Kun on naimisissa taiteen kanssa, saa kriitikon anopikseen. Näin olen muistaakseni jostain lukenut. Mutta miten on laita parisuhteessa, millaisia kokemuksia teillä on? Jos on aloittanut taiteen tekemisen vanhemmalla iällä, onko parisuhde kestänyt sen? Tai ylipäätään, miten nuo kaksi; taide ja parisuhde ovat sopineet tai sovitettu yhteen?
Luulisi että ylipäätään hyvässä suhteessa toista tuetaan ja kunnioitetaan, mutta minulla itselläni tuntuu käytännön tasolla asiat näin toimivankin, mutta henkisesti koen kritiikin aika ajoin murskaavaksi ja "lukittavaksi". Nyt tässä unettomana pohdiskelen mitä tehdä. Puoliskoni sai tänään lähestymiskiellon keskeneräisiä töitäni kohtaan ja varmaan aikalailla joudun jotkut muurit kehittämään, kun prosessini ovat meneillään. Tosi sääli minusta. Onnistuukohan tuollainen?
Olen kritiikki herkkä, se myönnettäköön, mutta toisaalta olen aina suorastaan janonut opettajiltani kritiikkiä eikä heidän kanssaan minulla ole ollut mitään ongelmia. Oikeastaan kenenkään muun palaute ei tunnu niin pahalle kuin tämän edellä mainitun. Yleensä hyvin annettu palaute vie vain eteenpäin.
No, tässä jo hieman epätoivoisena haluaisin kuulla muiden kokemuksia elämän varrelta. Loppu peleihin jos mennään, niin yksin pystyn elämään, mutta ilman maalaamista en.
Luulisi että ylipäätään hyvässä suhteessa toista tuetaan ja kunnioitetaan, mutta minulla itselläni tuntuu käytännön tasolla asiat näin toimivankin, mutta henkisesti koen kritiikin aika ajoin murskaavaksi ja "lukittavaksi". Nyt tässä unettomana pohdiskelen mitä tehdä. Puoliskoni sai tänään lähestymiskiellon keskeneräisiä töitäni kohtaan ja varmaan aikalailla joudun jotkut muurit kehittämään, kun prosessini ovat meneillään. Tosi sääli minusta. Onnistuukohan tuollainen?
Olen kritiikki herkkä, se myönnettäköön, mutta toisaalta olen aina suorastaan janonut opettajiltani kritiikkiä eikä heidän kanssaan minulla ole ollut mitään ongelmia. Oikeastaan kenenkään muun palaute ei tunnu niin pahalle kuin tämän edellä mainitun. Yleensä hyvin annettu palaute vie vain eteenpäin.
No, tässä jo hieman epätoivoisena haluaisin kuulla muiden kokemuksia elämän varrelta. Loppu peleihin jos mennään, niin yksin pystyn elämään, mutta ilman maalaamista en.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, kyllähän se niin on että meidän taiteilijoiden on jatkettava työtämme ihmissuhteista riippumatta. Ihmiset ja rakkauden kohteet vaihtuvat, mutta taide jää. Aina. Minulla ero puolisostani lamaannutti melkein vuodeksi maalaamisen, kunnes taas olin valmis jatkamaan. Taide on niin kokonaisvaltaista puuhaa että ainakaan minulla ei energia riittänyt sekä siihen että eron käsittelyyn.
Tuosta kritiikin ottamisesta; Minulla sen läheisimmän antama kritiikki sekä "hyvässä", että "pahassa" tuntui juuri eniten. Sen ottaa paljon henkilökohtaisemmin, onhan kyseessä henkilö joka tuntee sinut muutenkin parhaiten. Ja näin myös tietää heikotkin kohtasi. Osaltaaan taiteilijan puoliso voi myös olla mustasukkainen toisen kutsumuksesta. hän tietää että se taide on toiselle pysyvä asia. Pidemmällä aikavälillä pysyvämpi kuin suhde. Tämä luo epävarmuutta ja myös osittain vaikuttaa saamaasi kritiikkiin.
Mutta, rohkeasti vain huomistapäin, mitä ikinä se tuokin tullessaan. Uskon, että osaat tehdä sinulle oikean ratkaisun asian suhteen. " Ars longa, vita brevis"
Kyllä se kritiikin painoarvo kumppanilta vastaanotettuna riippuu siitä, ymmärtääkö se taiteesta oikeasti jotakin. Ja taiteilijalla sellainen kumppani kyllä pitää ollakin..joko toinen taiteilija tai sitten vahvasti kulttuurista/estetiikasta kiinnostunut noin muuten. Muuten tulee hankaluuksia.
Puolisoni on loistava kriitikko. Omille töille on joskus vähän sokea.
Sain eilenkin hyvää palautetta parista pikkujutusta. Se tosin viivästytti parin työn viemistä Hesan keskustaan näytille, mutta pitää vähän viilata kun kulta huomasi parannettavaa..
Kiitos kaikista vastauksista.
Nyt näen asiat jo paljon selkeämmin. Hyvä parisuhde tukee itsetuntoa ja menestymistä. Jos itsetunto kärsii, on vuorovaikutuksessa jotain tosi pahasti pielessä. Kuten Spedeteus mainitsi voi kumppani olla mustasukkainen ja läheinen ihminen tuntee heikoimmat kohtasi. Terveessä suhteesa niitä vain ei käytetä lyömäaseina!
En ole samaa mieltä MauriMaurin kanssa siitä, että pystyisin läheisessä ihmissuhteessa jollain tavalla "suodattamaan" oikean kritiikin väärästä kritiikistä. Kaikki sanat osuvat ja uppoavat. Siksi tosiaan kannattaa katsoa tarkkaan kenen kanssa elämänsä jakaa. Enkä tosiaan itse pystyisi myöskään olemaan sellaisessa parisuhteessa, jossa ajattelisin toisen olevan jotenkin ymmärtämätön. Jos en arvosta kumppaniani, on minussa itsessäni kyllä jotain vikaa ja kannattaisi harkita vakavasti eroa jo silloinkin.
Kuten viimeisestä viestistä näkyy, on asiat kohdillaan. Kritiikki on annettu hyvin ja tarkasti. Itsetunto on kohillaan, nin varmasti suhdekkin. On totta että omille töilleen voi tulla sokeaksi, on todella hyvä, ettei niiden kanssa jää yksin.
Kiitän, kuittaan ja poistun.
##En ole samaa mieltä MauriMaurin kanssa siitä, että pystyisin läheisessä ihmissuhteessa jollain tavalla "suodattamaan" oikean kritiikin väärästä kritiikistä. Kaikki sanat osuvat ja uppoavat. Siksi tosiaan kannattaa katsoa tarkkaan kenen kanssa elämänsä jakaa. Enkä tosiaan itse pystyisi myöskään olemaan sellaisessa parisuhteessa, jossa ajattelisin toisen olevan jotenkin ymmärtämätön. Jos en arvosta kumppaniani, on minussa itsessäni kyllä jotain vikaa ja kannattaisi harkita vakavasti eroa jo silloinkin.##
...pitänee olla samaa mieltä, kyllä avioparin arvot pitää osua kohdilleen, vain silloin suhteella on jatkuvuutta. Kenen tahansa kanssa ei kannata lähteä vakavaa suhdetta rakentamaan. Täytyy myös ihmetellä miten erilaisia joidenkin avioparien arvot ovatkaan. Esimerkiksi kristillisistä arvoista kirjoittaa eräs tunnettu dokumenttifilmien tuottaja näin:
"Sana armo syntyy suvaitsevaisuudesta
ja Jeesuksen esimerkki Jumalan
suvaitsevaisuudesta ja armosta
meitä ihmisiä kohtaan on ollut minulle
aina hyvin selvä asia. Meillähän
on tuo jumalallinen armon lahja,
mutta sitä ei saa käyttää väärin.
Tietoisien väärien tekojen tekeminen
on moraalitonta ja olen huomannut,
että nimellisesti uskovissa
piireissä käytetään tätä hyvinkin
tietoisesti tulevien syntien anteeksi
saamiseen, ja minä pidän tätä tekopyhänä
ja häpeämättömänä hyväksikäyttönä.
Ja kun ajattelee näitä arvoja tietäen samalla minkälaisiin toisen ihmisen perusoikeuksien loukkauksiiin tällaisen dokumentin tuottajan vaimo tietoisesti syyllistyy, vieden yhdeltä huippulahjakkaalta taiteilijalta laittomilla toimilla mahdollisuuden elättää itseään ja kouluttaa lapsiaan omalla työllään. Eikä vielä yli seitsemän vuoden jälkeenkään ole valmis näitä oikeuksia palauttamaan, vaikka hänelle itsellensä ei asiasta koituisi minkäänlaisia seuraamuksia. Ainoa asias mikä tästä koituisi olisi että yksi ihminen saisi oikeutensa takaisin ja rehellisen mahdollisuuden elättää itsensä ja kouluttaa lapsensa omalla työllään, mutta sitä tämän kristillisiä arvoja noudattavan dokumentti tuottajan vaimo ei ole valmis antamaan, vaikka hänellä itsellään ei ole huolta huomisesta eikä mistään pulaa.
Tuntuu jotenkin omituiselta mikäli nuo dokumenttituottajan arvot ovat todellisia, koska vaimon arvot eivät vastaa mitenkään miehen arvoja. Ja pitäisikin kysyä dokumentintuottajalta miten hän tulee vaimonsa kanssa toimeen ja pitääköhän hän vaimonsa tietoisesti väärien tekojen tekijänä myöskin moraalittomana, tekopyhänä ja häpeämättömänä hyväksikäyttönä.
Kristillisten arvojen hyväksikäyttö antamalla kuva että noudattaisi niitä, jotta saisi ansiotonta lisäarvoa itselleen on sanoinkuvaamattoman halveksuttavaa.
, ,