Jos me vain haluttaisiin ja uskallettaisiin kokeilla tapaamista, mitä sitten tapahtuu? Tarkoitan sen jälkeen. Alkaisiko siitä jonkinlainen epäsäännöllisen säännöllinen salasuhde vai jäisikö se siihen yhteen kertaan? Tuskin. Kumpikin valehtelisi jos väittäisi sen jäävän yhteen kertaan, se on mahdoton ajatus meidän välit tuntien..vaikka sen etukäteen järjellä ajattelee niin ei tarvita kuin tilaisuus ja katseet...
Siksi en ole uskaltanut ajatella sitä, eihän se voisi ikuisuuksiinkaan jatkua ja mitä sitten kun se loppuu? Menisikö meidän välit poikki? En edelleenkään halua menettää sua, ole mulle vaikka vain sitten ystävä, läheinen sellainen, olet kuulunut jo niin pitkään mun sydämen valittuihin, niihin harvoihin, olisi todella sääli ja ikävä jos sut menettäisin.
Siksi en ole uskaltanut ajatella sitä, eihän se voisi ikuisuuksiinkaan jatkua ja mitä sitten kun se loppuu? Menisikö meidän välit poikki? En edelleenkään halua menettää sua, ole mulle vaikka vain sitten ystävä, läheinen sellainen, olet kuulunut jo niin pitkään mun sydämen valittuihin, niihin harvoihin, olisi todella sääli ja ikävä jos sut menettäisin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
toden-näköisesti naiselta-->miehelle..Siis tunnette, mutta ette ennen ole olleet läheisemmässä kontaktissa, niinkö? Olette varattuja, jompi kumpi tai molemmat? Oletteko keskustellut oikeasti tämän henkilön kanssa asiasta? Vai onko vain katseita, haavekuvia, kenties yksipuoleisia? Vanhan asian lämmitystä?
Vai uuden suhteen hakua?
ainakin, että omassa tilanteessani se ei jäisi siihen yhteen tapaamiseen, ja lopullinen välirikkokin on mahdottomuus - vaikka toinen tekisi mitä tahansa, niin silti minä en hylkäisi ja olisin valmis auttamaan, jos hän tarvitsisi minua. Ei kukaan muu ole koskaan saanut vastaavanlaista tunnetta aikaan. Jonkinlainen puheyhteys olisi kuitenkin paras omassa tilanteessa, sellainen selvitys ja jonkinlainen pelisääntöjen sopiminen.
Suloisia sössöttäjiä. Kuka tuollaisiin haluaisi välejään rikkoa? :)
En ymmärrä miksi välit menisi poikki.. Joko me oltais onnellisia ja yhdessä loppuelämä tai sitten tapailtaisi aikamme, ja sen jälkeen oltaisi entistä läheisempiä ystäviä.
Miestä on niin moneen junaan mutta joidenkin kohdalla ei voi kuin pöyritelllä silmiään ja miettiä mitä tuohon nyt sanoisi, että voisi jotenkin auttaa miestä ojasta usuttamatta häntä kuitenkaan allikkoon. Tässä pari ohjenuoraa...
1) Mikä liekään se oikea sana kenellekin, kun suhdekiemuroita ajattelee, mutta että joku ajattelee salasuhdemahdollisuuksiakin kuulostaa ihan hullulta. Miksi ihminen joka haluaa olla toisen kanssa sen tekisi salaa. Mikä on kauniimpaa kuin kahden ihmisen toisiaan kohtaan tuntema vetovoima, miksi se ei saisi näkyä muulle maailmalle ellei siinä sitten olisi kyse varatuista ihmisistä tai jostain oikeasti kielletystä.
2) Mikä lienee oikea sana orastava suhteen tai kohtaamisen tulevaisuutta pohtiessa jos asiaa pohtii lähtökohdista mitä sitten kun se loppuu. Miksi ajatella jo ennen minkään konkreettisen aloittamista, että menettää ihmisen jos laskee lähelle. Kannattaisiko kysyä itseltä ennemmin ehkä kumpi on loppujen lopuksi pelottavampi asia: olla oikeasti lähellä vai se jossain leijuva menettämisen pelko jos joku meneekin monkään.
3)Kerranhan täällä vain eletään, vai eletäänkö sittenkään ja se mikä ei tapa se vahvistaa tai niin ne ainakin jotkut sanoo. Kannattaa uskoa tulevaan luottaen eikä turhaan pelätä sellaista mikä ei ole vielä ajankohtaista...
Ei varmasti jäisi yhteen kertaan. Meidät tuntien tulisi varmaan välillä taukoja tapailuun, mutta sitten se taas jatkuisi.
Musta tuntuu, että meidän välillä on joku kummallinen, yliluonnollisenkaltainen yhteys, joka estää meitä ajautumasta erilleen.
Ja salasuhdehan siitä tietysti tulisi, ainakin moniksi vuosiksi. Jaksaisimmeko me sellaista salailua? Ja miten ihmeessä onnistuisimme tapaamaan ilman, että kukaan näkisi meitä?
Ja sitten vielä ne muut vaikeudet siihen päälle...
miksi murehtia yliihuomista kun voisi nauttia tästä hetkestä???
Mielestäni meidän tulisi miettiä tarkkaan, alammeko tapailla salaa. Punnita, kumpi on pahempi: elää ilman toisiamme vai sitten ne seuraukset, joita kiinnijäämisestä saattaa tulla ja melko todennäköisesti tuleekin.
Kuten sinulle/hänelle kerran kerroinkin, olisin kyllä valmis sellaisiin salatapaamisiin. Ei meidän tarvitsisi edes kovin usein nähdä; kerran kuussakin olisi jo hyvä tahti.
Vaikeaatahan sellainen tosiaan tulisi olemaan, mutta tässä kohtaa täytyykin juuri miettiä, olemmeko valmiita ja kykeneviä sellaiseen salailuun. Itse katsoisin olevani.
Sanoisin, että pallo on nyt sinulla/hänellä.
Sulle xxxyyy: Et taida olla se mun Hän. Tiedän ettet ole eräistä syistä. Muuten kyllä tilanteemme näyttäisi olevan samat.
Yhdessä oleminen muuten kuin "sallituissa" paikoissa on vaikein pohdittava. Muistelen että kerran meni tai oikeastaan niitä kertoja on tainnut olla enemmänkin ;) kun katseet ja tilaisuus teki varkaan vähän väärässä paikassa.
..Varkaita tilaisuuden tullen.. onneksi emme ole enää katselleet ;D
yök salasuhde.
En suostuisi salasuhteeseen, mieluummin sitten läheinen ystävä jos ei muuhun ole mahdollisuutta.
Salasuhde kuormittavaa, ajatuskin salailusta saa pahoinvoivaksi, "olla varuillaan" ei syvien tunteiden arvoista, elettyä elämää. Siitä voisi keskustelu lähteä, mitkä mahdollisuudet ovat olemassa... Kuulla sinua haluaisin, on sitten mitä vain. Tunteeni sinuun säilyvät sen tiedän, niitä ei omisteta eikä menetetäkään.
enää lähtisi!
kestihän sitä todella pitkän ajan...
no kaikella on merkityksensä.
ja kaikki selviää ajallaamn
miten tärkeä hän on sinulle??
mitä olet valmis tekemään hänen vuokseen??
haluatko nauttian hänestä kunnolla noina pieninä hetkinä vain olla ystävä mikä ei kuitenkaan onnistu?
oletko/oletteko valmiita kiinnijäämiseen?? mitä sitten?
mikä estää teitä kokonaan olemasta yhdessä, jos todella välitätte??
oletko kysynyt hänen ajatuksiaan?
miten paljon haluat häntä?? pystytkö ujättämään asian jos salasuhdetta ei synny??
salasuhdetta ? en mä niruma oo! mee sä pitkä tie............................