Olen joskus ihmetellyt sitä väitettä, että äitiys (ja myös isyys) tekisi ihmisestä vähemmän itsekkään. Ja tietysti se tekeekin, mutta mielestäni on aika naurettavaa kehuskella epäitsekkyydellään, jos sitä epäitsekkyyttä riittää vain ja ainoastaan yhdelle ihmiselle. Eli sille omalle vauvalle/lapselle.
Niistä ihmisistä joita minä tunnen, ovat epäitsekkäät ja muitakin huomioon ottavat henkilöt olleet sellaisia jo ennen lapsen saamistakin.
Kun taas niitä itsekkäitä ja "minä ensin"- tyyppejä, ei lapsen saaminen ole muuttanut millään tavalla. Nyt vain lisäksi käytetään sitä lasta tekosyynä, jotta saataisiin itselle mahdollisimman paljon kaikenlaisia etuoikeuksia.
Niistä ihmisistä joita minä tunnen, ovat epäitsekkäät ja muitakin huomioon ottavat henkilöt olleet sellaisia jo ennen lapsen saamistakin.
Kun taas niitä itsekkäitä ja "minä ensin"- tyyppejä, ei lapsen saaminen ole muuttanut millään tavalla. Nyt vain lisäksi käytetään sitä lasta tekosyynä, jotta saataisiin itselle mahdollisimman paljon kaikenlaisia etuoikeuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuka "lapsellinen" on nyt tehnyt sulle jotain pahaa? Ja mitä?
"Kuka "lapsellinen" on nyt tehnyt sulle jotain pahaa? Ja mitä? "
Ei kukaan. Kuinka niin ?
Olenpahan vain sitä mieltä, että ei äitiys tee ihmisestä täydellistä pyhimystä. Sen verran kuitenkin tullut nähtyä sekä "lapsellisten" että lapsettomien ihmisten käytöstä.
"vähemmän itsekäs" ja "täydellinen pyhimys" on sama asia?
Samaa mieltä. Ylipäätään vierastan tiukkoja yleistyksiä että jokin ilmiö tekisi ihmisestä enemmän tai vähemmän jotain. Meitä on moneen lähtöön, kuka tulee epäitsekkäämmäksi lapsen myötä, kuka ei.
Valitettavasti nykyisin tuntuu olevan enenevästi itsekkäitä ihmisiä (no, yleistys tämäkin, toivon olevani väärässä) jotka opettavat saman asenteen jälkikasvulleen.
Ystäväni, joka on vanhempiensa ainoa lapsi, näkee aina punaista kun kuulee sanottavan että ainoat lapset olisivat jotenkin "automaattisesti" itsekkäämpiä, kun ovat saaneet kaiken huomion, ei ole ollut sisaruksia jne. Hän on todennut että pitääkö kaikki omakohtaisesti kokea (esim. pakko sopeutua vanhempien huomion jakautumiseen) tullakseen joksikin (muut huomioiva, vähemmän itsekäs). Niinpä.
Lapsihan ei TEE automaattisesti äidistä epäitsekkäämpää, mutta lapsi kyllä opettaa äidille sitä jatkuvasti epäitsekkyyttä, kärsivällisyyttä yms.
"Itsekäskin" äiti tuntee syyllisyyttä ja pyrkii muuttamaan käytöstään lapsen vuoksi, koska rakkaus omaan lapseen on lähes suurinta maailmassa. Eikä itsekäs äiti käytännössä voi olla enää niin itsekäs, koska ymmärtää että toisesta on pakko huolehtia ensin. Ensin lapsen tarpeet ja sitten vasta omat.
Äidin epäitsekkyys tulee ilmi siis vain suhteessa lapseensa, mutta ei välttämättä suhteessa muihin aikuisiin. Miksi se pitäisikään näkyä? Eikai ihmisen perusluonne muutu, vaikka lapsia saisi.