Hejjsan
Kertokaapas omat mielipiteenne siitä mikä sopisi ensimmäiseksi omaksi koiraksi. Kokemustakin on minulla vähän, kotona meillä oli rotikka ja mummulassa seropi jota kävin lenkittämässä (= Kaikkien mielipiteet tänne vaan! (==
Kertokaapas omat mielipiteenne siitä mikä sopisi ensimmäiseksi omaksi koiraksi. Kokemustakin on minulla vähän, kotona meillä oli rotikka ja mummulassa seropi jota kävin lenkittämässä (= Kaikkien mielipiteet tänne vaan! (==
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miksi haluat koiran? Vastaamalla tuohon, rotu on selvä.
Mieti mitä haluat ja oikeasti ehdit ja jaksat tehdää/harrastaa koiran kanssa? Eri rodut vaativat erilaista aktivointia. Oletko valmis turkinhoitoon? Paljonko koiraan saa kulua rahaa, ikävä kyllä se on tosiasia, mitä moni ei halua ajatella? Millainen koulutustapa sinulle on tuttua, mihin kykenisit? Nämä peruskysymykset vievät jo pitkälle.
Olen tosi urheilullinen ja aikaakin koiralle varmasti riittäisi (= Rahaa saisi mennä noin 400 kuussa (= Ja koulutuksessa olisi apuna isäni (=
Vastaa vielä näihin
1. Koiran koko?
2. Minkälainen turkki?
Koiran koolla ei niin väliä ole mutta ei mitään hirveen pientä kuten chihuahuaa tai tiibetinspanielia (= Ja mieluummin lyhytkarvainen kuin kovin pitkäkarvainen (=
Kiitos (=
Itse olen tutustunut Pomeranianiin ja Kleinspitziin, mutten ihan kaikkiin muihin Saksanpystykorviin. Saksanpystykorvat ovat aika pieni kokoisia, mutta karvaa niissä on. Jos ei aio käyttää välttämättä näyttelyissä, voihan sitä itse trimmata jonkun verran.
Plussat:
Oppivaisia
Erinomaisia vahtikoiria :)
Säänkestäviä (kuitenkin sisäkoiria)
Pysyvät omassa pihassa
Miinukset:
- Voivat olla kovia haukkumaan (suht.koht. helppo opettaa pois)
- Voi olla joitain sairauksia, mutta todellakaan ei kaikilla. Perinnöllisiä ehkä, mutta suomessa harvoilla.
Bai the wei, no on myös toooo...si suloisia, jos haluat söpön koiran joka kääntää katseet
makuasioita, noi ei oo taas mun mielestä yhtään suloisia, ei käännä katseita.
Sen sijaan kauniissa trimmissä olevat terrierit ja ehdottomasti sulokkaat vinttikoirat saavat pään kääntymään.
toisaalle. Kuka voi kattella niitä vinttikoiran-rimakinttuja yrjöämäti? En ainakaan minä
Niinpä, makuasioita..
Mun pää ei tod käänny saksanpystykorvien perään, eikä siis todellakaan terrierien tai vinttikoirien!! Hyi kauhistus mitä rotuja... Toi saksanpystykorva noista ihan ok mut, ei se mun päätä kyllä käännä..
Mun pään kääntää rotikat, sakemannit, dobberit, malamuutit, huskyt, leonbergit, tanskandogit..
Noiki sit rotuja mitä toiset ei voi sietää :)
Mä voisin ehdottaa sulle ekaks koiraks esim. kultaistanoutajaa, jotain spanielia, suomenlapinkoira, eurasier..
Tos nyt vain muutama mitkä mulla tuli ekana mieleen. Koita etsiä koirakirjoista tietoa eri roduista. Kannattaa myös käydä netissä tutkimassa eri rotuyhdistysten sivuja. Sieltä löytää hyvin tietoa eri roduista. Eiköhän se sit selviä mikä rotu miellyttää silmää ja tuntuu sulle itelle sopivammalta. Me muut ei voida ku ehdottaa sulle eri rotuja, ite sä sit tutkit ne rodut tarkasti mitkä sua ehkä vois kiinnostaa ja sinä sen sit päätät oisko rotu sulle sopiva.
Ei muuta kuin tsemppiä rodun etsintään, kyllä se sulle oikea rotu löytyy ku vain tutkit ja etsit! :)
Minäkin olen urheilullinen, mutta se ei kerro mitään siitä miten toimin koirieni kanssa.
Onko sinulla urheilultasi aikaa tehdä koiran kanssa muuta aktivointia? Missä liikuisitte, paljonko? Miksi tarvitsen isää avuksi koulutukseen, tuleeko koira siis teille molemmille? Ikäsi?
ja kerro mitä SINÄ teet näillä tiedoilla. Jos vähänkään oikeaan suuntaan veikkaan, niin sinulla ei ole itselläsi edes koiraa, saati myydä. Vaan aikasi kuluksi täällä provoat...
sinä vähän mietit itsekkin. Koiraa ei saa ottaa vain "kun se on kiva" -syystä.
Minulla on useampi oikein hyvä koira, yksikään ei myytävänä, kirjoittamasi perusteella en sinulle myisi mistään hinnasta.
En todellakaan voisi ottaa koiraa vain siksi että se on kivan näköinen. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille jotka eivät heti hyppineet silmille ja v*ttuilleet, varmaankin taas niitä "hienoja ihmisiä". (==
Ois jostaki kiva löytää foorumi tai keskustelupalsta jossa olis asiallista porukkaa. Miks se menee aina siihen et kun uusi aihe avataan tai joatki kysytään nii heti haastetaan riitaa? AINA.SAMA.JUTTU. "meidän koira on parempi kuin teidän. Se ja se rotu on parempi kuin se ja se. Ne ovat kauniimpia koiria kuin ne."
-.-
Joku vissii kysy mun ikää, oon 24
GROW
UP PLEASE
Nythän aloitusviestin perusteella sinulla on jopa runsaudenpulaa. Rotuja, joista sopivaa yksilöä etsiä on liikaa. Myöhemmissä vieteissäsi tarkensit joitain asioita (ei pieni, jne...) Edelleenkin jää monta asiaa itsellesi pohdittavaksi. Haluatko koiran , jonka kanssa on elämä tasaista, vai kovapäisemmän tyypin, jonka kanssa ei aika tule pitkäksi:) Ilmeisesti liikut paljon, mutta asuinympäristö oli hiukan epäselvä (herkkähaukkuisuus jne ominaisuudet). Mutta usein on helppoa lähteä miettimään esimerkiksi erilaisia paimenkoirarotuja. Löytyy joka mieltymykseen jotain. Itse kävimme juuri koirarotuja läpi, kun tuli uuden koiran, ja rodunvaihdon aika. Listasimme alkuun pitkän listan rotuja, joista yksitellen lähdimme poissulkemaan tiettyjen kriteereiden, (kuten terveystilanne, turkinlaatu, helppohoitoisuus jne. ) rotuja joita tutkimme sitten tarkemmin jäi jonkin verran. Lopulta löytyi suosikki, ihan ehdoton, siinä vaiheessa tosin oli jo oltu kasvattajiinkin yhteydessä. Hienoja rotuja on paljon, ja varmasti löytyy sellainenkin, joka sinua itseäsi miellyttää.
Noh, meillä kävi niin, että suosikkiamme emme saaneet, uusi koiramme ei ollut edes viimeisen kymmenen listalla. Mutta ei varmasti huono valinta ole tuokaan, hiukan tingimme vaan vaatimuksistamme (tarvitsee trimmata osittain).
Koiran koulutus ei ole ainakaan omasta mielestäni mitään rakettitiedettä. Ihan samat lainalaisuudet pätevät siihen kuin lastenkin kasvatukseen. Suurin osa arkikoulutuksesta tapahtuu ihan arjen pienissä hetkissä. Mietitään, mitä halutaan, eli tavoitteet, sitten pohditaan, millä keinoin niihin pääsee, ja muokataan asia koiran kielelle. Sovelletaan juuri oman koiran luonteelle sopivaksi, ja jos joku menetelmä ei toimi, niin mietitään, että mikä meni vikaan :) Itselläni on monta lasta, ja monta koiraa ollut vuosien mittaan. Jokaista koiraa on kannustanut parempiin tuloksiin eri asiat, yksi tekee mitä vaan ruoan eteen, toinen taas jonkun muun. En silti kannusta ensimmäiseksi koiraksi ottamaan kaikkein haastavimpia. Kaikkein tärkeintä on realismi. Koiran ottamisen jälkeen on huomattavasti hankalampi muuttaa suunnitelmia.
Itse olen arvostanut koirassa sopivaa kokoa ja aktiivisuutta, turkin helppohoitoisuutta, luonnetta ja miellyttämisen halua. Turkissa ei ole karvanlähtö lainkaan tärkeä ominaisuus, vaan esimerkiksi puhtaanapito. Suomessa kun on kura-aikojakin. Samoin en ota koiraa, jonka joutuu vaatettamaan ulos, puettavia riittää ihan muutenkin:) Rotujen terveystilanteet ovat myöskin tärkeitä yleisesti, yksilön kohdalla tietysti vielä pitää taustat tarkastaa terveemmistäkin roduista. Sitten perinnöllisten vaivojen vakavuusastekin vaikuttaa.
Meillä meni monta kuukautta jo rodunvalinnan pohjatyössä. Oikean kasvattajan valinta oli jo helpompaa, koska niitä ei montaa ollut Suomessa. Sitten vaan odottamaan, että milloin kasvattajalle on mahdollisesti tulossa pentuja. Pari rotua hylättiin jo liian pitkän jonotuksen vuoksi, koska muitakin yhtä hyviä rotuja on.
Mutta kaikkein tärkeintä tulevaisuudelle on jokatapauksessa se, että mitä itse tekee pennun kanssa, ja miten toimii. Jos menee sormi suuhun, niin suu auki, ja kysymään viisammilta :) Viisaus ei jakamalla vähene. Ja jos on tehnyt huolella läksynsä rodunvalinnan suhteen, ei jatkossa ole isoja hankaluuksia, joista ei muutamalla hyvällä kirjalla selviä eteenpäin (esim. Tuire Kaimion kirjat). Jos vaan uskaltaa olla realistinen ajatuksissaan.
Onnea Sinulle sen oman koiran metsästykseen, oli se sitten mitä vaan rotua tai vaikkapa kuinka monen rodun mix. :)
kysytään asioita, joita aloittaja ei ole tajunnut vain miettiä.
On erittäin tärkeätä tietää etukäteen mihin omat voimavarat riittävät, paljonko on aikaa viettää koiran kanssa, miten aktiivisesti jaksaa ja haluaa tehdä koiran kanssa vai haluaako vain "sylikoiran" jota rapsutella.
Kyseessä on sentään koiram elämä. Koira ei voi valita paikkaa johon joutuu.
vittuiluna tuon jatkuvan kyselyrumban. Olikohan tähänkin ketjuun nyt tullut ehdotus 4:stä aloittelijaystävällisestä rodusta ja niitä ehdotuksiahan siinä aloituksessa pyydettiin. Pääasiassa muut viestit pelkkää sontaa.
Ei luulis olevan näin vaikeeta suomalaisten oppia sisälukutaito, kun maamme sentään pisa-tuloksissa kärjessä keikkuu. Tai sitten lukutaito on eri asia kuin luetun ymmärtäminen.
Ja jottei tämäkin viesti nyt kuuluisi niihin ö-luokan viesteihin, niin aloittajalle ehdotan Suomenpystykorvaa, joko puhtaana tai sekoituksena. Puhtaammasta saa varmemmin metsästyskaverin sitä harrastava ja sekarotuisena luultavammin paremmin seurakoiran.
Koira on sopivan kokoinen, ei pieni eikä liian iso. Mutta silti voi kiskaista huolimattoman käsittelijän ojaan, kun riistan perään lähtee. On sen verran juntti luonne, että vaatii joskus mielikuvituksen viemistä äärirajoille saada se tekemään mieluummin omistajan kuin omat haluamansa asiat. Lenkkeillä jaksaa sen minkä sinäkin ja vähän päälle. Kouluttaa voit miltei opaskoiratasolle, mutta ne opitut asiat eivät päde kyllä ulkona. Eikä varsinkaan metsässä. Metsässä kulkiessa pysyy noin 100-200 metrin säteellä, eikä pidä jatkuvaa näköyhteyttä sinuun, mutta käy välillä etsimässä sinut. Omassa pihassa ei yksin vapaana pysy, vaan reviiri käsittää oman ja puolet naapurikylästä(tämä kokemus on omasta ja kaikista tuttavien suokeista). Jotkut yksilöt, kuten oma nykyiseni, on kyllä hiukan äkäpusseja johtuen arkuudesta ja saattavat napata väärin lähestyvää vierasta, mutta sen kanssa kyllä useimmiten pystyy elämään kunhan pitää remmissä ihmisten ilmoilla ja ylipäätään paikoissa joissa saattaa olla ihmisiä. Tämä nykyinen on kodinvaihtaja joten varhaisella sosiaalistamisella ihmisiin olisi varmaan tuokin ollut vältettävissä.
Omana valintanani suokki oli itsestään selvyys, sillä kotona oli niitä aina ja samoin sukulaisilla oli miltei kaikilla. Joten siksi ehdotan että valitset omaksi ensimmäiseksi koiraksi jonkun samantyyppisen mistä sinulla itselläsi on eniten positiivisia kokemuksia.
Bokserin kans jos se on eka oma koira? Oisin tosi kiinnostunu niiistä ja aikaa ja rahaa riittäis, asun kolmiossa. Bokseri ois kooltaan just mun koira. Pystyykö sen kans harrastaa agilityä?
Kiitos kaikille jo etukäteen
(=
Mielestäni melkein mikä tahansa koirarotu sopii ensimmäiseksi koiraksi, MIKÄLI koiraa harkitseva ihminen on asiassa käsin, vastuullinen ja omat resurssit (henk, fyys, taloud) vastaavat sitä mitä ajateltava koirarodun koira tarvitsee.
Sitten on tietty ns. "varmempia" koiria ekoiksi koiriksi, lähinnä seurakoiriksi jalostettuja, joita monasti suositellaan turvallisimpina, helpompina koiravaihtoehtoina.
Bokseri on hyvin vahva koira ja ei ole liikaa korostusta sanoa, että se on hyvin energinen. Jos siis olet aika hento ja pikkuinen, niin melkeinpä ihan jo tästä fyysisestä syystä karsisin boksun listoilta pois, ellet sitten etsi nimenomaan vähän pienempää boksua ja sitä rauhallista yksilöä kasvattajan pentueesta yhdessä kasvattajan kanssa.
Itsekin pidän paljon boksusta, tuosta koiramaailman jousimiehestä (ikuisesti leikkisä kömpelys :D) ja mietin sitä hieman tulevaksi koiraksikin jossain vaiheessa, mutta nähtyäni ja tavattuani monia boksujen omistajia boksuineen, olen myöntänyt realiteetit ja ne ovat ne, että boksu on pienemmän kaliiperin ihmiselle liian vahva koira. Vahvuudessa vaikuttaa boksun rakenne ja energiapurkaus, sen eturakenne on oikea jyräys ja kun se saa innostuskohtauksen (ja boksut nimenomaan ovat innostujia), siinä on pitelemistä 80-kiloisella 180-senttisellä miehelläkin.
Tähän voi nyt sanoa vastinpointiksi sen, että jos boksun kouluttaa hyvin pennusta pitäen, sen kanssa sujuu lenkit sun muut rauhallisesti, että koulutuksesta kaikki riippuu. Näinhän asia on myöskin, mutta edelleen on myönnettävä, että jos koira on ylipäätään "liian" vahva omistajalleen, on riskejä ilmoilla, etenkin kun kyseessä on energisinnostuva rotu.
En ota ehdotonta linjausta tähän - yksilöistä kaikki on kiinni, kunhan vain mainitsen tämän fyysisen jutun tähän väliin. :)
Oletko itse aika leikkisä ja jaksaisitko olla aktiivista boksun kanssa? Tässä tärkeä asia, kun kyse energisestä ja pitkälle iän myötä yhä leikkisästä boksusta. Boksu tarttee kunnon lenkit myös, on kuuluisa rotuna siitä, että ellei saa purettua energiaansa oikein, se tekee sen väärin elikä tuhoaa kotia. Tämän johdosta jotkut pitävätkin boksua häkitettynä kotonaana, kun eivät tarjoa tarpeeksi liikuntaa koiralle ja tietävät sen tekevän sitten tuhoja sisällä. Häkitys on väärin, joten jottet joutuisi häkittäjien piiriin, kantsii miettiä onko sulla aikaa ja energiaa touhuta koiran kanssa päivittäin.
Boksu ei rotuna ole kovinkaan terve, harmin paikka, mutta tarkoittaa lähinnä sitten sitä, että kannattaa hommata boksu hyvältä kasvattajalta jolla on tervettä linjaa.
Hyvä ideavinkki loppuun sulle: hommaa kaverisi tai tuttavan boksu hoitoon luoksesi viikonlopuksi tai viikoksi, siinä näet ihan käytännössä miten koiran kanssa menee, saa ainakin jtk tuntumaa. Itselläni oli juuri hoidossa iso sakemannijätkä ja huomasin oikein käytännössä, mitä se sakemannin palvelukoira-alttius ja aktiivisuus on. Huomasin myös sen, että sakemanni on ehdottomasti koulutettava pentuna olemaan vetämättä, aikuisen mittoihin päästyään se on aikas vahva vetäjä, juu.
Yhä hymyilyttää kun muistan miten sakemanni toi hommaamani palloa suihkuun asti... Sitten kun shampoon seasta puistin sille päätä ja sanoin Ei, se jalosti otti pallon vesilammikon keskeltä ja meni sen kanssa takavasemmalle. Mutta aina kannattaa yrittää... :D
Aikaa ja energiaa löytyy multa :D Kiitos sulle =)
Moikka!
Mulla on ollut kolme bokseria, ja välissä aina muitakin molossirotuja, mutta bokseriin palasin taas. Koskaan ei ole ollut ongelmia sen luonteen tai vahvuuden kanssa. Kuuliaisia koiria ovat olleet, ja hyvin olen perässä pysynyt kaikkien innostuskohtauksienkin aikana. Ne kohtaukset eivät "pääse päälle" ihmisten ilmoilla, kun alkuunsa asiasta kieltää. Kylillä pitää osata käyttäytyä, kotona voi irrotella :)
Vieraat ovat aina saaneet tulla meille bokserin mielestä...innokkaasti ottaa kaikki vastaan. Lattialla makoillessaan polonen on joskus joutunut esteeksi, kun lapset ovat ottaneet rallia käytävällä, mutta se ei boksereita ole liikuttanut. Lapset ovat aina olleet jokaiselle bokserillemme todella rakkaita! Ikinä ei ole tarvinnut pelätä, että se mitään tekisi.
Bokseri periaatteessa tietää, mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta käännäpäs selkäsi ;) Hiipiä ne osaavat! Sen huomaa aamuisin, kun itse tulee makuuhuoneesta, ja löytää unisena sohvalta pois hiippailevan koiran olkkarista. Sinnehän ei oikeasti olisi asiaa ollut...
Miinuspuolena bokserissa on (joidenkin mielestä) suuri koko, ja ne sairaudet. Niistä saa suuren surun, mutta se on edessä jokaisen rakkaan koiraystävän kohdalla rodusta riippumatta. Onnea etsinnälle!
Heippa!
Minulla oli aikoinaan bokseri, joka kuoli vuosia sitten vanhuuteensa. Bokseri on rotuna erittäin uskollinen ja oikein mukava harrastekoira, jos haluaa harrastaa säännöllisesti ja aktiivisesti. Vahvaleukainen koira tarvitsee paljon työtä hampailleen ja mielelleen eli minkä tahansa aivotyöskentelyn harrastaminen on suorastaan välttämättömyys, jotta kotisi säilyy kodin näköisenä. Jos bokserilla ei ole tarpeeksi tekemistä, se hetken aikaa malttaa, mutta äkkiä alkaa itse keksimään itselleen tekemistä.
Nyt minulla on villakoira. pidän tästä rodusta enemmän, koska se mukautuu miellestäni paljon paremmin omistajan elän tilanteeseen kuin bokseri. Opin arvostamaan tätä ominaisuutta saatuani väliaikaisen liikuntarajoitteen, jolloin en pystynytkään noin puolen vuoden ajan harrastamaan villakoirani kanssa agilitya ja muita vauhdikkaita lajeja. Vaikka tekeminen väheni runsaasti ja pidemmäksikin aikaa, asuntoa ei sisustettu uudelleen koiran toimesta eikä muutenkaan mitään ongelmia ollut. Vertailempa bokseria ja villakoiraa:
Bokseri: Omistaj on tärkeä, mutta keskittymisongelmia ilmenee, kun lähellä on toinen koira.
Villakoira: Omistaja on kaiken keskipiste ja aina etusijalla, vaikka koiralauma nakkimakkarat suussa ohi juoksisi. Tosi helppo kouluttaa ohittamaan muita.
Bokseri: Itsevarma, tekee päätökset itse, mutta yleensä edes yrittää ottaa huomioon omistajansa mielipiteen.
Villakoira: Usein hyvin epävarma ja tästä syystä "kysyy neuvoa" omistajalta. Helppo totuttaa lähes mihin vain "missä omistaja, siellä koirakin"-periaatteella. Erittäin harvoin karkaa. Pelkää olla erossa omistajastaan, joten oppii tulemaan luokse ja seuraamaan lähes itsestään.
Bokseri: Useimmilla huono terveystilanne Agria-koiravakuutustietojen mukaan.
Villakoira: Vahva asema terveystilastojen keskivaiheilla. Perustervekoira, vaikka silmä- ja polviongelmia esiintyy harvoin. Yleensä hoikka ja neliskanttinen rakenne.
Bokseri: Helppo kouluttaa, mutta tarvitsee fyysisen ja hyvin vahvan motivaation.
Villakoira: Rakastaa omistajaansa koko sydämmestään ja oppii monia asioita kehupalkalla. Omaa miellyttämishalun.
Bokseri: Aktiivinen ja tarvitsee jatkuvasti toimintaa.
Villakoira: Aktiivinen ja elämäniloinen, mutta mukautuu erinomaisesti omistajan tilanteeseen - jos omistajaa laiskotuttaa, villis nukkuu vierellä, jos omistaja on aktiivinen, villis juoksee kuin raketti pitempiäkin matkoja.
Bokseri: Vain yksi koko ja lyhyt karva, jota on aivan joka paikassa.
Villakoira: Erilaisia kokoja kilon painoisesta aina isovillakoiraan (säkä n. 60cm->), useita eri värejä. turkki on pitkä, mutta halutessaan sen voi leikata lyhyeeksi tai pitää pitkänä. Ei karvanlähtöä, leikattava karva. Jos vain mielikuvitusta riittää, saa tehtyä mitä upeampia leikkauksia ja kampauksia tai pitää täysin karvattomana. Päätös on omistajalla.