Oon 13v ja mulla on kai bulimia... Se alkoi joskus jolun jälkeen, kun mulla oli tosi tosi paha olla henkisesti ja menin ja oksensin... Sen jälkeen sitä jatku satunnaisesti, mutta harvoin. Sitten tuli pari viikkoa jolloin oksensin melkee joka päivä. Sitten päätin, että lopetan. Se onnistuikin ja tuli parin kuukauden raittius. Ja nyt kuukausi taaksepäin löysin itseni taas oksentamasta. Sen jälkeen olen oksennellut harvoin, mutta oksentanut silti! Mutta eilen oksensin ja omaksi kauhukseni oksensin myös tänä aamuna! Vihaan itseäni!
En ole pystynyt kertomaan kenellekkään. No kerroin yhdelle kaverilleni, joka alkoi panikoida ja kohdella mua kuin sairasta (ja kai mä sitten oon sairas). Nii mietein vaa pitäiskö kertoo äidille...? Mutta jos äitini laittaa minut johonkin hoitoon! Pelkään että joutuisin jättämään kotini. En tiedä mitä pitää tehdä! Valvoin viime yön itku kurkussa kun en osannut päättää kertoisinko äidille vai en!
Mut jos kertoisin.. Joudunko muuttamaan jonnekin hoitolaan!!??
Tää viesti kuulostaa tosi tyhmältä, mutta olen tietämätön ja epätoivoinen :'''(
En ole pystynyt kertomaan kenellekkään. No kerroin yhdelle kaverilleni, joka alkoi panikoida ja kohdella mua kuin sairasta (ja kai mä sitten oon sairas). Nii mietein vaa pitäiskö kertoo äidille...? Mutta jos äitini laittaa minut johonkin hoitoon! Pelkään että joutuisin jättämään kotini. En tiedä mitä pitää tehdä! Valvoin viime yön itku kurkussa kun en osannut päättää kertoisinko äidille vai en!
Mut jos kertoisin.. Joudunko muuttamaan jonnekin hoitolaan!!??
Tää viesti kuulostaa tosi tyhmältä, mutta olen tietämätön ja epätoivoinen :'''(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuskin joudut hoitolaan. Ota ihan rauhallisesti. Kerro äidillesi ongelmistasi ja kuinka sinua pelottaa. Toinen vaihtoehto on kertoa koulussa terveydenhoitajalle, mutta en sinuna pitkittäisi piinaa syksyyn asti... Kerro rohkeasti äidillesi. Ei hän sinua suljetulle passita. Luultavasti hän varaa teille ajan terveyskeskukseen, jossa voitte keskustella hoidostasi.
Tsemppiä!
varsinkin jos itse haluat parantua, avohoito auttaa mainiosti. se on siis sitä, että puhut ammattilaisten kanssa ja henkiseen kipuun saa lääkkeitä. että ei hätää.
ainoastaan suljetulle joutuu, jos sulla on tosi vaikea bulimia ja sulla olis tilanne, että kuolisit, jos jatkaisit vielä vähänkin, mun mielestä. ja oon itse ollut suljetulla bulimian muiden asioiden takia ja yleensä bulimikot joutuu vaan vähäks aikaa sinne, koska siellä katkastaan kierre ja opetellaan syömään oikein.
että ei sinne koskaan asumaan jäädä, hoitojakso vain.
kerro äidillesi, oikeasti. se auttaa jo henkisesti, kokemusta on. itse aion nyt parantua neljän vuoden sietämisen jälkeen. ja äitini on tosi kovana tukena ja se on ihana tunne, kun saa jakaa asian.
ja sulla on koko elämä edessä! koko pitkä ihana elämä. ja parantuminen tästä on sen arvoista. sulla on vasta kaikki alulla, hyvä jos saat ajoissa apua, niin se ei pahene ja pääset nauttimaan.
voimia sulle.
Ei sinun pidä tuntea syyllisyyttä eikä vihata itseäsi sen vuoksi, että olet voinut huonosti ja pelkäät!
Kerro ihmeessä äidillesi, ja pyydä että hän veisi sinut lääkärille tai terveydenhoitajalle saamaan apua kurjaan oloosi ja oksenteluun. Jokainen meistä potee joskus kuka mitäkin, ja ilman muuta ansaitset nyt tukea ja huolenpitoa jotta paha olosi ja oireilusi saataisiin loppumaan ja löytäisit mukavampia keinoja mielipahan tai stressin selättämiseen.
Ite oon 14v ja tääl on tullu sulle tosi hyvii ohjeita ja yhdyn tohon kaikkie suosittelemaan että kerrä mutsilles. Itelläni se on vaikeampaa, koska isosisko on huomannu mun ongelman ja se sitte sano et kertoo porukoil, et mun ei tarvii muuta ku odottaa sitä ku mutsi ja faija marssii sisää ja puhuu mul. Ite en tykkää yhtää terkkareist, se on kyl iha maku asia. Mut on vaa nii mont kertaa patistettu terkkarin luo kavereitte ja vanhempie toimest ja liikkatunnilki ope nappas mut sivuu ja sano et oon kalpee ja sain luennon siitä et en saa leikkii ruoalla. Kerro ihmees äidilles, sul on varmasti tasapainone hyvä perhe jota esimerkiks mä en omista.
Voimii sulle
tosiaan herää siihen että aikuisetkin ovat vain epätäydellisiä ihmisiä jotka on välillä oikeassa, välillä väärässä, ja usein tunteidensa pyörityksessä.
Terkkarilla ja liikunnanopettajalla on kuitenkin taustallaan myös koulutusta ja työkokemusta syömishäiriöiden suhteen, ja heidän elantonsa on kiinni siitä että käyttävät osaamistaan oppilaiden hyväksi, joten mikset kertoisi heille omin sanoin tilanteestasi ja kysyisi heiltä niitä kysymyksiä joihin tarvitset vastauksia? Liikunnanopesi ehkä on huolissaan sinusta, mutta ei osaa ottaa sinuun kontaktia oikealla tavalla kun ei voi varmasti tietää oletko sairastunut syömishäiriöön vai oletko vasta riskiryhmässä ja tarpeettomalla laihiksella.