tähän tämän aamutuiman alkuun joitakin nuoruuden tuttuja sitaatteja. Muistan itselleni olleen hyvinkin tärkeitä, toivottavasti lohduttanee tai rohkaisee joitain muitakin.
Edgar Lee Mastersin Spoon River antologiasta:
"Olette suljetut oman itsenne tynnyriin, jonka lautoina ovat kiellot, määräykset ja ennakkoluulot."
"Sisällön etsiminen elämälleen voi johtaa mielettömyyksiin, mutta elämä ilman sisältöä on kidutus, pysyvä levottomuus ja hämärien toiveiden taakka. Se on kuin laiva, joka kaipaa merelle ja kuitenkin pelkää."
Jarno Pennaselta:
"Monta kertaa tulin luoksesi sanoakseni hyvästi. Mutta silmäsi katsoivat ohi eikä kätesi noussut. Miksi ihminen tekee itselleen mutkia ja ympyröitä, vaikka Jumala on luonut ihmisten tiet suoriksi?"
"Rakkaus on suurinta vasta kun kaikki on ohi."
"Muurahaisen askeleen otin tänään sieluni polulla, havunneulasen raahasin, lehtikirvan sain kiinni. Mutta päiväni oli työtä ja kiitosta täynnä. Sieluni vastaa vain sille, joka siinä käy. Siksi rakastan ystäviäni -- ja vihollisiani."
"Jokaista älykkyyden siementä vastaa hiven hulluutta."
"Jokaisen menetyksen korvaukseksi olet saanut jotain muuta."
Ja vielä....se oma aamuöinen runoni, ajatelmani, perintöni, vuosi sitten heinäkuun aikaisena aamuna:
Sitten kun minua ei enää ole,
olen silti.
Itämeren hiekalla istuessasi
olen seuraava aalto,
joka hellästi varpaitasi suutelee.
Meren luodon mäntynä,
jonka ympärille voit kätesi kietoa,
minä sinua lohdutan.
Kun metsässä kuljet,
siinähän minä pehmeänä sammalena,
jonka syliin voit turvallisin mielin
heittäytyä lepäämään.
Viljapellossa olen,
ota tähkä ja paina se hellästi
sydäntäsi vasten....
siinäkin minä olen.
Mutta nyt olen vielä tässä
lämpimänä ja vahvana,
lapseni,
minä annan sinulle uskoa elämään.
Edgar Lee Mastersin Spoon River antologiasta:
"Olette suljetut oman itsenne tynnyriin, jonka lautoina ovat kiellot, määräykset ja ennakkoluulot."
"Sisällön etsiminen elämälleen voi johtaa mielettömyyksiin, mutta elämä ilman sisältöä on kidutus, pysyvä levottomuus ja hämärien toiveiden taakka. Se on kuin laiva, joka kaipaa merelle ja kuitenkin pelkää."
Jarno Pennaselta:
"Monta kertaa tulin luoksesi sanoakseni hyvästi. Mutta silmäsi katsoivat ohi eikä kätesi noussut. Miksi ihminen tekee itselleen mutkia ja ympyröitä, vaikka Jumala on luonut ihmisten tiet suoriksi?"
"Rakkaus on suurinta vasta kun kaikki on ohi."
"Muurahaisen askeleen otin tänään sieluni polulla, havunneulasen raahasin, lehtikirvan sain kiinni. Mutta päiväni oli työtä ja kiitosta täynnä. Sieluni vastaa vain sille, joka siinä käy. Siksi rakastan ystäviäni -- ja vihollisiani."
"Jokaista älykkyyden siementä vastaa hiven hulluutta."
"Jokaisen menetyksen korvaukseksi olet saanut jotain muuta."
Ja vielä....se oma aamuöinen runoni, ajatelmani, perintöni, vuosi sitten heinäkuun aikaisena aamuna:
Sitten kun minua ei enää ole,
olen silti.
Itämeren hiekalla istuessasi
olen seuraava aalto,
joka hellästi varpaitasi suutelee.
Meren luodon mäntynä,
jonka ympärille voit kätesi kietoa,
minä sinua lohdutan.
Kun metsässä kuljet,
siinähän minä pehmeänä sammalena,
jonka syliin voit turvallisin mielin
heittäytyä lepäämään.
Viljapellossa olen,
ota tähkä ja paina se hellästi
sydäntäsi vasten....
siinäkin minä olen.
Mutta nyt olen vielä tässä
lämpimänä ja vahvana,
lapseni,
minä annan sinulle uskoa elämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoja ajatuksia tarjoilet, kiitos niistä! Hyviä ovat lainaukset, mutta parasta mielestäni oma runosi. Sellainen olet.
Menee taas täydestä kuin vääräraha.
Jos epäilet, niin kerro kenen kirjoittama runo on! Epäily ei todista mitään.
peräti nii hyvä "runo", että ihan eppäilet minun varastanneen sen joltain " oikeelta runoilijalta.
Siis tää on sellanen salainen kehu, kiitos vaan, samaa mieltä olen, jostain syystä sattuu joskus tällaisia onnekkaita hetkiä, jolloin onnistuu ajatuksensa ja tunteensa kirjallisestikin ilmaisemaan tuolta "sielun sopukoista."