Silloin tällöin olen avannut radion, kun Ritva Valkama lukee Kari Hotakaisen kirjaa "Ihmisen osa". Teksti on erittäin rikasta ja lukija eläytyy siihen. Olenkohan tulossa lapseksi jälleen, kun luettu teksti kiinnostaa?
Ihmisen osa.
1943
28375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kuunnellut jokunen kerta samaa ohjelmaa. Ja on sanottava, että on ihanaa kuunnella hänen lukemanaan sitä nasevaa ja hyvää tekstiä.
Ei liene vielä lapseksi tulemisen merkki, jos kuuntelee nautittavaa lukemista:)).
, harmi vain etten joka kerta muista kuunella sitä, - tulisikohan se YleArenalta uusintana..pittääpä vilasta.
P.s. lapsena ainakin opin kuuntelemaan radion kuunnelmia, Pekkalipposta ja komisariopalmuja, sekä sunnuntain kuunnelmia.
Baskervillen koira oli jännä.Oliko siinä alussa se pelottava ulvonta?
nyt mie kuuntelen ne kaikki "uudelleen"..:)
Pian ollaan lapsia me molemmat. Pari kertaa olen kuunnellut ja nauttinut.
Televisiosta teemalta tuli muuten aivan käsittämättömän hyvä ohjelma,jossa
IIro Rantala oli ensimmäisellä ?! lavakeikalla elämässään,Grönin Eikan kanssa.
Tämän vuoden paras. Katsokaa netistä,jos se vielä näkyy siellä.
Pitäis ainakin.
katsomassa tuon mainion ohjelman YLE-areenasta. Suosittelen, tosi hauska mies tuo Iiro Rantala ja Eino Grön hyvä laulaja. Iiro osasi hillitä pianonsoitossa hiukan tuota eläytymistään, kuten Eikka häntä opasti etukäteen. Hyvä supliikkimies on Iiro myös. Kerrassaan hauska ohjelma.
Kiva juttu !
Uusintana Ylen teemalta tämä Iiro irti!Grönin Eikan kanssa huristelee Huittisiin Hirvensuulin lavalle.Itse en ole koskaan siellä käynyt tanssimassa,vaikka nuorempana kierreltiin tanssipaikkoja.
oon kuunnellut äänikirjoja jo 60 luvulta asti. Autossa kun tuli istuttua, työn takia monia tunteja, olin edustajana.
Jatkoin usein kuulokkeilla kuunnellen, kotitöitä tehdessäni. Lasten ollessa pieniä, ei oikein lukurauhaa, aikaa ollut.
Nauhoitin kerran nuoruudessani yhden kasetin täyteen kappaletta Yö lintu. Kuinka ollakkaan, mieheni sattui ottamaan mukaansa matkamusaa ja myös tämän minun nauhoituksen!
Voi, mikä sadattelu oli siitä, kuinka voi ihminen olla pöhkö! Minusta idea oli loistava. Hyvää kun voi kuunnella vaikka kokopäivän.
Kirjastoissa on äänikirjoja. Käsittääkseni niitä voivat näkevätkin lainata?
Täällä on näytteitä radiokuunnelmista. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=h&g=&n=kuunnelma&k=&m=
makaan liikuntakyvyttömänä jollain vanhusten osastolla, kuuntelen kaikki kuunnelmat ja äänikirjat, - jes mikä loppuelämä :))
mistäpä sinä tietäisit, meidän "nuori" tuttavamme, mies, kuuntelee aina työmatkoillaan autoillessaan äänikirjoja. Tykkää kovasti.
Olisihan sitä lohtua maatessa äänistäkin, jos niistä vielä jotain tolkkua saisi.
Nyt pitää lähteä tuonne ykkösen konserttiin. ;)) Onneksi saa pukeutua vaikka huonoimpiinsa.
Lapsellisia on muitakin, Ritva Oksanen on selkeä sanainen hyvä lukija, mielellään kuuntelee luettua tarinaa, samalla voi puuhailla kotihommia, aika kuluu rattoisasi mielekästä työtä tai harastusta tehden.
Meikä mummilla on radio aina auki , yölläkin, kuuntelen puhe kanavaa jos ei uni tuu silmään.
Taitaakin olla RIVA VALKAMA ... sori
Kuunnelmat, ja tuollaiset ohjelmat on myös lemppareitani. Äänikirjojen suurkuluttaja olen.
Hotakaisen luin kirjana, miellyttävä mies. Hänellä oli vuokrattuna aikoinaan työhuone, taloyhtiöstä, jossa asuin. Aina välillä tuli pihalle happea haukkaamaan, ja rupatteli ihmisten kanssa.
aikaa kuunnella, ei lukea. Elämä on vienyt niin mukanaan, että lukioaikainen kirjojen ahmiminen on saanut odottaa vuoroaan. Radiotakin kuuntelen ihan satunnaiseti. Autoa ajaessani haluan kuunnella musiikkia, mutta usein joudun vaihtamaan kanavaa, kun tulee niin paljon välipuhetta ja muuta pölinää. Kotona viihdyn hiljaisessa äänimaisemassa enkä muista radion olemassaoloa.
olen lukenut ko kirjan, josta Hotakainen sai Finlandian( vai muistanko oikein?) niin ääneen luettuna tuntuu että kirja aukeaa uudelleen. Itse luettunakin pidin kirjasta. Pitänee lainata taas ja lukea vielä kerran.
Hotakainen on oiva kirjailija.
minunkin lempikirjailijoihin. Luin viimeksi Busteri Keatonin ja se oli ratkihauska. Tykkään Hotakaisen huumorista ja sanankäyttö on mestarillista. Ihmisen osaa pidän parempana kuin Juoksuhaudantietä, joka palkittiin Finlandialla.
ei tullut Finlandiaa Ihmisen osasta, vaikka on parempi kuin Juoksuhaudan tie. Kirjasta tuli Runeberg palkinto.
Lue joskus,vaikka kokeeksi Matti J. Kurosen kirjoja. Tulet nauttimaan suunnattomasti.
Aloita vaikka kirjasta " Suojelkaa Suomen Miestä". Tosi hyvä,ihan mielettömän hyvä.
tuttuja. Hauska mies tosiaan. Mulla taitaa olla "Seitsemäs taivas on meidän". Kurosella taisi vaan olla burn out muutama vuosi sitten. Vähemmästäkin tuotteliaisuudesta ...
Kuronen oli joskus Heinävedellä luennoimassa ja puhui itsestään "itkijämiehenä" - toinen suomalainen itkijämies oli hänen mielestään Martti Lindqvist, jo edesmennyt...
Seitsemäs..... otin kirjan esiin. Keski-Ikä lopun alku vai alun loppu.
lainaus: omalle sukupolvellemme,joka ei vanhempiensa mielestä
tiedä vielä mitään;
joka ei lastensa mielestä
ymmärrä enää mitään;
joka omasta mielestään
kuitenkin yrittää.
teksti on. Lempeällä tavalla totta, toisin kuin esim. Erno Paasilinnan, joka osaa sivaltaa niin, että sattuu. Mutta on silläkin yksi hauska novelli, Alamaisen kyyneleet-nimisessä kirjassa. Se kertoo kirjalijasta, joka kirjoitti kirjan nimeltä VITTU. Vaikkei muuten roisista jutuista tykkäisi, niin tätä ei kyllä voinut olla nauramatta...
Pakko sanoa ja suositella:
Kenraali Keinosen kuolinvuotellaan kirjoittama kirja ,lue vaikka et sotilaista tykkäisikään. Ihan mahtavaa luettavaa. Tarinaa mm. Kekkosesta.
jos kirjastosta löytää - ja löytäähän sieltä, kaukolainauksella ainakin. Mulla alkaa sopivasti lukubuumi maalla. Viimeksi luin seitsemän kaunokirjaa. Yleensä sotahistoria ei ole mun juttu, mutta aina täytyy kokeilla uutta...
Valkaman luku on aivan ainutlaatuista, sitä kuuntelisi vaikka kuinka kauan! Myös Hotakaisen wanhaa aikaa kuvaavaa tekstiä.
Kiitos molemmille1
eilen autoa ajaessani kuuntelin ja nautin. Sekä äänestä, että tekstistä. Kyllä on lahjakas, kun kekkaakin tuollaisia asioita. Tällä kertaa oli kysymys mm. ruokajonossa olemisesta. Lukemaan en ehdi varmaan pitkään aikaan, kun sanoma- ja aikakauslehdissäkin elän viiveellä. Mutta tällä kertaa riittää noin hippuset silloin tällöin. Jäävät paremmin mieleenkin, kun eivät huku massaan.