Miksi käyt täällä ?

Varsinkin tämä sivu on minun suosikki. Itselläni on vammainen lapsi ja luen muiden kokemuksia asioista. Kylläkin kovin montaa juttua ei ole kohdalleni osunut, mikä olisi meidän kokemuksiin verrattavissa. Kumminkin erilaisuus on sellainen juttu joka kiinnostaa, ja sanojia on monenlaisia. Jokaisella kunnalla on omat kuviot vammaisten kohdalla ja täällä voi jakaa kokemuksia ja kertoa muille etuuksista ja muista jutuista. Aina kuulee ja näkee uutta ja samalla voi auttaa jotakin.

Mä uskon, että tää on foorumi, jossa voi edes silloin tällöin avata jonkun silmiä (lue:terveiden, jotka myös lukee palstaa), mä esim. olen kirjoittanut paljon siitä stereotypiasta, jota kylänraitilla kohtaa, että liikuntavammainen on säälittävä reppana jolla ei voi olla elämää... , myös jossain määrin täällä voi saada vertaistukea.

Minulla on joskus sellainen tunne että en osaa tehdä mitään tärkeämpää, joten lueskelen jutuja aikani kuluksi täältä.
Tämän foorumin lisäksi käyn satunnaisesti parilla muulla palstalla.

Usein tunne syyllisyyttä kun kommentoin täällä asioita jotka ei minulle kuulu.

Yksi syy on se että lukiessani näitä ihmisten vuodatuksia voin kokea jonkinmoisia oivalluksia oman elämäni suhtee ja se voii auttaa arjessa. (en oo kuitenkaan ihan varma auttaako)

Olen terve. Siltä osin kuin se luokitellaan. Teen työtä vammaisten parissa ja haen täältä työhöni "ohjetta ja suuntaa". Tai vahvistusta niihin väitteisiin joita työssä saan asiakkailta.
Toinen jossa vierailen on alkoholi- palsta sekä seksi.

Ensin ajattelin sanoa että pelkästään ajankuluksi käyn täällä. Toiseksi ajattelin sanoa että silloin käyn täällä kun ei ole muutakaan tekemistä. Itsepetosta olisi tuollain sanoa.

Jos olisin terve, tuskin kiinnoistaisi pätkääkään mitä vammaiset toistensa kanssa puhuvat. Tämä varmaan siksi että terveenä ollessani en kertakaikkiaan nähnyt missään vammaisia - siis sellaisia joilla pää skulaa mutta joku muu reistailee. Olenkin tässä ihmetellyt millainen olin ennen vammautumista. Erilainen kuin nyt - se on varmaa. Kaikki ovat erilaisia kuin ennen.

Mut kuvittelisin näin jälkeenpäin että perusasenteeni ei ole juurikaan muuttunut sen jälkeen kun aloin huvin vuoksi käyttämään pyörätuolia. Pyrin edelleenkin välttämään ihmisten luokittelua (mahdotontahan se on, sillä ei muuten voi määritellä itseään näillä nykyisillä keinoilla kuin vertaamalla itseään muuhun maailmankaikkeuteen - muihin ihmisiin).

Johtuen ehkä luonteenlaadustani, en nykyisinkään tunne juurikaan pyörätuoli-ihmisiä. Ei sillä että hyljeksisin jotain ihmisryhmää vaan siksi että kertakaikkiaan en vain ja ainoastaan tunne ketään pyörätuoli-ihmistä. Joillekin sopii se, että tuntee turvalliseksi olonsa samankaltaisten seurassa, mulle sopii se että olen ja elän siellä missä milloinkin olen - sama ketä on ympärillä kunhan ei turpaan saa.

Mut se syy miksi täällä olen:

Hivenen kiinnostaa mitä ja miten muut vammaiset elävät. Ja mitä he ajattelevat.

Ja se ihmisen luonto, ah! Sama mille palstalle menee tai mistä tulee, samat jutut pyörivät...

Oliskos seuraa?
Seksiä,pliis?

...aika tylsää...

Hyvä kysymys, koska en tiedä/ymmärrä sitä itsekään.