Haluan vähän purkaa tunteitani tähän, kun en oikein tiedä minne muuallekkaan kertoisin tuntemiani asioita.
Olen asunut mieheni kanssa yhdessä noin neljä kuukautta. Emme olleet seurustelleet kovinkaan kauaa ennen yhteenmuuttoa, ja muutin kaukaa hänen luokseen. Alussa arki sujui hyvin ja yritin etsiä itselleni töitä. Kaiken muutti kuitenkin toukokuussa tehty raskaustesti, joka näytti positiivista. Pohdimme mieheni kanssa vaihtoehtoja, ja alussa molemmat kallistuimme abortin suuntaan vaikka koko ajatus inhottikin itseäni. En kokenut olevani vielä valmis äidiksi nuoren ikäni vuoksi (Olen 19-vuotias). Mieheni kuitenkin lämpeni ajatukselle lapsesta, sillä hän pitää kovasti lapsista ja on minua vanhempikin. Varasin neuvolaan ajan ja kerroin haluavani pitää lapsen.
Kuitenkin sitten kaikki tuntui muuttuvan. Meillä ei ollut enää ollenkaan hellyyttä, seksiä tai läheisyyttä. Mieheni on sanonut syyksi, ettei vaan haluta. Riitelemme jatkuvasti yhdentekevistä asioista. Olen jatkuvasti väsynyt vaikken tee mitään, haluan vain nukkua ja maata. Nukun helposti 12h yöunet, ja parin tunnin päästä heräämisestä minua alkaa jälleen väsyttämään. Nukkumaan mennessä minulla on vaikeuksia nukahtaa. Saatan pyöriä sängyssä useitakin tunteja tuntien kokoajan liian kuumaa tai kylmää oloa. Lisäksi minulla on jatkuvasti huono olo, vaikken olekkaan oksennellut.
Rintani ovat kasvaneet, ja nänneihin on tullut myös kokoa. Lisäksi ne ovat kipeät, ja joudun toisinaan pitämään öisinkin rintaliivejä. En ole ollenkaan ilahtunut näistä kehon muutoksista. Mieheni vitsailee välillä muuttuneista rinnoistani, joka loukkaa minua, sillä en pidä rintojani muutenkaan erityisen kauniina. Lisäksi tiedän, että mieheni pitää pienistä rinnoista, joten omat reilun D-kupin jatkuvasti kasvavat rinnat eivät tunnu kovinkaan hauskalta ajatukselta. Mieheni on muutenkin viihtynyt viimeaikoina paljon baareissa. Mielestäni olisi hauskempaa tehdä vapaa-ajalla jotain yhteistä. Miestäni ei kiinnosta edes käydä kanssani neuvolassa seuraamassa lapsen kehitystä.
Koko lapsi ei tunnu enää yhtään mukavalta ajatukselta. Itseasiassa miehenkin saisi heittää roskakoppaan. Toivon, että voisin vain peruuttaa tämän kaiken ja muuttaa takaisin entiselle kotipaikkakunnalleni jossa perheeni ja ystäväni odottavat minua... Kuitenkin aion pitää lapsen, ja kantaa vastuun teoistani. Vaikka sitten yksin. Onneksi asioilla on tapana järjestyä.
Olen asunut mieheni kanssa yhdessä noin neljä kuukautta. Emme olleet seurustelleet kovinkaan kauaa ennen yhteenmuuttoa, ja muutin kaukaa hänen luokseen. Alussa arki sujui hyvin ja yritin etsiä itselleni töitä. Kaiken muutti kuitenkin toukokuussa tehty raskaustesti, joka näytti positiivista. Pohdimme mieheni kanssa vaihtoehtoja, ja alussa molemmat kallistuimme abortin suuntaan vaikka koko ajatus inhottikin itseäni. En kokenut olevani vielä valmis äidiksi nuoren ikäni vuoksi (Olen 19-vuotias). Mieheni kuitenkin lämpeni ajatukselle lapsesta, sillä hän pitää kovasti lapsista ja on minua vanhempikin. Varasin neuvolaan ajan ja kerroin haluavani pitää lapsen.
Kuitenkin sitten kaikki tuntui muuttuvan. Meillä ei ollut enää ollenkaan hellyyttä, seksiä tai läheisyyttä. Mieheni on sanonut syyksi, ettei vaan haluta. Riitelemme jatkuvasti yhdentekevistä asioista. Olen jatkuvasti väsynyt vaikken tee mitään, haluan vain nukkua ja maata. Nukun helposti 12h yöunet, ja parin tunnin päästä heräämisestä minua alkaa jälleen väsyttämään. Nukkumaan mennessä minulla on vaikeuksia nukahtaa. Saatan pyöriä sängyssä useitakin tunteja tuntien kokoajan liian kuumaa tai kylmää oloa. Lisäksi minulla on jatkuvasti huono olo, vaikken olekkaan oksennellut.
Rintani ovat kasvaneet, ja nänneihin on tullut myös kokoa. Lisäksi ne ovat kipeät, ja joudun toisinaan pitämään öisinkin rintaliivejä. En ole ollenkaan ilahtunut näistä kehon muutoksista. Mieheni vitsailee välillä muuttuneista rinnoistani, joka loukkaa minua, sillä en pidä rintojani muutenkaan erityisen kauniina. Lisäksi tiedän, että mieheni pitää pienistä rinnoista, joten omat reilun D-kupin jatkuvasti kasvavat rinnat eivät tunnu kovinkaan hauskalta ajatukselta. Mieheni on muutenkin viihtynyt viimeaikoina paljon baareissa. Mielestäni olisi hauskempaa tehdä vapaa-ajalla jotain yhteistä. Miestäni ei kiinnosta edes käydä kanssani neuvolassa seuraamassa lapsen kehitystä.
Koko lapsi ei tunnu enää yhtään mukavalta ajatukselta. Itseasiassa miehenkin saisi heittää roskakoppaan. Toivon, että voisin vain peruuttaa tämän kaiken ja muuttaa takaisin entiselle kotipaikkakunnalleni jossa perheeni ja ystäväni odottavat minua... Kuitenkin aion pitää lapsen, ja kantaa vastuun teoistani. Vaikka sitten yksin. Onneksi asioilla on tapana järjestyä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millä viikolla olet? Oletko varma, ettet voi tehdä keskeytystä?
Ikävä tilanne sinulla. Ja ikävältä tuo mieskin kuulostaa!!
Onnistuisiko tuo kotipaikkakunnallesi muutto jotenkin, siellä sinulla ainakin olisi perheesi tuki ja apu saatavilla. Ja niinkuin sanoit, asioilla tosiaan on taipumusta järjestyä :)
Jätä miehesi ja pidä lapsi yksin.