Rakkaus on elämän suurin harha, jota ilman kaikki asiat on loppujen lopuksi paljon paremmin. Kuinka helppoa on elämässä tehdä päätöksiä, käyttää ns. järkeä kun tunteet eivät häiritse ajatus-/päätösprosessia. Kuulostaa varmaan kyyniseltä ja sitähän se onkin. Rakastuin/ihastuin kerran yhteen mieheen järjettömän paljon, halusin hänelle kaikkea hyvää ja kaunista, mutta hän ei minulle: hän yksinkertaisesti pyyhki takapuolensa minun suurilla tunteilla. Hän oli "Juudas Iskariot"...hän teki rakkaudestani kauppatavaraa, niin hän sai siitä 30 hopearahaa...mikä on tämän päivän arvo tuolle rahamäärälle, mutta ei sen väliä onko se 30 euroa tai enemmän, ydinkysymys on kuitenkin se, että hän myi rakkauteni rahaa vastaan. Lopulta kun sen ymmärsin, se sattui paljon, ehkä eniten se kuinka elämä on epäoikeudenmukaista, enhän ollut tehnyt hänelle yhtään rumaa tekoa, en sanonut yhtään rumaa sanaa...ehkä olisi pitänyt olla sellainen, kaikki minulle tyylinen ihminen. No sellainenhan sitten tupsahti tämän elämäni suuren ihastuksen elämään...ai millainen, no sellainen: minä, minä..ja hänen mottonsa oli "sodassa ja rakkaudessa on kakki keinot sallittuja". Häneltä ei jäänyt yksikään likainen keino käyttämättä; hän mustamaalasi niin pahasti, että maksan hänen teoistaan joka päivä monin eri tavoin. Niin hänkin teki kaiken mitä ilmeisemmin suuresta rakkaudesta tähän samaiseen mieheen. Nämä kaksi ihmistä yhdessä ja erikseen tuhosivat minun elämän: minulle ei jäänyt jäljelle mitään, ei yhtään mitään. Näin jälkeenpäin kiroan sen päivän kun tämän miehen tapasin ja häneen ihastuin...rakkauden nimissä tapahtuu niin paljon pahaa. Tästä edespäin täytyy lisätä iltarukoukseen lause: "Rakas Taivaanisä varjele minua enää ikinä rakastumasta".
Harhaa
vain...
4301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se ei ollut "oikea kulta"........
tietenkään ollut; tiedän sen tänään, mutta aivan liian myöhään: niitä hänen/heidän aiheuttamia vahinkoja ei voi enää poistaa/muuttaa :((
Vähän tutunoloinen tarina muuten, mutta pitääkö paikkansa, että tämä suuren ihastuksen elämään tupsahtanut sotaisa nainen ei ollutkaan oikeasti rakastunut mieheen vaan päätti tupsahtaa jotta pääsisi vaikuttamaan ja vaikeuttamaan miehen kautta sinuun? Käytti/käyttää siis hyväksi miestä, jotta pääsisi vahingoittamaan sinua? Pitääkö mies edelleen tätä kostajanaista ystävänään? Onko miehellä suunnitelmia saattaa häntä vastuuseen teoistaan?
Jos on sama tapaus, ei tässä rakastuminen ole se ongelma. Kostajanainenhan olisi voinut toteuttaa suunnitelmansa, mustamaalaamiset ja muut, vaikka et olisikaan rakastunut mieheen. Tässä tietämässäni tapauksessa ei ole pelkästä mustasukkaisuudesta kyse, vaan yleisellä tasolla olevasta yksipuolisesta kostosta ja vihamielisyydestä.
Tulin vielä kommentoimaan tuota Juudas -asiaa... Onkohan kuitenkaan tuo rakkaus se Juudas? Vai olisko ihan eri firmastakin?