Pelko tulevaisuudesta

Mä en usko tulevaisuuteeni yhtään. Koulu meni hyvin ja valkolakki tuli hyvin paperein. Mut en mä jaksa yliopistoon, AMK ei tarjoo mitää kiinnostavaa... Ja siinä oliki tultiiki ekaa ongelmaan: amiksessa kiinnostaa vaa autoalan perustutkinto mut saako sillä sitte työn jolla pärjää.

Mulla on koko ajan huoli rahasta. Pelkään että mä asun koko elämäni 30 neliön asunnossa ja ajelen ruosteisella Opelilla ja mihinkää ei riitä rahat. Täytyy käydä leipäjonossa, joudun velkakierteesee enkä voi maksaa ees vuokraa.

Lisäks mä pelkään jääväni ihan yksin. Tällä hetkellä mulla on vaa mun vanhemmat ja 1 ystävä. Mä oon ujo ja hiljanen. Ja ruma. Kukapa mies puolinen haluis ees olla tummakarvasen ja pienirintasen naisen kaa. Saamarin geenit. Isäki on jo vanha, aina hävettäny ku kaikki luulee sitä mun isoisäks. Sit ku se kuolee ni mulla on vaa äiti ja 1 ystävä. Täst ystävästäkää mitää apua oo, sillä on omat ongelmat elämänsuunnan hakemisessa.

Yhtää sekää auttanu että koko yläaste meni kiusattuna olemana.
3440
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mua ei kiinnosta oikee mikää ku kuiteski joudun kaiken tekee yksin. Raittius ei sekää auta ku kaikki mun tuntemat nuoret käy vaa baareissa joka ikinen vapaailta. Eikä se alkoholi ees maistu mulle yhtään.

Aika usein mä mietin et vois tappaa ittensä. Aikuisuudella ei oo mulle mitää tarjota ja uskon et ku kuolee ni kuolee totaalisesti eikä mikää helvetti odota. Että kuolema vapauttais mut ongelmistani ja huolistani. Mut aina se itsemurha on ajatuksen tasolle jääny puhtaasti.

Mä en tiiä mitä tekis. Aikuistuminen pelottaa mua toden teolla. Mulla on haaveita mut mikää osa mussa ei usko niiden toteutumisee.

Sori ku piti 2 viestii. Pleikan tekstinsyötös loppu tila.

Äänestä
  • Ensi sanoiksi voisin kirjoittaa, jotta tervetuloa elämään. Sen takia ei kannata ranteita viiltää auki, että ensi kerran ymmärtää ne huonot puolet aikuistumisessa. Mutta kuulostaa silti vahvasti siltä, että sulla olisi vakavamman puoleinen masennus -kannattaa ehdottomasti jutella vanhemmillesi tai vaikka hakeudut ihan omalääkärillesi, joka toivon mukaan osaisi ohjata sut sitten oikeille ihmisille.

    Elämä on sekä kivaa että paskaa -joskus useamminkin paskaa. Varsinkin nykypäivänä, kun ihmisiä potkitaan pihalle vähän joka firmasta ja kaikki tuotanto siirretään ulkomaille. Mutta tulevaisuudestahan emme osaa sanoa vielä yhtään mitään -eihän kukaan uskonut tämänkään laman Suomeen tulevan. Siinä vaiheessa, kun olet päättänyt opintosi, tilanne voi hyvinkin olla toisenlainen. Pääasia on se, että opiskelet sellaista alaa johon oikeasti tunnet kuuluvasi (tietenkin realistisissa rajoissa).

    Sitten vielä itsetunnostasi -kukaan ei halua seurustelukumppania, joka ei olisi sinut itsensä kanssa. Kun opit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, niin voin taata että elämänlaatusi kohenee. Kuulostaa kliseeltä, mutta olen itse todennut sen asialliseksi neuvoksi. Nimimerkillä läskiksi haukuttu, joka luuli teininä jäävänsä vanhaksi piiaksi. Väärin meni.

    Ja vielä viimeinen neuvo.. Ketä tahansa alkaisi ahdistaa, jos alkaa ajatella elämäänsä jo elettynä ja kaiken lisäksi epäonnistuneena sellaisena. Sinun on opeteltava elämään tätä päivää -sillä surullista mutta totta; kuka vain tulee nykymaailmassa hulluksi jos alkaa ajatella liikaa asioiden kauheutta. Jokainen meistä voi vain tehdä parhaansa selviytyäkseen.

    Toivottavasti otat neuvostani vaarin ja haet itsellesi apua. Kaikkea hyvää sinulle.

    Äänestä

Mäkin olen koulukiusattuja. Mut se kyllää enimmäkseen johtuu silmälaseista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


en vaan usko kirjoitti:

Mä en usko tulevaisuuteeni yhtään. Koulu meni hyvin ja valkolakki tuli hyvin paperein. Mut en mä jaksa yliopistoon, AMK ei tarjoo mitää kiinnostavaa... Ja siinä oliki tultiiki ekaa ongelmaan: amiksessa kiinnostaa vaa autoalan perustutkinto mut saako sillä sitte työn jolla pärjää.

Mulla on koko ajan huoli rahasta. Pelkään että mä asun koko elämäni 30 neliön asunnossa ja ajelen ruosteisella Opelilla ja mihinkää ei riitä rahat. Täytyy käydä leipäjonossa, joudun velkakierteesee enkä voi maksaa ees vuokraa.

Lisäks mä pelkään jääväni ihan yksin. Tällä hetkellä mulla on vaa mun vanhemmat ja 1 ystävä. Mä oon ujo ja hiljanen. Ja ruma. Kukapa mies puolinen haluis ees olla tummakarvasen ja pienirintasen naisen kaa. Saamarin geenit. Isäki on jo vanha, aina hävettäny ku kaikki luulee sitä mun isoisäks. Sit ku se kuolee ni mulla on vaa äiti ja 1 ystävä. Täst ystävästäkää mitää apua oo, sillä on omat ongelmat elämänsuunnan hakemisessa.

Yhtää sekää auttanu että koko yläaste meni kiusattuna olemana.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu