olen 17 vuotias tyttö, kaikki sanovat "olet nuori, sullahan on koko elämä edessä" musta ei vaan tunnu siltä. Jätin poikaystäväni koska mielestäni hän on aivan liian hyvä mulle ja masennuin siitä vielä enemmän. Olen 15 vuotiaasta asti tykännyt juoda n. kerran 2 kuukaudessa mutta nykyään alkoholi, huumeeta ja lääkkeet ovat ainoa tapa joka helpottaa oloani, olen kauhe pettymys vanhemmilleni joiden tiedän välittävän minusta, en haluaisi aiheuttaa heille huolta oman käytökseni takia, mun on vaan pakko paeta todellisuutta jollain, mua ei kiinnosta koulu eikä mikään, mä olen ihan hyödytön ihminen jolla ei ole tulevaisuutta . mielessänikään ei ole käynyt itsemurha koska en halua satuttaa vanhempiani tai sisaruksiani, mä olen vaan nii hukassa. mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä. haluaisin vaa pois täältä.
apua
ei tulevaisuutta
3145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos olisit vanhempi, niin sanoisin että lähde pitkälle lomalle. Taitaa olla vaikeaa alaikäiselle... Masennus on yleistynyt nuorison keskuudessa. Kannattaa puhua jollekkin psykiatrille vaikka koulussa, koska suomi 24:sta et varmaankaan tule hyviä vastauksia saamaan. Mutta yritä nauttia kesälomasta ilman päihteitä ja huumeita, ja edes välillä yksin.
Joo mene puhumaan koulusi psykiatrille, joka koululla on oma.
olen itse kokenut samoja tuntemuksiasi sun iässä, ja silloin maistui myös alkoholi.
mä olen aina ollut kouluissa se ns. "outo", varmaan sen takia kun olin tosi ujo ja en käyttänyt viimeisen muodin mukaisia vaatteita ja jos sain kaverin niin olin tosi iloinen siitä.
yläasteella olin koulukiusattu, koska en mahtunut "kauniin tytön" muottiin, en käyttänyt "seksikkäitä" ja muodikkaita vaatteita, enkä muutenkaan meikannut, kun en jaksanut.olin mikä olin.
nykyään olen ylipainoinen, olen ollut monta vuotta ja samat vuodet olen yrittänyt laihduttaa.
olen kateellinen kauniille, laihoille naisille ja poden jokseenkin syyllisyyttä kun en ole yhtä kaunis.
olen useimmiten uhannut tappaa itseni, mutta onneksi nykyinen miesystäväni huomasi että kaikki ei nyt ole kunnossa.
eilen tuli sitten käytyä lääkärissä juttelemassa masennuksesta ja miksi masentaa jne.
olen nyt todella miedolla lääkityksellä 1pilleri/pvä.
saas nähdä miten hommat lähtee rullaamaan.
tänään tuli soitto mahdollisesta työpaikasta ja jo se piristi meikäläistä kummasti.
eli mitäs jos juttelisit vaikka jollekin läheisellesi ensin pahasta olostasi ja sitten yhdessä keksitte mitä asialle voisi tehdä?menette vaikka yhdessä sinne lääkäriin juttelemaan asioista jos itse menet lukkoon niin läheisesi voi auttaa selvittämään tilannettasi.
mutta tsemppistä ja hae apua, se ei ole häpeä jos haluaa olla terve ja onnellinen.