Torakat, Harry Hole Thaimaassa

Jostain kirjateollisuuden oikusta toinen Nesbön H Hole-dekkari vuodelta 1998 kääntyi suomeksi vasta syksyllä 2009. Parempi niin kuin ei ikinä. Vaikka logiikka pätkiikin, lukijalla ja erityisesti päättäjällä.
Me Holen tavanneet tiedämme toki, mistä konstaapel löytyy kun keikka kutsuu. Kapakasta tietenkin. Norjalainen suurlähettiläs on löydetty bordellista puukko selässä, syvällä. Politiikan ja valtiokoneiston ylin kerros ei oikein tiedä, pitäiskö tapausta tutkia vai hoidella hiljaisuudessa arkistoon. Jotta puolueen julkikuva ei sotkeutuisi ja vakaus maassa kestäisi edes kotvan. No, ollaan muka tutkivinaan ja pistetään aito norjalainen poliisi paikan päälle. Vaikkakin rapajuoppo ja siten liki työkyvytön, joten mitään ei saatane selville, toivon mukaan.
Ainahan ei käy kuten toivotaan. Hole selviää ja ryhtyy penkomaan mitä kaikkea kuolemaan liittyy. Kaikki näyttää täsmäävän hieman liiankin hyvin. Eikä ole miltä näyttää.
Nesbö (sori tuon kummallisen norskiöön hukassaolo näppäimistöstäni) rakentaa taidokkaan teoksen, jossa yhdistyvät lähes christiemäisen klassisen vihjepalapelin ainekset moderniin toimintajännäriin, teknologia-bisnesseikkailuun ja matkailumainokseen. Miljöö-, bisnesetiikka- ja tapainkuvaus on tyylikkyydessäään nautittavaa. Tuo matkailumainos oli vitsi, ennemminkin kirjan kaupunkikuvaus toimii poistyöntävänä meluineen, ruuhkineen ja helteineen. Toisin kuin vaikkapa Tuulen Varjo, joka vetää turisteja Barceloonaan kärpäspaperin tavoin.
Lukija saa pitkin matkaa tiputeltuja tietoja, välillä kummastellen miksi tuokin piti kertoa. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja lukijalle annetaan mahdollisuus kiirehtiä päättelykyvyssä poliisin edelle. Jos oivallus riittää, minulla ei.
Nesbön henkilökuvat tuntuvat uskottavilta, niin sivuosissa näyttäytyjät kuin tähtiporukka. Ei tyystin pahoja, ei pyhimysmäisen hyviä oikeuden puolustajia vaan aitoja ihmisiä. Ajoittain työhönsä kyllästyneitä mutta jatkavia ja jaksavia. Ehkä ainoa pahasti yli lyövä tyyppi on jättimanzuurikonna, ammattitappaja joka tuntuu hypänneen peliin jostain tusinannesta jamesbondfilmistä.
Kuten muissakin HHole-kirjoissa vauhti kiihtyy loppua kohti ja viimeinen neljännes on suorastaan pakko lukea putkeen, kaikenmaailman prinsessahäistä piittaamatta.
Rohkenen suositella.