Siis mikään ei oo niin väärää kuin ihastua tai melkeen jopa rakastua yksipuoleisesti ja sitten ikävöidä sellaista, mitä ei koskaan ollutkaan missään muualla kuin kuvitelmissa. Mitä olisi voinut olla... Niin ja sit jos se on vain sitä jotain yhtä tiettyä kohtaan eikä koe tuntevansa muita kohtaan samanoloisia tuntemuksia. Typerää, typerää, typerää... Mutta mistäs lähtien tunteissa on jotain järkeä ollutkaan?
Ikävä sellaista mitä ei ollutkaan
jaripilli
9328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä kun olen jouskari niin unelmoin ja haaveilen sellasta mitä ei olekkaan tai en edes tiedä.
TUNTEEN! raastavaa on, koen samaa tällä hetkellä, eikä tunnu helpottavan tuska.
Itse en onneksi ihan noin kovasti kuitenkaan, mutta silti ihmeissäni. On olemassa järki ja älykkyys ja sitten on olemassa tunteet, joiden jälkeen millään määrällä älyä ei kyetäkkään selviytymään yksinkertaisimmastakaan asiasta.
myös. Kaiken lisäksi en edes tunne tätä ihastuksen kohdetta, muutama sana ollaan vaihdettu.
Tunteen yksipuolisuudesta en tiedä, mutta varattu on. Silti haaveilen joka IKINEN päivä tästä naisesta.
Merkillistä!
Sitä miettii joskus, että eikö se toinen tuntisi samoin. Kun kerran minäkin tunnen. Mutta kun on joskus ollu tilanne toisinkin päin, niin tietää ettei se menekkää niin. Joskin ihastuminen johonkin ja sit toisaaltaan kiintyminen siihen ihmiseen mitä kaikkea se nainen ajattelee ja miten, niin sittenkin eroa noissaki. Jonkun kanssa on mielestään justii oikea. No mut eihän kuitenkaan ite oo välttämättä oikea sille toiselle. Nallekarkit ei menekkää aina tasan. :/ Harmi.
Haaveilet naisesta..?? Oletko Lesbo??>>>Nainenhan olet itse.
sä olet ainakin melkoinen urpo
Niinkin voi käydä, että rakastaa yksipuolisesti kymmenisen vuotta puolisoaan, joka muistaa lähtiessään kertoa, ettei ole koskaan edes rakastanut, valehdellut vain. Sitten ehkä järkytyksen ja vuosien jälkeen itsekin lakkaa rakastamasta ja huomaa, että sehän typerys tuhlasi vain elämäänsä, eikä sillä edes ollut sitäkään vähää kivaa kuin minulla, joka sentään tunsin jotain.
Mutta niinhän niitä sattuu, että otetaan joku vaan, ettei olis yksin. En tiiä onko hyvä vai paha että kerto ajatuksensa julki. Hyvää siinä on se, että tuollainen paljastus kertoo monta seikkaa miksi se toinen onkin menetellyt jossain tilanteessa jotenkin väärin tai kylmästi. Tavallaan taas huono, kun silloinhan paljastuu sun arviointikyvyn puutos siinä puolison valinnassa. Mutta pitää muistaa ettei tunteiden kanssa olekkaan mitään tekemistä järjen kanssa. Sitä on aina tehnyt parhaiommat mahdolliset ratkaisut niillä tiedoilla ja silloin kun on elämää elänyt.