Liikaa stressiä töissä, hoitoalalla, koko kevät..kauheita paniikkikohtauksia yöllä ja päivällä. Unettomuutta. Välillä hieman parempia aikoja mutta sitten se alkoi taas, kunnes en enää jaksanut ja menin työterveyshuoltoon. Ensin kolme viikkoa sairauslomaa. Sain levättyä, mutta pelkkä töihin menemisen ajattelu ahdistaa..Saikkua jatkettiin taas kolme viikkoa ja Cipramil resepti mukaan. En ole vielä uskaltanut aloittaa lääkettä. Toisinaan ahdistaa niin valtavasti etten tiedä mikä auttaisi..Tuleekohan minusta enää työkykyistä ja jos tulee, alkaako sama taas alusta.
Paniikkihäiriö minullakin
Parempaa huomista..
8227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
paniikkihäiriöisiä urheilu? Lähinnä pikamatkat ja akankanto?
Jätä kofeiini kokonaan pois ja laita kehon emäspuskurit kuntoon. Olet kunnossa alle viikossa.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
Itse kärsin myöskin paniikkihäiriöstä. Muutaman kuukauden sairaslomalla ollut, ja jatkosta mitään hajua. Psykiatri ei kerro asioita aivan suoraan minulle, tosin parempi varmaan niin kun totuutta tuskin kerralla kestäisinkään. Suosittelen lääkkeen aloittamista. Alkuun lääkkeet aiheuttivat minulle syvän masennuksen, muutama viikko siinä, mutta sen jälkeen alkoi valoakin hieman näkymään. Cipralex alkoi juuri ja siitä suuri helpotus tullut, lennosta se vaihdettiin. Ainut ettei nukkuminen himppuisen vaikeaa samoin kuin paikallaan oleminen.
Olen itse miettinyt samaa kuin sinä, tuleeko koskaan enää työkykyistä/opiskelukuntoista. Psykiatri antoi ohjeeksi, että tulisi hyväksyä se, että on sairas. Näin se elämä nyt menee, ja aika sen näyttää miten loppu menee. Ei se elämä mene niinkuin suunnitteli, mutta se tulisi kuitenkin hyväksyä. Ilman sen hyväksymistä on vaikea olla onnellinen elämäänsä.
Heippa!
Mulla paniikki ollu nyt reilun vuoden ja välillä olo oli kyllä ihan mahdoton ja mietinkin ahdistuneena peläten jos loppuelämäni olisi pelkkiä häiriön tuomia oireita ja kohtauksia.Sitten aloitin Citalopram lääkityksen 5mg kerrallaan ja nyt menee 15mg ja olo on hyvä.Hoitoalalla myös minä työskentelen.Alku tuntui hankalalta ja lääkityksen aloitus toi uusia ihmeellisyyksiä olotilassa ja paino putosi.Olen nyt tavallaan kiitollinen vaikka se hullulta kuulostaakin paniikistani.Osaan säädellä tekemisiäni niin,etten väsy hommien alle.Aikaa jää perheelle ja ystäville.Olen ottanut myös omaa aikaa ja nauttinut vapaa päivästä esim. hierojalla ja kirpparilla käyden.Olen tavannut myös ihania uusia ihmisiä paniikin myötä.Ilman paniikkia puskisin menemään eteenpäin unohtaen tärkeimmän,elämän johon kuuluu paljon muutakin kuin vain asioiden suorittaminen ja kiireessä toimiminen.Oman itsensä käyttäytymisen ymmärtäminen ja oikeiden elämäntapojen,tukiverkoston ja lääkityksen yhdistämisellä olotilaan uskoisin saavan muutosta.Voimia.Tämä ei todellakaan ole mukavaa,mutta itse olen asennoitunut tähän ajatuksella,että tämä on ohimenevää ja tähän elämänvaiheeseen kuuluva ja huolehtimalla itsestäni voin ruveta voimaan paremmin.
Hei kaikille.
Painoin töitä, kuin pieni elukka ja kaikki muua alkoi jäämään taustalle. Tunsin, etten ollut enää kovinkaan onnellinen ja olin jatkuvasti aivan piipussa.
Sitten aloin saamaan "ihmeellisiä" tuntemuksia, jotka olivat aika epämiellyttäviä. En kuitenkaan noteeraanut niitä sen enempää ja loppujen lopuksi sain sellaisen paniikkikohtauksen, että tuntui että sekoan ihan varmasti.
Pelkäsin kovasti paniikkikohtauksia ja ne tietenkin pahensivat asiaa. Pelko oli myös siitä, että jäänkö tälläiseksi ikuisesti. Joudunko sairaseläkkeelle tms..
Menin lääkäriin ja sain cipramil lääkityksen. Kesti 2vko:a ja sitten alkoi helpottamaan.
On hyvä ymmärtää, että pelkkä lääkitys ei auta, ellet muuta asennettasi elämään.
Sinun on rauhoituttava ja tehtävä sellaisia asioita, joista sinä pidät. ts. Sinun on hoidettava ennenkaikkea
itseäsi. Tottakai työ on tärkeää, mutta kumpi painaa vaakakupissa enemmän. Terveys vai Työ?
Lisäksi säännöllinen liikunta ja rentoutus auttavat siinä, ettei paniikkikohtaukset ole enää niin voimakkaita.
On hyvä myös tietää, että paniikkikohtaus on luonnollinen tila, eikä siinä ole mitään pelättävää.
Vaikka tuntuu, että "menetän hallintani", "tulen hulluksi", "pyörryn", niin mitään näitä ei tapahdu.
Keho saa vain adrenaliini ryöpyn, joka aiheuttaa "taistele tai pakene" reaktion. Se mikä tekee siitä pelottavan on se, ettei mitään näkyvää syytä kuitenkaan ole, vaan se tulee puskista.
Pahin asia kuitenkin on se, että kun adrenaliini jyllää kehossa, eikä mitään näkyvää syytä pelkoon ole, niin alat itse kehittelemään mielessä näitä "mitä-jos" ajatuksia.
mitä-jos sekoan, mitä-jos tämä ei menekkään ohi, mitä-jos muut näkevät jne..
Olen hössönsössön kanssa samaa mieltä, että tämä on myös avannut silmiäni. Yritän nauttia enemmän elämästäni, vaikka se ei vielä ihan täysin aina onnistukkaan.
Oireiden alkamisestani on vasta 3kk.
Hei Paniikki-Pupu!
Juuri näin ajattelen myös minä.Omien elämäntapojen ja jo syvällä persoonassa olevien asioiden muuttaminen ja uuden oppiminen vie aikaa.Tämä on ollut minulle hankalaa koska kaiken on aina pitänyt tapahtua juuri nyt ja heti,mutta paniikin kanssa ei vaan voi kiirehtiä.Muuten kaikki menee söheltämiseksi ja sen tuntee olotilassaan.Myös se on ehdottoman tärkeää,että tuntee olevansa hyvä ihminen kaikkine virheineen ja paniikkeineen.Lohduttavaa oli kuulla paniikkia tutkineen lääkärin sanovan,että tämä on ohi menevää ja lääkityksellä on tutkimusten mukaan saatu serotoniini tasapaino pysyvästi kuntoon,joten näillä postiviisilla kannustimilla eteenpäin ja vertaistuen avulla koitetaan saada itsemme taas kuntoon.Tsemppiä!
Hei kaikille :) Itsekin olen hoitoalalla töissä käyvä ja paniikkihäiriötä sairastava! PH ollut kuvioissa mukana jo reilun vuoden. Sain lääkityksen viime syksynä ja keväällä se täytyi lopettaa. Luulin jo selvinneeni tästä, mutta nyt alkoi näköjään uudelleen. Näin ikään kuin harhoja sivusilmällä, jokin näyttää hetken selvästi joltain mutta kun katsetta tarkentaa ei mitään poikkeavaa ole. Väsymystä, stressiä, mielikuvitusta vai todellista sekoamista. Tuosta sitten kehitin varman psykoosiin menemisen merkin ja paniikkikohtaus oli lähes kovinta luokkaa ikinä :( Jotenkin olen jo hyväksynyt tämän, että tulee vain elää asian kanssa ja uskon sen ajan myötä helpottavan. Cipralexin kysymistä/aloittamista harkitsen vakavasti jos tälläisena jatkuu, toivottavasti ei. Ajattelin syksyllä varata ajan työterveyspsykologille jos pääsisin juttelemaan asiasta.
...odottaa syksyyn asti työterveyshuoltoon menemistä, jos nyt jo oireilet noin. Sinuna varaisin ajan heti huomenna! Itse aloitin lääkityksen viikonloppuna. Pari tuntia lääkkeen oton jälkeen on hieman "humalainen" olo ja loppupäivän väsyttää. Jospa tämä tästä alkaisi helpottaa!