kuinka helvettiä psykiatrinen hoito nykyään on. Minulla oli masennus, rakastamani poikaystäväni jätti minut, yritin humalassa itsemurhaa > jouduin 6 viikoksi psykiatriselle osastolle. Se oli helvettiä. Olen toki ennenkin ollut osastoilla/sairaaloissa mutta tämä kokemus... Siellä kiristettiin lomilla; "et pääse lomille jos et tee sitäjatätä". Ja lopuksi sain tietää että tuona aikana on selvinnyt nämä asiat: olen epäsosiaalinen, osastohoito ei sovi minulle, yleistietoni on normaalia vähäisempi, en osaa äidinkieltä, olen laiska ja omaan aspergerpiirteitä. Sinänsä jännä sillä olen aina ollut sosiaalinen ja fiksu. En kai sitten ole. Lääkärihän sen totuuden nyt minulle kertoi. Siitä on jo viikkoja mutta pahamieli silti ja nytkin itkettää. (Olen hyvin herkkä ja aina ollut). Sitten se alkoi uhkailemaan että jos juon, joudun sijoitukseen. Mä ole juonu puolee vuotee nii mitä helvettiä... :( Ei kyllä ollut yhtään kivaa kun just olin saanu koottua mun itsetuntoa niin lääkärin sanomisista se laski nyt sitten aivan pohjaan. Eikä kukaan nää tätä vääryyttä. Mä olen ollu osastolla eli oon hullu turhaa mä kertoisin kellekään. Ja olen vasta 15v:(
Haluaisin kertoa teille
Tuhottu lapsi
12329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
lääkärikö kertoi sinulle tuollaista jotta "et osaa äidinkieltä, laiska jne" ????
Toimintaterapeutti kerto ton äidinkielijutun, muut kertoi lääkäri. Toimi molemmat samalla osastolla.
kyllä lääkärit mokanneet!
Onko sinulla mitään hoitosuhdetta nyt?
Onko ketään johon voisit luottaa?
En enää luota kehenkää koska pelkään yli kaiken joutuvani takasin osastolle tai pois kotoolta.
Meni usko kyllä lääkkeisiin ja "ammattilaisiin". En suosittele teille kenellekään puhumista "ammattilaisten" kanssa. Siitä se mun helvetti ja masennus alkoi.
oon 17 ja kokenut osastojaksoja kans...ne on kyllä ihan sairaan kamalia.
ite kans jouduin itsemurhayritysten kautta sossun raahaamana. toisen kerran valkotakkisedät nouti mut kotoota ambulanssilla. ja lopputulos: osastolääkäri kertoo vanhemmille, että mun persoonallisuus ei sovi osastolle joten heipat sanottiin ja myöhemmin palasin.
ja ei ne suostu diagnoosiakaan antamaan, kuulemma kukaan potilaista ei saa kuulla omaansa. joten aivan mahtava tää Suomen masennushoito...
17vuotta tyttö älä kysy diagnoosia, muuten se seuraa sua loppuelämän. Koita parantaa masennus itse, etsi tietoa masennuksen paranemisesta, käy 15min ulkona joka päivä ja syö terveesti. Se on sen arvosta. Mutta oma kokemus on että terapeutit/lääkärit/psykiatrit vaan masentaa entisestää.
aivan oikein. oon yrittänyt löytää henkistä mielenrauhaa esim. viisaista lauseista ja omasta sielustani. loppujen lopuks, se onni puhkeaa ihmisen sisällä ja sieltä sitä kannattaa etsiä ja unohtaa lääkärit ja muut. ne ei voi auttaa muuten kuin ulkoapäin käsin ja se on pelkkää pintakäsittelyä.
Tuollaista samankaltaista on kokenut hyvin moni, jossei ihan noin äärimmäisenä niin kuitenkin siten että on saanut pettyä koko hoitosysteemiin. Se on vaikea paikka jos on toivonsa asettanut hoitoihin,kun on uskonut siihen mitä yleisesti puhutaan:että hoito toimii ja on tehokasta jne. Hyvin harvan kohdalla se todellisuudessa on niin. Käytännössä ainoa hoito on voimakas lääkitys joka vie oman tajunnan ihmiseltä. Lopputulos on se että masentunut on entistä masentuneempi huomattuaan että on yksin ongelmiensa kanssa,oikeaa apua ei saa. Mutta kun sen on oman kokemuksensa kautta tajunnut niin siitä on hyötyäkin,kun tietää ettei kukaan muu auta niin on pakko auttaa itse itseään. Sitten voi löytää itsestään uudet voimavarat, sellaiset mitä ennen ei ole tiennyt olevankaan.
Olet menossa juuri oikeaan suuntaan,oikea asenne on nyt löytynyt. Nimimerkki "17vuotta" kirjoitti myös hyvin viisaasti, on todella hienoa nähdä että noin nuoret ihmiset ovat ymmärtäneet hyvin paljon tosi-asioita elämästä.
Jos jompikumpi teistä haluaa miettiä joskus asioita enemmänkin niin voi kirjoittaa minulle:
darksoul
[email protected]
(liitä nimi loppuosaan)
http://masennus.nettisivu.org/
Kiitos :) Ja sitten oli vielä hassua kun pyysin yhdeltä hoitajalta netistä jotain missä lukis just miten masennusta voi hoitaa. Hän sanoi että joo, mutta "ei löytänyt" kuulema mitään. Nettiä kun siellä ei ollu...
Ja itse lopetin kanssa lääkitykseni. Terveellinen ruoka alkoi maistumaan, jaksoin olla kaverieni kanssa sun muuta. Lääkäri sanoi että kuvittelen itse kaiken ja parempi olisi jatkaa lääkitystä. Vaikka vanhempanikin sanoi että oon paljon enemmän "oma itteni" ilman lääkkeitä. Lääkäri kertoi että lääkkeeni EIVÄT latista tunteitani. Hän kai sen paremmin tietää... Ammattilainen kun on. Ei mun kokemuksilla kai ollut mitään väliä kun lääkäri kertoi miten asiat ovat.
Mutta joillain VOI auttaa lääkkeet en sitä sano, mulle ei vain sopinut.
Just niin tollasta se kyllä on! nämä asiat pitää kyllä sanoa ihan ääneen. Eihän niillä mitään ohjeita hoitamiseen olekaan,ne vaan juttelee ja kattoo että tarviiko potilas enempi lääkitystä. Sitten varataan aika lääkärille joka kirjoittaa uuden reseptin.
Hienoa että uskalsit itse hankkiutua lääkkeistä eroon,et varmaan pitkään niitä kerinnyt syömäänkään? itselläni meni 8vuotta lääkittynä..aivan sekaisin ja koittaen pärjätä vaikeitten sivuoireitten kanssa.
Todellakin,ne lääkkeet vie juuri sen "oman itsen" pois,ne tunteet mitä lääkittynä tuntee eivät ole "omia". Tai sitten tunteita ei ole ollenkaan.
Ja lääkäri tietty sanoo aina ettei mikään johdu lääkkeistä.. Minullekin lääkäri suoraan valehteli ettei sivuoireet johdu lääkkeistä,kuitenkin huomasin myöhemmin että lääkkeen haittavaikutusluettelossa kyseinen sivuoire kyllä oli. Ne tekee mitä tahansa että saavat potilaan syömään niitä lääkkeitä kun ei niillä mitään muuta hoitoa todellisuudessa ole.
Niin,ehkä joillain ne lääkkeet auttaakin. Useimmilla tosin se myönteinen vaikutus kestää vain muutamia kuukausia,osalla tulee vain pelkkiä haittavaikutuksia. Oikeasti se osa ihmisistä joille lääkkeet toimii hyvin saattaakin olla vain hyvin pieni osa.
http://masennus.nettisivu.org/