Olen 16-vuotias tyttö ja olen harrastanut koko ikäni balettia sekä joukkuevoimistelua. Haluaisin aloittaa jonkun kamppailulajin, koska pelkään aina iha älyttömän paljon kulkea yksin ulkona ja uskon että jos osaisin puolustautua edes vähän, pelot voisivat vähentyä:) Toivoisin että laji ei olisi mahdottoman hankala (en todellakaan osaa mitään valmiiksi,ei mitään kokemusta itsepuolustuksesta tai tappelusta, edes leikillä en oo lyöny ketään) sopivasti kuntoa vaativa ja sillanen, josta vois oikeesti olla hyötyä jos joku tulis esim raiskaan.
Kysyisin myös, että nauraako ja vittuuntuukohan muut lajin harrastajat ja etenkin valmentajat kun 160cm/50kg tyttö joka ei osaa entuudestaan mitään tulee mukaan, ja liikkeet nähtävästi on aluksi hakusessa. Vaikuttaakohan ulkonäkö suhtautumiseen? Otan kyllä urheilun todellakin vakavasti, enkä pelkää hikeä, kynnen katkeemista ynms:D (treenit 8krt/vk ja kilpailen) mutta ulkonäkö on mulle todella tärkeetä ja laittaudunkin aina edustavan näköseks. Ja jos reenit on koulupäivän päätteeks niin nähtävästikin oon laittautunu kun meen reeneihin. eli onkohan sillä väliä jos on meikannu ja hiukset kivasti kiinni reeneissä vai kanttiiko pestä meikit pois ja sutasta vaa joku ponnari hiuksiin?:) (tää epävarmuus johtuu siitä et kaikki pitää mua automaattisesti tyhmänä blondina ulkonäön vuoks, ja haluisin että ihmiset ottaa mut tosissaan. tiiän että se laji tulis oleen mulle henkisestiki rankka koska se on niin erilaista mihin oon tottunu, mutta kuitenkin haluisin kokeilla jotain uutta niin haluisin myös pitää innostuksen lajia kohtaan, ja jos muut vaan nauraa mulle nii se ei siinä auta yhtään. :> )
Kysyisin myös, että nauraako ja vittuuntuukohan muut lajin harrastajat ja etenkin valmentajat kun 160cm/50kg tyttö joka ei osaa entuudestaan mitään tulee mukaan, ja liikkeet nähtävästi on aluksi hakusessa. Vaikuttaakohan ulkonäkö suhtautumiseen? Otan kyllä urheilun todellakin vakavasti, enkä pelkää hikeä, kynnen katkeemista ynms:D (treenit 8krt/vk ja kilpailen) mutta ulkonäkö on mulle todella tärkeetä ja laittaudunkin aina edustavan näköseks. Ja jos reenit on koulupäivän päätteeks niin nähtävästikin oon laittautunu kun meen reeneihin. eli onkohan sillä väliä jos on meikannu ja hiukset kivasti kiinni reeneissä vai kanttiiko pestä meikit pois ja sutasta vaa joku ponnari hiuksiin?:) (tää epävarmuus johtuu siitä et kaikki pitää mua automaattisesti tyhmänä blondina ulkonäön vuoks, ja haluisin että ihmiset ottaa mut tosissaan. tiiän että se laji tulis oleen mulle henkisestiki rankka koska se on niin erilaista mihin oon tottunu, mutta kuitenkin haluisin kokeilla jotain uutta niin haluisin myös pitää innostuksen lajia kohtaan, ja jos muut vaan nauraa mulle nii se ei siinä auta yhtään. :> )
Vastaukset 13
Vanhimmat
heips!
itse aloitin kamppailulajin ihan kylmilteen, ilman mitään taitoja tai tietoja. jokaisen on aloitettava jostain, joten rohkeasti vain aloitat ja teet ahkerasti töitä niin se menee ihan hyvin :) meikit kannattaa laittaa vedenkestävillä, muuten olet harkkojen jälkeen koomisen näköinen. itse olen harkoissa useinkin meikkien kanssa ja hiukset laitettuna. jos joku erehtyy tekemään arvion sinusta ulkonäön perusteella, niin eiköhän se mielipide muutu kun oppii tuntemaan sinut ja huomaa että olet tosissasi.
koska olet kevyt, niin lajiksi sinun kannattaa katsoa sellainen, jossa käy myös naisia jonkin verran, jotta olisi enemmän parivaihtoehtoja. raavaan miehen kanssa harjoittelu ei aina ole niin nannaa, vaikka silloin ainakin joutuu kunnolla harjoittelemaan. niin ja mustelmat... niitä tulet varmaankin keräilemään kovasti, joten lajivalinnassa varmista jotta päähän ei lyödä (turvonnut silmä ym. ei ole kovinkaan kiva naisella)
Kickboxing - hyvä kuntoilumuoto ja kuulemma osa on naisia
Hokutory jujutsu - monipuolinen IP
Krav Maga - Helppo oppia
itse en ole vielä harrastanut mitään lajia noi on vaan lukemani perusteella meen syksyllä Krav Magaan
Itsepuolustuksen kannalta on tärkeää, että pääsee harjoittelemaan säännöllisesti myös isojen korstojen kanssa: Vai miten luulet pärjääväsi tositilanteessa, jos olet harjoitellut pelkästään 50-kiloisten naisten hyökkäyksiä vastaan? Kamppailulajeja voi toki harrastaa silläkin asenteella, että harjoittelun pitää olla nannaa, mutta jos tavoitteena on ap:n tapaan toimiva itsepuolustustaito, sellaisella asenteella ei todellakaan pärjää pitkälle.
Meikkien suhteen kannattaa ajatella treenikavereita enemmän kuin omaa naamaa. Kenestäkään ei ole kivaa, jos vaatteet likaantuu toisen meikeistä, etenkin kun meikkitahrojen poistaminen voi olla pahimmillaan mahdotonta. Etenkin ne vedenkestävät meikit voi aiheuttaa harmaita hiuksia, jos sattuu saamaan sellaisia vaatteisiinsa. Ja tämän kerron nimimerkillä kokemusta on...
Suosittelen pikajuoksua, ihan oikeasti. Myös parkour on hyvä valinta. Jos välttämättä tahdot opetella jotain muuta, opettele välttämään vaaratilanteita ja selviämään hankalista tilanteista puhumalla. Kaikilta tilanteilta ei tietenkään voi välttyä eikä puhe aina auta, mutta todennäköisemmin siitä on hyötyä kaltaisellesi pienehkölle naiselle kuin mistään kamppailulajista. Toimivan itsepuolustustaidon hankkiminen kestää vuosia ja sen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa harjoittelua, ja mahdollisuutesi pärjätä jollekin 100-kiloiselle lihaskimpulle on senkin jälkeen rajalliset. Ja mitä sitten kun hyökkääjä on aseistautunut tai sillä on seuranaan lauma kavereita?
Parkour? ei nyt ihan on ehkä hyvä kuntolaji mutta pakenemisessa vähän tuhnu pikajuoksu on hyvä ja Krav Maga ( tekniikka ratkasee ei voima) ja siinä otetaan huomioon että hyökkääjiä voi olla enemmän ja mikä tekee siittä aika hyvän opit "irtautumaan" ja siten pääset pakoon paremmin koska jos joku ottaa susta kiinni siinä ei pikajuoksu tai parkour auta
Krav Maga pidä juoksu kuntoa yllä
Ei se parkour lainkaan hullumpi valinta ole. Siinä oppii hahmottamaan kaupunkiympäristöä ihan uudella tavalla ja hyödyntämään sellaisia kulkureittejä, että tottumattoman on vaikea pysyä perässä vaikka se olisikin paremmassa kunnossa ja pystyisi muuten juoksemaan kiinni alta aikayksikön.
Maga on ihan hyvä laji, ei siinä mitään, mutta olet kyllä väärässä väittäessäsi että tekniikka ratkaisee eikä voima. Osittain niin on, mutta voiman ja ulottuvuuden merkitystä ei pidä vähätellä. Vahvalla 190-senttisellä miehellä on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä useimmista hyökkäyksistä kuin heiveröisellä 160-senttisellä naisella, jos kummankin tekninen osaaminen on täsmälleen sama. Ja jos tämä mies hyökkäisi mainitun naisen kimppuun, naisen teknisen osaamisen täytyisi olla todella paljon miestä korkeammalla tasolla, jotta tappelu olisi lähelläkään tasavertaista.
Niin ja voihan sitä puolustautumista aina harjoitella aseistautunutta hyökkääjää tai useampaa hyökkääjää vastaan, mutta kuinka paljon 160-senttinen nainen pystyy lopulta OIKEASTI tekemään sellaisissa tilanteissa?
Kuten toi Jidokin niin sinäkin luulet että se on AINA 160 sentinnen vs 150kg lihaskimppu( vaikka se ei ole aina niin) ja otetaan huomioon että se Parkour mistä voi mennä en tiiä Hesarista mutta Tampereella ei niitä kauheesti ole ja se on kyllä totta että IP:lajeja pitää harrastaa kauan ennenkun oikeesti osaa mitään ja vaikka olisit jet Li voit silti saada puukosta kylkeen
Mun ohje on jos joku käy päälle ja osaat IP: lajia käytä sitä ja juokse ja samaan aikaan kun teet tätä huuda apua koska olen kuullut ihmiset eivät osaa huutaa apua jos ei kerrota niin =P en mä häveksy parkouria mutta se on ehkä toimiva kunnon kaupungissa
KM ja defendo jotkut eivät luota todellakaan siihen voimaan koska mitä hyötyä siittä sillon on?
No sähän puhut nyt ihan omiasi. Tässä ketjussa on kyllä hyvä syy keskittyä katsomaan asioita 160-senttisen näkökulmasta, koska aloittaja kertoi olevansa sen pituinen ja sillehän tässä etsitään sopivaa lajia. Mutta olenko jossain väittänyt, että hyökkääjä olisi AINA joku yli-iso lihaskimppu? Se nyt vaan on ihan fakta, että harva hyökkääjä on mikään hento 150-senttinen ruipelo jolle aloittaja voisi pärjätä ilman mitään harjoitteluakin. Pienehkön naisen on ihan aikuisten oikeasti syytä varautua siihen, että hyökkääjä on merkityksellisessä määrin isompi ja vahvempi. Ja se on siis toinen fakta, että voima ja ulottuvuus antaa isommalle hyökkääjälle etua siinä missä aseistautuminen ja tappelemaan valmiit kaveritkin. Teknisellä osaamisella eroja voi tasoittaa, mutta vain rajallisessa määrin.
Etpä tainnut osata vastata kysymykseeni kun rupesit vääristelemään sanojani ja aloitit "taas nää"-puheet. Kysyn siis uudestaan, tällä kertaa hiukan eri tavalla: Kuinka paljon 160-senttinen nainen pystyy lopulta OIKEASTI tekemään esim. sellaisessa tilanteessa, kun vastaan tulee joku isompi kaveri jolla on puukko kädessä ja vierellä pari kaveria valmiina valmiina osallistumaan hyökkäykseen? Jos tahtoo kulkea Kaisaniemen puiston läpi yksin yöllä ja tuntea olonsa turvalliseksi, vaikka näkee puskaraiskaajia kaikkialla, siihen tarvitaan muutakin kuin se että pystyy tarvittaessa pistämään hanttiin yksinäiselle 160-senttiselle hyökkääjälle jolla ei ole asetta. Elämän realiteeteista kannattaa olla tietoinen, koska turvallisuudentunne on huono asia silloin kun se valheellisuutensa takia aiheuttaa ikäviä yllätyksiä...
Ensimmäinen parkouriin liittyvä kommenttisi on muuten niin huonoa suomea, etten lainkaan ymmärrä mitä sillä tarkoitat vaikka suomenkielinen olenkin. Myös viimeisessä lauseessasi jäi hiukan hämäräksi, mihin siinä oikein viittasit.
Cool
1. KM / Defendo ja jotkut muut IP lajit eivät panosta "käden vääntöön" esim jos Judon heitoissa olisi voimasta kyse niin ei ne ruipelot jaksaisi nostaa ketään toista
2. VÄLTÄ niitä puistoja niin et joudu puukko hemmojen kynsiin
3. "taas nää" oli viittaus yhteen ketjuun jossa just oli mahdollisimman pieni vastaan mahdollisimman suuri vastustaja
4. " Se nyt vaan on ihan fakta, että harva hyökkääjä on mikään hento 150-senttinen ruipelo jolle aloittaja voisi pärjätä ilman mitään harjoitteluakin.
"1. KM / Defendo ja jotkut muut IP lajit eivät panosta "käden vääntöön" esim jos Judon heitoissa olisi voimasta kyse niin ei ne ruipelot jaksaisi nostaa ketään toista"
Aikidon harrastajana tiedän oikein hyvin, että on asioita joissa pieni ja heiveröinen voi pärjätä siinä missä suuri ja vahva, joskus jopa paremminkin (massassahan on se huono puoli, että se tekee hitaaksi, ja toisaalta pieni voi esim. päästä livahtamaan pakoon jostain otteesta jossa isompi kaveri olisi täysin jumissa). Todellisissa itsepuolustustilanteissa sellaisten asioiden määrä on kuitenkin hyvin pieni. Massa ja ulottuvuus antaa paljon enemmän hyötyä.
En tunne judoa, joten sen heittoihin en ota kantaa, mutta aikidoa siis kehutaan siitä että siinä kaikki on koosta ym. huolimatta tasavertaisia. Käytännössä silti siinäkään koko ei ole täysin merkityksetön, koska esim. pienen naisen kapeasta ranteesta saa helpommin tukevan otteen kuin ison bodarimiehen paksusta ranteesta. Mitä yllättävämmin tilanne tulee vastaan ja mitä nopeammin täytyy toimia, sitä selvemmäksi ero muodostuu. Vaikka se 100-kiloinen lihaskimppu siis sinänsä lähtisi ilmaan yhtä helposti kuin puolta kevyempi nainen, heittäminen on aika vaikeaa jos ote lipsuu.
Voimalla puolestaan alkaa olla merkitystä viimeistään siinä vaiheessa, kun tekniikka ei mene ihan viimeisen päälle oikein. Mitä luulet, kuinka nopeasti ne magatekniikat saa esim. kahden tunnin viikoittaisella harjoittelulla selkäytimeen niin että kaikki sujuu yllättävässä tositilanteessa oikein hienosti?
"2. VÄLTÄ niitä puistoja niin et joudu puukko hemmojen kynsiin"
Se juuri olikin osa pointistani, jota puistoesimerkilläni yritin sanoa. Turvattomuuden tunne ei ole sellainen asia, josta kannattaa pyrkiä kokonaan eroon, koska liiallinen luottamus omiin kykyihin johtaa helposti siihen että päätyy vaarallisiin tilanteisiin joissa käy huonosti.
Ketjun aloittajahan kertoi syyksi kamppailulajin aloittamiselle sen, että se pelkää liikkua yksin ulkona ja tahtoisi lisää rohkeutta. Jos se oppii pärjäämään toista 160cm/50kg:ta vastaan, onhan sekin tyhjää parempi, mutta kuinka paljon sellainen taito lisää turvallisuutta kadulla? Tuskin se pelottava puskaraiskaaja on mitoiltaan mikään 160cm/50kg (ja jos onkin, luulisi niin pienellä olevan ase tai kaverilauma tukenaan jos hyökkäys ei kohdistu mihinkään keskenkasvuiseen lapseen). Todennäköisemmin itseään joutuu puolustamaan 100-kiloista lihaskimppua vastaan ihan jo senkin takia, että kaiken maailman riidanhaastajat tietää lihasten tulevan tarpeeseen.
Pikajuoksu ja parkour on muuten siinäkin mielessä hyviä lajeja, etten ole koskaan tavannut ketään joka saisi niistä liikaa itseluottamusta kadulle. Nopeiden jalkojen hyödyllisyyttä tuskin kukaan kiistää, mutta - toisin kuin kamppailulajit ja erilaiset itsepuolustuskurssit - ne harvoin antaa todellisista tappeluista mitään tietämättömille sellaista valheellista turvallisuuden tunnetta, joka voi liian varomattomuuden muodossa koitua kohtalokkaaksi.
"ja muistaakseni 160 senttinen neiti kysy mitä lajia voisi harrastaa ei miten 160 senttinen 50kg nainen vs 198 200kg mies"
Edellisessä viestissäsi puhuit sentään "vain" 150kg miehestä, mutta nyt sillä on painoa jo huikeat 200kg. Jäin nyt ihmettelemään, mistä sille 100-kiloiselle lihaskimpulle, josta itse puhuin, tuli kummallakin kerralla 50 kg painoa lisää? Helppohan sun on sanoa, ettei aloittaja kysynyt mistään 200-kiloisista ääritapauksista, mutta siinä on se "pieni" ongelma että se kritiikki ei todellakaan kohdistu mihinkään mun kirjoittamaani vaan kritisoit siinä ihan itse luomaasi olkiukkoa!
Taisin näköjään osua oikeaan arvellessani, ettet pysty vastaamaan kysymykseeni, kun jätit taas vastaamatta siihen ja rupesit sen sijaan puhumaan jostain sumopainin suomenmestarin mittoja (muutama vuosi sitten 198cm/185kg) tukevammassa kunnossa olevasta olkiukosta. Annan nyt kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden: Kuinka paljon 160cm/50kg nainen pystyy lopulta OIKEASTI tekemään esim. sellaisessa tilanteessa, kun vastaan tulee joku isompi kaveri (sanotaan vaikka 180cm/80kg) jolla on puukko kädessä ja vierellä pari kaveria valmiina osallistumaan hyökkäykseen?
Jos tahdot vielä jatkaa keskustelua, vastaa nyt edes tällä kertaa siihen kysymykseen.
"liikaa itseluottamusta" ei ole on vain liikaa ylpeyttä ja vastaus sun kysymykseen ei 160 sentisellä ole paljon tehtävissä muuta kun juosta ja ehkä vähän jotakin muuta
ja kun on sitä itseluottamusta niin on enemmän mahdollisuuksia ja kaikki tappelut on tapauskohtasia
Judossa ainakin tekniikalla on suurempi merkitys kuin koolla ja voimalla. Sitten jos molempien tekniikka on suurinpiirtein samalla tasolla, fyysiset ominaisuudet alkavat merkitä enemmän. Toki hyvä fyysinen kunto on tärkeää ihan yleisesti kaikessa kamppailussa. Judossa todellakin huomattavasti pienempi voi voittaa suuremman. Otteista vapautumiset myös kehittyvät, koska otteet puvusta ovat judossa äärimmäisen tärkeitä. Lisäksi erilaiset maahanviennit lukoilla ovat hyviä.
Rohkeasti vaan kurssille. Sulla on pohjat ainakin paremmat kuin 99% muilla aloittelijoilla. Voimistelu/balettitaustan ansiosta opit todennäköisesti liikkeet paljon nopeammin kuin monet muut. Uskaltaisin jopa väittää että mm. judossa voisit jopa vielä päästä ahkeralla treenaukselle suomessa kansalliselle tasolle nopeastikkin (vähän naisia loppuen lopuksi kilpailemassa). Judo on täysin kyllä urheilulaji, ei paljoa tekemistä itsepuolustuksen kanssa.