Epilepsian vaikutukset?

tietenkin siitä pitää mennä tutkimuksiin kohtaukset huonontaa aina ihmisen terveyttä ja ovat kokialleen itselleen kauheita . itselläni niitä on ollut monia 25v aikana, välillä ollut pitkiä aikoja ilman kohtauksia . olen myös ollut siinä tilassa että jos apua ei olisi aikanaan saatu kuolema olisi ollut edessä. niitäkin tapauksia on etttä kohtauksiin on kuollut monia.eli sairaus pitäisi tietenkin tutkia onko se epilepsiaa vai mitä.

käsitin että poikaystäväsi ei ole aikaisemmin käynyt siitä lääkärissä.
Itselläni on epilepsia, ja ennen kuin se todettiin sain kaksi kohtausta. joilla oli n.vuosi väliä. Jokainen ihminenhän voi elämänsä aikana saada yhden tai useamman epileptisen kohtauksen, mikä ei aina kuitenkaan tarkoita että sairastaisi epilepsiaa. Suosittelen silti että veisit vaikka väkisin poikaystäväsi lääkäriin, koska sillä voi olla pahoja seurauksia jos sitä ei tutkita. jos poikaystäväsi pelkää epileptikoksi "leimaamista" niin rohkaise häntä että siinä ei ole mitään kamalaa. Itse en joskus uskaltanut kertoa edes kavereilleni asiasta, koska pelkäsin heidän reaktiotaan, mutta nykyään kuitenkin lähes kaikki tutut ja tuntemattomat tietää ja kukaan ei ole sanonut mitään mikä olisi loukannut minua. ja jos hänellä todettaisiin epilepsia hän saisi lääkityksen, millä kohtaukset yleensä saadaan pysymään poissa. Minullakaan ei ole ollut kohatusta kohta vuoteen lääkityksen ansiosta. hoitamattomana Epilepsia voi aiheuttaa pysyviä vahinkoja. Ja kohtauksissa vaarana on aina että koloo itsensä pahasti menettäessään tajunnan. Itselläni ei ole ollut paahempaa kuin tikkejä leuassa olen säästynyt pahemmilta kolhuilta.
Mutta ei muuta kuin rohkaiset poikaystäväsi lääkäriin. Koska asia kannattaa tarkistuttaa.

Kysy kumpi on pahempaa: että 'leimautuu' epileptikoksi, vai lapsen tappajaksi, kun ajaessa saa sairakohtauksen ja ajaa vahingossa pikkulapsen yli. Luulis herättävän todellisuuteen ja ajattelemaan muitakin.

Eikä saa leimautua! Epileptikkoja ei pidä syrjiä! Pitäkäämme puolemme parhaamme mukaan!

olen ollut epileptikko jo aika kauan ja haluan auttaa ihmisiä. Siis 96-04 tähänasti lääkäriin ehdotomasti poikaystäväsi on pakko mennä kaverileni on sattunut pohoja vammoja autan toisia ihmisiä sen takia että ystäväni kuoli onnetomuudessa en voi antaa itselleni anteeksi juuri tuon takia hän ei käynyt lääkärissä

p.s. työnnä se rakkaasi nyt lääkäriin.


T:Asinantuntia

Muistan hyvin ajan, jolloin itse sairastuin. Ensimmäisestä kohtauksesta ei tarvitse vielä tehdä suuri johtopäätksiä, mutta jos kohtaus tulee toisen kerran on jo melko varmasti epilepsia. Poikaystävälläsi on hyvä tilanne, jos kohtauksia on vain kerran kahdessa vuodessa. Mielestäni on hänen oma päätöksensä, että hakeeko hoitoa vai ei, itse ainakin pelkää, jos saan kohtauksen. Mielestäni kuitenkin Sinun tulee kunnioittaa poikaystäväsi kantaa ja jos hän ei ole valmis menemään lääkäriin, niin et voi asialle mitään. Totuushan on, että kohtaukset kahden vuoden välein on aika vähän ja vaikka ne todellakin vaurioittavat enemmän tai vähemmän aivoja niin tuo on niin harvakseltaan ja ihmisellä on aivosoluja tuhottavaksi. Anna poikaystäväsi miettiä itse mitä tekee ja olen varma, jos alat uhkailemaan tai painostamaan häntä lääkäriin, on suhteenne finaalissa. Ei ole miehelle helppo koskaan myöntää olevansa heikko ja jos auto on ystävällesi tärkeä, ei sekään ole helppo kysymys. Ainakaan vielä ei lääkärit saa kertoa edes eteenpäin, joten lääkärin kanssa voi keskustella luottamuksellisesti, ilman että menettää korttia. Lakiin on kyllä suunnitteilla muutosta. En tiedä onko mitää hyötyä neuvoistani, mutta sen voin sanoa, että ainakaan silloin kun sairastuin, niin en uskaltanut kirveelläkään kertoa kenellekään juuri leimautumisen pelossa. Nykyisin suhtautuminen epilepsiaan on muuttunut onneksi! Vanhat ihmiset luulevat varmaan vieläkin, että epilepsia on avioeste, mutta nuoret ovat todella "kaiken" nähneitä. JOHTOPÄÄTÖS: "Olisi järkevää tarkistuttaa ja tutkia, mutta kokemuksesta voin sen sanoa, että ei aina lääkärikään voi auttaa ja lääkityskin on mitä on". Terveyskeskuslääkärit eivät osaa sanoa varmaan mitään ja sairaanhoitajat ovat aivan pihalla, joten siinä on sitten hommaa, kun alatte tutkimuksiin ja muista, että sairauden "uhri" on poikaystäväsi etkä Sinä. Lohdutus: Kaksi kohtausta kahdessa vuodessa ei ole "paha".

Terve, olen kanssa ollut huolissani itestäni. Olen alottanu epilepsian lääkkeiden syönnin kun olin 4 luokalla koulussa elikkä siis olen tällä hetkellä 21. olin kohtauksitta monta vuotta ja tein jonkilaisen virheen että lopetin lääkkeiden syönnin ihan yks kaks vain koska ajattelin olevani jo parantunut koska niin kauan niitä syönnyt. no noin 2kk minulla ei ollut mitään ja sen jälkeen lähti taas välillä tulemaan. kohtaukseni on hyvin lieviä eivät oikeastaan haittaa mitään ja ihmiset edes huomaa kun semmonen tulee.. tämän jälkee alotin lääkkeiden syönnin uudelleen nostamalla viikottain annosta ja tällä hetkellä syön puol toosaa liian vähäsen ja kohtauksia tulee välillä ja itseäni ei niin haittaa. pelkään kokeilla ruveta syömään niitä kuuluvalla annoksella koska tiedän silloin että on asia vain pahentunut.. tässä on ollut tämmöstä 2 vuotta mutta ei minulle oo käynyt kyllä yhtään mitään vaikka niitä on joka toinen päivä tullut. lääkärin puheille en uskalla mennä koska vievät minulta ajokortin.. mitenhän tässä nyt sit pitäs oikein tehdä :/

Ennustan käy sillein olet jossain vaiheessa tiputuksessa sairaalassa isomman kohtauksen vuoksi ja autolla kolarissa kohtauksen vuoksi myös.

Itellä kans tullu kohtaus kun lääkkeiden otto unohtu viikoks. Enpä tästä tietenkään voi kertoa lääkärille koska veisivät kortin joksikin aikaa ja auto = elämä. Paska homma. Inttiinkään ei päässyt kun on epilepsia ja idioottina menin kertomaan siitä. Jos on lievä epilepsia niin tosiaan enemmän tuntuu harmia olevan siitä että kertoo kun hyötyä. Ei kait siinä jos jotenkin muuten hoidettasiin nämä kuljetushommat sun muut...

Noh terveelliset elämän tavat, säännöllinen uni ja sun muut perusbalbal jutut niin eiköhän se siitä. Ihmisen aivot on kuitenkin vielä sen verran mysteeri, ja epilepsia varsinkin sellainen sairaus, ettei sitä edes tiedetä tarkalleen miten se käyttäytyy. Joten voi olla että iän myötä aivot kehittyy suuntaan jonka seurauksena kohtaukset katoavat, näin olen ainakin itse ymmärtänyt.