan paras vaihtoehto, laitos jää väliin. Mutta aina sijoitukset ei suju ongelmitta ja meilläkin on koko toisen sijoituksen ajan (4v) ollut käynnissä joku prosessi. Ensin valitettiin sijoituspaikasta ja nyt on menossa vaatimus huostaanoton purkamisesta. Asia on hallinto-oikeuden ratkaistavana. Suuremmilla paikkakunnilla lapset sijoitetaan perheeseen vasta sitten, kun oikeusprosessit ovat taakse jäänyttä elämäää. Pienissä kunnissa toimitaan aivan eri tavalla.
teillä on tämän ns. prosessisen sijoituksen suhteen?
Teillä on aika kinkkinen tilanne. Myötätuntoni ja voimia kovasti...
Millaisen luulet hallinto-oikeuden ratkaisun olevan? Tuntuu vaan, että jos jo noin pienenä on lapsi huostaanotettu, niin ei ainakaan aivan kevein syin.
Ei varmasti tulisi olemaan helppoa luopua lapsesta, joka on käytännössä ollut teillä syntymästään asti.
Liekö enää edes lapsen paras repiä häntä teiltä ja laittaa biokotiin? Toisaalta taas tämä luopuminenhan pitäisi alusta asti sijaisvanhemmuudessa huomioida.
Vaikeita tapauksia.
Ovatko nämä teidän lapset olleet erityislapsia?
Esim. FAS/FAE?
Tämä huostaanoton purkamisvaatimus on ollut esillä jo pitkään ja viime keväänä aloitettiin lapsen edun selvittely. Kasvatus- ja perheneuvolan psykologi ja sos.työntekijä tekivät monta kuukautta työtä selvitellessään lapsen etua. He tapasivat biovanhempia, meitä ja lasta. Lasta he tapasivat molemmissa kodeissa ja sen perusteella he antoivat lausuntonsa. Heidän mielestään lapsen etu on asua sijaisperheessä, johon hän on muodostanut pysyvät kiintymyssuhteet. Lautakunnan päätös perustui tähän lausuntoon ja he eivät purkaneet huostaanottoa. Minun maalaisjärkeni sanoo, ettei hallinto-oikeus päätöstä muuta. Mutta voin toki olla väärässä.
Lapsillamme ei ole FAE/FAS -diagnoosia enkä usko että he ovatkaan alkoholille vaurioituneita lapsia. Huumeista en mene takuuseen. Nuorimmaisemme on syntynyt pienenä keskosena ja siitä hänelle on jäänyt muistona vaikeita vammoja ja hän onkin vaikeasti vammainen lapsi. Lapsen edun selvittelyssä vammaisuus nousi myös hyvin tärkeäksi seikaksi, sillä erityislapsella pysyvyys ja tutut ihmiset ovat hyvin tärkeitä elämässään.
Sijaisvanhemmuus tuo mukanaan aina epävarmuutta ja meidän pitäisi pystyä luopumaan lapsesta heti, jos vanhempien tilanne muuttuu ratkaisevasti. Mutta kyllä tunteet ovat kovasti mukana tässä työssä ja voin sanoa, että luopuminen ei tule olemaan helppoa. Lasta rakastaa aivan kuin omaa lasta ja raskain sydämin hänestä luovun, jos oikeus niin päättää.
Ei tunteita voi koteloida. Kiintymys tapahtuu vaikka kuinka tiedostaisi tosiasiat.
Toivonpa todella, että saisitte pitää lapsen.
Lapselle kodinvaihto olisi iso juttu. Varsinkaan jos ei olisi takeita, kuinka kotona asuminen lopulta onnistuisi (vanhempien todellinen kyky huolehtia lapsesta?).
Milloin luulet saavasi tietää päätöksestä?
Pidän sinulle kovasti peukkuja.
Ilmoittele jos viitsit kun saat tietää.
Jaksamisia!
Hallinto-oikeudet ovat hyvin ruuhkaisia paikkoja, sillä valitusten määrä kaikissa asioissa on lisääntynyt. Lasten asiat yritetään käsitellä nopeammin, mutta uskoisin että päätöksen saaminen kestää pitkään. Toivon, että se tulisi tämän vuoden puolella. Asia meni hallinto-oikeuteen tammikuussa.
Hei
- olemme olleet PeLan sijaisvanhemmuuskoulutuksessa ja tänään saimme iloisen uutisen: taustojemme ja avoimmuutemme vuoksi sijoitus tulee tapahtumaan tavallista nopeampaa. Meillä itsellä on yksi oma lapsi, joka odottaa kovasti "kuutta pikkuveejee, jokka mää otan kaikki kainaloon". Lapsellemme sijaislapsi ja -vanhemmuus ovat tuttuja käsitteitä omien serkkujen elämänkohtalon myötä: heidät huostaanotettiin kolme vuotta sitten.
Kaikki nämä hankaluudet ja tunteet kokeneena, mitä "biotätinä" ja siskona olen joutunut elämään läpi tässä huostaanotossa, auttavat meidän perhettä ehkä paremmin ymmärtämään "biosuvun" tunteita ja pyrkimyksiä eheyttää perhe takaisin yhteen. Luopuminen on varmasti raskasta, mutta säilyyhän sinulla suhde lapseen läpi elämän, ei häntä menetä. Uskon ainakin oman kokemukseni myötä siihen, että siskontyttöjen sijaisvanhemmat tulevat olemaan läsnä elämässämme koko täällä olo ajan - tai ainakin sitä toivon. Olisihan hurjaa, jos esim. sijaisvanhemmat haluaisivat vetäytyä (luovutuksesta loukaantuneina) täysin pois lasten elämästä. Kaikkea hyvää sinulle!
Voi, kun voisikin ajatella noin kauniisti, toivottavasti teillä menee sitten kaikki hyvin.
Monien lapsien sijaisina, ei kaikki käy kuin haaveillaan,minulle kirjoituksesi oli, kuin kiiltokuva lapselle, joka ei vielä tiedä mitä kaiken alla on.
Todellisuus ei ole samaa sivusta seuranneena, kuin itse eläneenä sen.
Mutta en ole pahanilmanlintu, vaikka luulet niin, toivon, että teille lapsi tuo onnen.
Kaikkea hyvää ja iloista odotusta.
Jos meille sijoitettu lapsi palaa biovanhemmilleen, niin me kyllä katoamme hänen elämästään. Ainoastaan hänen muistoissaan varmaan pysymme, mutta vanhemmat eivät anna meidän tavata lasta ja koko lapsen meillä eletty "elämä" hävitetään. En tiedä saako pitää edes minun keräämän valokuva-albumin. Lapsella on aivan toinen elämä vanhempien luona jo tapaamisten aikana. Hän ei saa viedä meiltä mukanaan muuta kuin päällä olevat vaatteet, jotka riisutaan heti ja vaihdetaan "omiin" vaatteisiin.
Sydämestäni toivon, että teille sijoitetun lapsen biovanhempien kanssa yhteistyö sujuu ilman riitoja ja oikeusjuttuja.