Kärsin pakko-oireista ja nyt minulle alkaa nää oireet riittämään, en jaksa enää näitä. Olen ihan suoraansanoen näiden oireiden vanki, eli pitää tehdä ja totella näitä liikkeitä. Ennen oli vain sellasia pakko-oireita kuten esimerkiksi piti koskea johonki seinään, tai sanoa joku sana moneen kertaan, mutta nyt en voi tehdä mitään ostoksiakaan kun nuo pakko-oireet vaivaa! Esim. aion hankkia jonkun uuden tavaran, niin tulee sellainen luulotautisuus että jos ostan tuon tavaran niin jollekin minun läheiselle käy jotakin ja siihen ei voi enää vaikuttaa. Ihan kamalia, saan jatkuvasti pelätä noita oireita. Onko muilla tuommoisia samanlaisia oireita? Tätä tekstiä kirjottaessakin tuntuu niin raskaalta. Voiko tätä saada mitenkään lievitettyä ettei tarvitsisi olla huolissaan läheisistä noiden oireiden takia. Ihan todella pelkään että läheisilleni tai itselleni tapahtuu jotakin, jos en tee jotakin liikettä. Johtuu kai minun todella suuresta taikauskoisuudesta. Auttakaa joku.. En tiedä mitä tekisin, miten kertoa vanhemmille, sisarille..
Kärsimystä!
Ocd..d
2248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voin sanoa jotta 100% pakkoneuroosia, ja sinun on itsekkin tiedostettava se täysin, ja niin tunnut tietäväsikin!
-jos nyt tiedät täysin mistä on kyse, eli kyse on pakkoneuroosista, niin sinä kyllä tiedät kumminkin jotta mitään ei tapahdu vaikka mitä ostat, ihan sama mitä ajatuksia tulee päähän, ja vaikka jätät liikkeet tekemättä.
----
nopein/tehokkain/paras tapa päästä noista on yksinkertaisesti se jotta teet juuri päinvastoin mitä pakkoneuroosi sanoo, esim jos ostan noita omenoita niin äiti kuolee syöpään, menet ja ostat niitä omenoita, ja kumminkin kun tiedät jotta ei niissä ole järkeä, niin ei ole pelättävää, tällätavalla voitat ne kaikkein parhaiten, ja lopputulos on paras. mutta tämä voi olla vaikeaa...
onnea
ja voin kertoa sinulle jotta et ole todellakaan ainoa joka kärsii pakkoneuroosista ja jonka elämä sen takia on tuskaa!
-se on myös täällä ja se on aina ollut tuskaa, tuskallista ajatella jo sitäkin kauanko tässä on jo kärsitty, ja loppua ei näy!
-eli et ole yksin!
-mutta en tässä sääliä hae, vaan olen päättänyt parantua tästä, ja niin teenkin, vaikka hampaat verestä valuen niin kyllä minä tästä pääsen, se on varma!