Ikäihminen, vanhus, seniorikansalainen ja vanha pieru ovat kaikki tyyni ihan kelpo nimityksiä meille kauan eläneille. Mutta minkälainen on ikäihmisen profiili? Tietysti meitäkin on joka lähtöön, mutta onko joitakin kaikkia yhdistäviä piirteitä?
Kun vilosohvin tehtävä ei ole antaa valmiita vastauksia, on tyydyttävä esittämään kysymyksiä.
Ovatko kaikki ikäihmiset kärttyisiä, kuten usein kuulee väitettävän?
Onko ikäihmisten, mummujen ja vaarien suhde lastenlapsiin pelkästään paapova, salliva ja ymmärtäväinen, kuten ikäihmiset yleensä väittävät?
Ikäihmisillä on palava halu antaa neuvoja ja ohjeita jälkeläisilleen ilman, että niitä pyydetään. Olisiko parempi toimia, kuin vanhempi valtiomies ja antaa nuorempien tehdä samoja virheitä, joita jokainen sukupolvi tekee joka tapauksessa.
Biologinen fakta on, että ikääntyessään ihminen alkaa saada ennemmin tai myöhemmin erilaisia kremppoja ja vaivoja, puhumattakaan sairauksista, jotka on helpohko diagnostisoida. Onko niin, että me ikäihmiset olemme vaivojemme vankeja, kun jatkuvasti vaikerramme niitä?
Edellä on muutamia kysymyksiä, jotka peilaavat ikäihmisen profiilia.
Kun vilosohvin tehtävä ei ole antaa valmiita vastauksia, on tyydyttävä esittämään kysymyksiä.
Ovatko kaikki ikäihmiset kärttyisiä, kuten usein kuulee väitettävän?
Onko ikäihmisten, mummujen ja vaarien suhde lastenlapsiin pelkästään paapova, salliva ja ymmärtäväinen, kuten ikäihmiset yleensä väittävät?
Ikäihmisillä on palava halu antaa neuvoja ja ohjeita jälkeläisilleen ilman, että niitä pyydetään. Olisiko parempi toimia, kuin vanhempi valtiomies ja antaa nuorempien tehdä samoja virheitä, joita jokainen sukupolvi tekee joka tapauksessa.
Biologinen fakta on, että ikääntyessään ihminen alkaa saada ennemmin tai myöhemmin erilaisia kremppoja ja vaivoja, puhumattakaan sairauksista, jotka on helpohko diagnostisoida. Onko niin, että me ikäihmiset olemme vaivojemme vankeja, kun jatkuvasti vaikerramme niitä?
Edellä on muutamia kysymyksiä, jotka peilaavat ikäihmisen profiilia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaikki kysymyksesi sopivat minuun. Muista en tiedä.
En koe iän muuttaneen suhtautumistani lapsiin/lastenlapsiin. Teini-ikäisiä tuli ojennettua ja neuvottua, lastenlapsia taas kylässä ollessa ohjaamaan, miten meillä eletään, lähinnä korjaamaan vuoteensa ja tavaransa mikä kyllä aiheutti: joo joooo, anna mä ensteks jne.
Nykyään opiskelevat ja käyvät työssä samaan aikaan, etten niin usein heitä näe.
En keskustele mielelläni sairauksista, olen päässyt tähän mennessä aika helpolla, jokunen leikkaus.
Särkyjä ei ole minkäänlaisia, joten siltä osin en voi yhtyä tuohon, että valittaisin vaivojani. Minulle opetettiin jo nuorena , ettei ole mitään ikävämpää kuin kaksi täti-ihmistä jotka pelkästään juttelevat krempoistaan.
Minä taidan tupata ylistämään elämää, kuinka sen koen ennemminkin, sekin voi olla jollekin rasite.
Onpa näin vastaheränneenä aika pläjäys!
Totta kai ikääntyminen ja eläköityminen on yksi ainakin joka muuttaa totuttuja tapoja, nukkuu pitempään aamulla ja valvoo jos valvottaa illalla.
Lastenlapset ovat teini-iässä ja niitä ei palvota vaan ollaan 'kavereita', neuvotaan vain jos kysyvät neuvoja, monesti minäkin kysyn neuvoja heiltä, jonkun vempaimen kanssa tulee siinä perheessä tenkka på.
Kun on vapaata paljon on myös aikaa kuunnella niitä vaivoja, ainakin aamuisin ne ovat ensimmäisenä esillä kun sängystä nousee, jalat ja selkä pitää voimistella kuntoon ensimmäiseksi.
Johan tässä alkaa sormetkin pelaamaan ja kahvikin sopivasti jäähtynyt, virkeää päivää kaikille meille!
Isä ja lapsi
Lapsi:
"Kerrohan, isä oi onko pyöreä maa
enkö onnensa lintua myös kiinni saa
miksi taivas niin kaunis ja siintävä on
sano, ootko sä toisinaan myös onneton?
Kerrohan, missä aurinko nukkua saa
onko tuutuna sen meri, taivas vai maa
miksi pääse en lintujen luo lentämään
miksi kyyneleet nuo isä silmissäs' nään?
Isä:
Pienoinen, kerron sen niin on pyöreä maa,
onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa
siksi taivas on kaunis ja siintävä niin,
ettei lintusi joutua voi kadoksiin.
Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan,
tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan
ja jos lentää sä voisit ei lintuja ois
kyyneleittä en kuunnella sanojas' vois.
Lapsi:
Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun,
tiedän sen onnen tuon sitten syliisi sun.
Isä:
Pienoinen sitä ei löydä kulkiessaan
-kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.
Lapsi:
Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen
syliis' toisin ja pois sitä päästäisi en.
Isä:
Pienoinen se on piilossa sydämen vain
ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain."
Ei sattuisi sinulla olemaan mitään ketjun avaukseen liittyvää. Tuo kaunis runoelmahan on kopio.
Mihin "unohdit" vakionikkisi????
Eikös kaikilla ole samanlainen suhde tuohon vatsakaasujen purkaukseen. Olisi siis analogisesti; lapsi pieru, nuori pieru, keski-ikäinen pieru ja vanha pieru.
Antaako ryppynarun löystyminen suuremman oikeuden tuon nimityksen käyttöön omalla kohdallamme.
Hesarissa kyllä sanottiin, että keskustelupalstojen viehätys on juuri siinä,
että voi kärjistää.
Jos jokin juttu on paska, niin tuntuu hyvältä sanoa niin, kuin että sanoisi ''vähemmän hyvä''.
Mutta miksi juuri pieru tai paska, miksei mätä taikka kakka tai jotain muuta sellaista.
olisi ihan kiva sanonta, sellainen käytössä pehmeäksi kulunut. Järjestää vain kirjaimeet uudelleen. Monet sotkut saa pyyhkiä elämän varrella,niistää nenät ja pyyhkiä pyllyt, painaa joskus villaisella. Lapselle on uniriepu rakas, meille vanhoille eukkorievuille pehmeä kosketus vaikka suukkona poskelle tai kyyneleen pyyhkimisenä . Gentlemanneilla on varmasti puhdas vastasilitetty nenäliina taskussaan, jota voi tarpeen tullen daamille tarjota, tai ainakin ylimääräinen Nessu.Vanhallakin rievulla voi pyyhkiä ihan hyvin !
Leppoisaa juhannusjuhlan odotusta, juhannusruusut ovat jo kukassa !
tai paremminkin koristeltavana.Turha heille on ohjeita jaella,sanovat että olen kalkkis.
Vanha pieru ei oikein sovi vanhuksen nimeksi.
Lapsille en ohjeitani jaa,haluan olla väleissä,vaikka viileimmissäkin.
Olisin vieläkin parempi äiti,jos älyäisin kuolla pois,että saisvat ne vähäiset mammonat jotka verotuksen jälkeen jää lastenlapsille,joille olen testamentin tehnyt.
Yritän elää piruuttanikin ja pitää terveydestäni jopa huolta ja sekös jälkipolvia harmittaa..
Eräät profiilit ne kestävät aikaa. Alkuillasta tuli TV-kanava Jimillä varsinainen patsasohjelma. Oliko se nyt siouxpäällikkö Hullu Hevonen, jonka kallioon taltattu pää oli 30 meetteriä korkea.
jo tottunut elämän realiteetteihin. Nuorena toki oli herkkähipiäisempi. Kyyninen ei minusta taida tulla tekemälläkään, vaikka tiedä sitäkään :D jos vielä elän niinkuin sukuni naiset yli 9 kymppisiksi.
Joskus sitä itsekukin on kuin hullu hevonen, lyö päätään seinään, mutta tarve siihen kai on. Kaikenkaikkiaan elämä on kuitenkin ihanaa:D